Tilaa Lehti!

Ukrainan sodasta raportoinut Suvi Turtiainen: ”Kun Putinin hullun puheen jälkeen teki gallupia kadulla, ihmiset alkoivat itkeä”

Ylen Eurooppa-kirjeenvaihtaja Suvi Turtiainen sanoo, ettei tuntenut pelkoa Ukrainassa, sillä ammattirooli suojaa.

"En voi korostaa liikaa toimittajien keskinäistä verkostoitumista. Kannattaa rauhan aikana käydä paljon bissellä muiden toimittajien kanssa."
Ajankohtaiset

Olit helmikuussa Ukrainassa, kun Venäjä hyökkäsi maahan. Kuinka toimituksessa päätetään, kuka lähtee kriisialueelle raportoimaan, Suvi Turtiainen?

Idea lähtemiseen tuli itseltäni. Kyse on sodasta Euroopassa, ja olen Eurooppa-kirjeenvaihtaja, vaikka Ukraina ei muuten olekaan päivittäisen uutisoinnin kohde.  Lisäksi minulla on alueosaamista: olin Helsingin Sanomissa ollessani vuonna 2014 raportoimassa Ukrainassa Maidanilla, minkä lisäksi tunnen venäjänkielistä Eurooppaa ja puhun kohtalaista venäjää. Myös kahdella keikalla tuolla mukanani olleella kuvajournalisti Benjamin Suomelalla on pitkä kokemus kriisialueilta.

Ukrainassa oli samaan aikaan useita suomalaisia toimittajia eri medioista. Teittekö yhteistyötä keskenänne?

Olin yhteydessä joidenkin kanssa mutta hyvin epävirallisesti. Sen sijaan meillä on tiivis kansainvälisten kirjeenvaihtajien porukka, jossa olen aktiivinen ja jonka kanssa olin paljon yhteydessä. Liikuimme Ukrainassa ruotsalaiskollegan kanssa, ja olimme kolmestaan tiimi. Tietoja vaihdettiin kansainvälisten kontaktien kesken jatkuvasti, ja WhatsApp laulaa ihan koko ajan.

Minkälaisia tietoja vaihdoitte keskenänne?

Kaikenlaisia. Moni kollega kysyi minulta, mistä pääsee rajan yli ja mistä voi löytää majoituksen. Yksi toimittaja tarjosi meille majapaikan hotellihuoneensa lattialta. Myös fikserit löytyivät kansainvälisten toimittajakontaktien ja henkilökohtaisten suositusten kautta. Tietoa heistä ei jaeta tuntemattomille, vaan pitää olla varma, että fikseristä pidetään huolta ja palkkiot maksetaan ajallaan. En voi korostaa liikaa toimittajien keskinäistä verkostoitumista. Kannattaa rauhan aikana käydä paljon bissellä muiden toimittajien kanssa.

Millainen rooli fiksereillä oli Ukrainasta raportoidessanne?

Toimittaja on harvoin yhtään mitään ilman hyvää fikseriä. Fikserimme olivat kuvajournalisteja, jotka eivät tee enää aktiivisesti töitä niissä tehtävissä. He olivat loistavia. Pääsimme heidän kauttaan koteihin, kellareihin ja muualle. Yhteistyö jatkuu heidän kanssaan.

”Toimittaja on harvoin yhtään mitään ilman hyvää fikseriä.”

Pelottiko Ukrainasta raportoidessa?

Ei oikeastaan. Emme olleet Kiovassa, Harkovassa tai muualla keskellä pommituksia. Terve pelko on vain järkevää, mutta ammattirooli suojaa. Oli tärkeää olla Ukrainassa ennen kuin sota puhkesi, koska tällä tavalla näimme muutoksen ihmisten mielialoissa. Kun Putinin hullun puheen jälkeen teki gallupia kadulla, ihmiset alkoivat itkeä, kun kysyimme aiheesta. He alkoivat selvästi pelätä puheen jälkeen. Rajakaaoksessa taas oli raadollista seurata, miten naiset ja lapset joutuivat odottamaan päiviä ulkona. 

Kohdistuiko teihin Ukrainassa vaaratilanteita?

Pääsimme toisella keikalla todella tuurilla pois Ukrainasta. Odotimme rajalla 12 tuntia, kunnes kysyimme Itävallan rekisterissä olevan auton ikkunasta, pääsemmekö kyytiin. He ottivat lapset syliin etupenkille, ja me kolme änkesimme taakse lastenistuinten keskelle. Ei toimittajille tai EU-passin haltijoille tuollaisessa tilanteessa ole ohituskaistaa. Yksi syy siihen oli, että palasin tuolta oli se, että lapselleni oli sovittu leikkausaika. Normaali arki kulkee tässä koko ajan rinnalla.

Millainen merkitys työllenne oli sillä, että olitte raportoimassa Ukrainassa jo ennen sodan syttymistä?

Mielestäni se oli tärkeää, sillä saimme jutuillamme luotua kuvaa Ukrainan kansasta ja siitä, miten eurooppalainen maa Ukraina on. Kun menimme Ukrainaan kaksi viikkoa ennen Venäjän hyökkäystä, teimme juttuja muun muassa Kiovan yöelämästä, joka on hyvin tunnettu Berliinissä asti. Vietimme yön klubeilla DJ:n kanssa, mutta samalla juttu kertoi siitä, kuinka Ukrainassa syntyi vuonna 2014 Krimin valtauksen myötä uudenlainen kansallistunne ja ajatus siitä, että ukrainalaiset ovat kansa erillään Venäjästä. Uskon tällaisten juttujen auttavan meitä ymmärtämään Venäjän hyökkäyssodan keskellä, mitä arvoja he puolustavat siellä meidänkin puolestamme.

Minkälaisia käytännön työntekoon liittyviä ongelmia kohtasit Ukrainassa? 

Ongelmia ei juurikaan ollut, koska verkkoyhteydet toimivat. Yle on trimmannut tekniikkaansa uutissuorien tekemiseen, ja se palkitsi kentällä monin kerroin. Kaikki oli teknisesti tosi helppoa. Kevyt varusto oli tärkeä. Meillä oli mahdollisimman pienet tv-kamerat mukana. Kun ihmiset pakenevat sotaa, ei siinä aleta missään nimessä mikittää ketään vaan taltioidaan se, mikä voidaan. Suorat lähetykset teimme kännykällä ja reppuun mahtuvalla kolmijalalla.

”Suunnittelemme paluuta Ukrainaan. Käymme tästä harkintaa toimituksen kanssa.”

Millä tavalla Ukrainan epävakaa turvallisuustilanne otettiin huomioon keikalla?

Ylellä on tarkat turvajärjestelyt. Meillä oli mukana tarvittavat varusteet, ja keikoille oli tehty evakuointisuunnitelmat. Lisäksi meillä oli ympärivuorokautinen yhteys kotitoimituksen johtoon ja turvatiimiin. 

Miten jatkatte alueelta raportoimista?

Suunnittelemme paluuta Ukrainaan. Käymme tästä harkintaa toimituksen kanssa.

Miten kriisialueen raportoinnin jälkeen palataan takaisin kotitoimituksen arkeen?

Ei varmaan palatakaan hetkeen. Venäjä on aloittanut Euroopassa sodan, ja kaikki on mennyt uusiksi.

Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Tilaa Suomen Lehdistö.

Lisää aiheesta

Uusin lehti

Tilaa uutiskirje

Varmista, että pysyt kärryillä, ja tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Viikoittaisessa kirjeessä kerromme media-alan uusista kokeiluista, hyvistä käytännöistä, ilmiöistä ja sen, missä nyt mennään.