Jos paikallislehti Iijokiseutu olisi puolitoistakerroksinen rintamamiestalo Pudasjärven Livolla, oululaisen maakuntalehti Kalevan toimitalon torni huitelisi 924 metrissä. Tämä on lehtien nettikävijämäärien suhde. Verkon kävijämäärien ero lehtien välillä ei vastaa printtilevikkien suhdetta, vaikka siinäkin ero on huomattava.
Vertailulla en halua vähätellä Iijokiseudun digielämän merkitystä. Haluan tuoda esiin lehtien erilaiset lähtökohdat. Ne pitää huomioida, kun saman yhtiön pieni paikallislehti ja suuri maakuntalehti opettelevat yhteiseloa digimaailmassa.
Kaleva Media julkaisee Iijokiseudun lisäksi viittä pohjoissuomalaista paikallislehteä.
Parhaat paikallislehdet hurmaavat lukijansa läheisyydellä ja lämmöllä. Tutut ihmiset ja pienet uutiset kiinnostavat aina. Paikallisuuden voiman ovat huomanneet myös maan mahtavimmat. Helsingin Sanomat halusi kutsua pääkaupunkiseudun kuntakohtaisia julkaisujaan paikallislehdiksi. Radio Suomipopin Aamulypsy on ottanut hauskojen paikallisuutisten ruotimisen ohjelmaansa.
Kun isot rynnistävät pienten reviirille, mitä pienille jää? Iltapäivälehden sitaattiuutinen paikallislehden jutusta lämmittää hetken toimituksen mieltä, mutta ei kilauta kassaa. Paikallislehtien on keksittävä digitaalinen olemassaolon oikeutuksensa muuten kuin massiivisten kävijävirtojen kautta. Muutama iso haukkaa valtaosan yleisön huomiosta, eikä tilanteeseen ole näköpiirissä muutosta.
Paikallislehtien on keksittävä digitaalinen olemassaolon oikeutuksensa muuten kuin massiivisten kävijävirtojen kautta.
Kerran viikossa ilmestyvän lehden toimituksessa on henkilökuntaa kourallinen. Sen vuoksi on kohtuutonta olettaa, että lehdellä olisi nettisivut, jotka päivittyvät vuorokauden ja viikon ympäri. Kun sisältöä on rajallisesti, ei kävijöitä kerry.
Paikallislehtien on mietittävä nettiläsnäolonsa muun kuin jatkuvasti päivittyvän journalistisen sisällön varaan. Voisiko paikallislehti olla sisältöaggregaatti, joka kerää kaiken paikallisesti merkittävän tiedon, myös muun kuin journalistisen sisällön? Sivuilta voisi löytyä kaikki tieto koulun ruokalistasta uimaveden lämpötilaan, torikamerasta virtuaalisiin sisältöihin. Hyviä alkuja on jo olemassa. Esimerkiksi Loviisan Sanomien nettisivuilta löytyy kiitettävän kattavasti paikallista tietoa.
Paikallisista sisällöistä ei ole pulaa, mutta ne pitäisi paketoida personoidusti. Koska käsipareja ei ole, tekoäly rientää avuksemme. Algoritmi tunnistaa Matin, rekisteröityneen käyttäjän, ja osaa tarjota juuri häntä kiinnostavaa sisältöä – myös muuta kuin journalistista.
Entä ansainta? Maailmalla paikallislehtiä myydään ”kotiseutujäsenyytenä”. Laatikkoon kolahtava printtilehti on vain yksi osa paikallislehden palvelua. Toki tärkeä.
Jos säiliörekka kaatuu Pudasjärven Panumalla valtatien varteen kello seitsemän aamulla, pitää maakuntalehden verkkodeskin tekemä uutinen saada myös alueella ilmestyvään pieneen sisarlehteen. Tämä on meillä totta, kunhan Kaleva Median lehdet vaiheittain tulevan talven aikana siirtyvät samalle verkkojulkaisualustalle.
Kun Iijokiseudun toimitus tulee aamulla töihin, on omassa verkossa odottamassa uutinen, jota voi jatkaa haluamaansa suuntaan.
