Tilaa Lehti!

STT:n päätoimittaja Minna Holopainen on pitänyt huolen siitä, että hänen toimituksensa osaamista ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on viime vuosina kehitetty pitkäjänteisesti.

Kriisien keskellä

Toimitukset varautuvat Venäjän vaikuttamisyrityksiin: Olennaista on oikea tilannekuva, arjen tietoturva ja lähdekriittisyys.

Hitaat

Myöhään helmikuisena iltapäivänä kolme vuotta sitten Suomen Tietotoimistolta katosivat sähköt. Toimitus oli vuoden alussa muuttanut Ruoholahden kauppakeskukseen, jonka alakerrassa sijaitsevassa sisäleikkipuistossa syttyi tulipalo.

Äkillisessä poikkeustilanteessa toimitus siirtyi kadun toisella puolella olevaan hotelliin. Vastaanottotiskillä päätoimittaja Minna Holopainen vingutti luottokorttia ja varasi hotellin ainoan neuvotteluhuoneen toimittajille, jotta uutistoiminta ei hetkeksikään keskeytyisi.

– Se meni ihan hyvin, hän tiivistää tapahtuman, jota kuvaa ensimmäiseksi todelliseksi harjoitukseksi poikkeusoloissa toimimiseen.

Kriisiajan taitoja on tarvittu yli kahden vuoden ajan koronapandemiassa, ja nyt edessä on taas uudenlaisia uhkia, jotka liittyvät Venäjän aloittamaan sotaan Ukrainassa ja sen Suomeen kohdistuviin vaikutuksiin. Esimerkiksi Suojelupoliisi on varoittanut kyberhyökkäyksistä, jos ja kun Suomi päättää hakea Nato-jäsenyyttä. Informaatiosodankäynti on jo toimitusten arkea, ja synkimmissä skenaarioissa joudutaan varautumaan jopa Suomeen kohdistuvaan sotilaalliseen uhkaan. Miten tämä kaikki vaikuttaa toimituksien työskentelyyn?

Holopainen sanoo, ettei STT:llä ole resursseja varautua kaikkiin mahdollisiin uhkaskenaarioihin erikseen.

Hän pitää olennaisimpana asiana oikeaa tilannekuvaa, jota on STT:ssäkin rakennettu siitä asti, kun Venäjä valloitti Krimin vuonna 2014. Se on tarkoittanut esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspolitiikan uutisointiin panostamista ja asiantuntijaverkostojen luomista toimitukselle.

”Vaikeimmaksi disinformaatioksi ovat osoittautuneet Venäjän ja Valko-Venäjän korkeimpien päättäjien lausunnot, jotka ovat uutisarvoisia, mutta sisältävät jatkuvaa harhauttamista ja vääristelyä.”

– Kyse on hyvin pitkäjänteisestä osaamisen kehittämisestä, Holopainen sanoo.

Venäjän helmikuussa aloittamaan sotaan STT varautui pitämällä taustoituksia Venäjän strategisesta ajattelusta ja joukkojen keskittämisestä Ukrainan rajalle sekä päivittämällä turvallisuuskysymyksiin liittyvän asiantuntijalistansa.

Juuri vuosikausien työ valeuutisten ja informaatiovaikuttamisen polttopisteessä on Holopaisen mukaan vaikuttanut siihen, että nykytilanteeseen liittyviin uhkiin on uutistoimistossa varauduttu hyvin. Sama tilanne on toki laajemminkin suomalaisessa mediassa. Informaatiovaikuttamisen näkökulmasta valeuutiset, jotka saattoivat vielä vuonna 2014 mennä toimituksissa läpi, tunnistetaan nyt helpommin, Holopainen arvioi.

STT:n rooli kansallisena uutistoimistona on erityisen suuri kriisien aikana. Pahin uhkakuva on Holopaisen mielestä se, että STT:n uutisiin päätyisi ”tiedonpesua”. Hän muistuttaa, että luotettavan mediabrändin julkaisemana disinformaatiokin muuttuu lukijan silmissä uskottavaksi.

– Teemme kaikkemme, että niin ei käy.

Vaikeimmaksi disinformaatioksi ovat Holopaisen mukaan osoittautuneet Venäjän ja Valko-Venäjän korkeimpien päättäjien lausunnot, jotka ovat uutisarvoisia, mutta sisältävät jatkuvaa harhauttamista ja vääristelyä.

 width=
Minna Holopainen sanoo kansallisen uutistoimiston tekevän kriisioloissakin kaikkensa, että sen uutisiin voi luottaa.

Voi olettaa, että Venäjä kohdistaa palvelin­esto- ja muita kyberhyökkäyksiä erityisesti maan suurimpiin tiedotusvälineisiin, kuten iltapäivälehtiin. Yksi ennusmerkki vaikuttamisesta saatiin huhtikuussa, kun Venäjä esti kansalaisiltaan pääsyn Ilta-Sanomien verkkosivuille, koska lehti on julkaissut useita venäjänkielisiä juttuja sodasta.

Vastaava päätoimittaja Johanna Lahti sanoo, että erilaisia varautumissuunnitelmia tehdään konsernitasolla eikä niistä kerrota yksityiskohtaisesti julkisuuteen.

– Yleisellä tasolla voi sanoa, että me olemme aina ottaneet toimintakykyymme kohdistuvat uhkat vakavasti, ja nyt tällaista valmiutta on vain vahvistettu.

Lahti toteaa, että erityisesti uutistoimitus altistuu sotauutisoinnissa rankalle kuvamateriaalille, ja paikan päällä Ukrainassa olevat journalistit kohtaavat raakuuksia ja sodan traumatisoimia ihmisiä silmästä silmään. Päätoimittajan mukaan työterveyden kautta toimitukselle on tarjottu keskusteluapua ja tukea rankkojen tilanteiden läpikäymiseen.

– Hyvä asia on se, että olemme päässeet enemmän lähityöhön. Jotkut ovat sanoneet, että on ollut mukavampaa, kun on päässyt heti purkamaan asioita kasvotusten työkavereiden kanssa.

– Toimitus on ollut kovilla. Tähän liittyy myös kaikilla huoli ja järkytys itse uutisesta.

”Heikko lenkki ovat yksittäiset ihmiset – kuten aina tietoturva-asioissa.”

Yleisradiossa erilaisten kriisien eskaloitumisen varalle on kolmiportainen varautumissuunnitelma. Tällä hetkellä varautumisessa ollaan osin koronankin takia ensimmäisellä portaalla, mikä tarkoittaa esimerkiksi uutistoimituksen tiettyjen työntekijäryhmien pitämistä erillään toisistaan.

Päätoimittaja Jouko Jokisen mukaan varsinkin Venäjän hyökkäyksen alkuvaiheissa toimituksessa oli aistittavissa levottomuutta ja pelkoja siitä, miten tilanne etenee. Ylessä on viime kuukausina käyty läpi normaalia varautumista eli kerrottu, miten töitä tehdään, jos kriisi eskaloituu ja Suomeen tai Yleen kohdistuisi suoraa uhkaa. Lisäksi tänä vuonna järjestetään muutama varautumisharjoitus.

– Nämä suunnitelmat on tehty jo viime syksynä, mutta kyllä tässä huomaa, että jengi paneutuu niihin nyt eri tavalla.

Jokinen sanoo, että yhtiön perustietoturva ja it-asiat ovat hyvässä kunnossa mahdollisten häirintäyritysten tai muun vaikuttamisen varalle. Heikko lenkki sen sijaan ovat yksittäiset ihmiset – kuten aina tietoturva-asioissa, ja siitä syystä Ylessäkin pyritään nyt muistuttelemaan esimerkiksi vahvojen salasanojen käyttämisen tärkeyttä.

Jokinen sanoo, että tämän lisäksi Ylellä on jatkuvaa koulutusta informaatiovaikuttamisen havaitsemiseen ja sen torjumiseen.

Esihenkilönä Jokinen sanoo olevansa hyvin huolissaan toimittajien jaksamisesta nykyisessä tilanteessa. Hän korostaa erityisesti asioiden puheeksi ottamisen merkitystä ja tarvittaessa myös ammattiavun saamista matalalla kynnyksellä.

 width=
Ilkka-Pohjalaisen päätoimittaja Markku Mantila on viime aikoina korostanut omalle toimitukselleen lähdekritiikin merkitystä ja kehottanut pitämään käytävillä kulkiessa esillä kuvallisia henkilökortteja. Kuva: Krista Luoma

Ilkka-Pohjalaisen päätoimittaja Markku Mantila arvioi, että hän ja hänen päätoimittamansa lehti saattavat myös hyvin olla verkkohyökkäyksien tai muun häirinnän kohteena lähitulevaisuudessa, koska Mantila itse on aiemmin työskennellyt Natossa.

Mantila on viime aikoina teroittanut toimitukselleen entisestään lähdekriittisyyttä varsinkin silloin, jos lähteenä käytetään sosiaalisessa mediassa leviäviä tietoja. Hän puhuu myös normaalista varautumisesta arjen tietoturva-asioihin eli esimerkiksi kaksinkertaisen tunnistautumisen hyödyntämisestä some-tileillä ja huolellisuudesta salasanojen kanssa.

Ja kun toimitus on pikkuhiljaa palaillut lähitöihin, Mantila on toivonut henkilöstön pitävän esillä kuvallista henkilökorttia.

– Meilläkin konserni on kasvanut, joten on hyvä tietää, että käytävillä liikkujat ovat varmasti omaa väkeä.

Mantila on työskennellyt mediassa 30 vuotta, eikä olisi hurjimmissa kuvitelmissaankaan voinut ajatella, että ensin ollaan pandemian vuoksi kaksi vuotta etätöissä, sitten naapurimaa ryhtyy sotaan suvereenia valtiota vastaan ja vieläpä paperintuotannon suurvalta Suomi kärsii pakotteiden ja UPM:n lakon takia yllättäen paperipulasta. (Lakko tosin ehti loppua ennen tämän jutun julkaisua.)

Mantila on jo pitkään ollut myös sitä mieltä, että Venäjä on Suomellekin akuutti ja sotilaallinen uhka.

– Eri asia on, kääntyykö se sotilaallisiksi toimenpiteiksi, mutta niitäkään ei voi sulkea pois. Siitä hetkestä, kun Suomi jättää Nato-hakemuksen, alkaa vaaran aika.

Näiden pilvien hopeareunuksena Mantila näkee sen, että vapaan median merkitys korostuu.

– Asiaa on mahdotonta todentaa, mutta jos Venäjällä olisi vapaa, monipuolinen media, tällaista tilannetta ei olisi koskaan syntynyt.

”Asiaa on mahdotonta todentaa, mutta jos Venäjällä olisi vapaa, monipuolinen media, tällaista tilannetta ei olisi koskaan syntynyt.”

Mitä Suomeen kohdistuva sotilaallinen uhka tarkoittaisi median kannalta? STT:n Holopainen muistuttaa skenaarion olevan juuri nyt äärimmäisen epätodennäköinen. Siksi hänen mielestään on ajankohtaisempaa pohtia Venäjän muita vaikuttamiskeinoja ja Ukrainan tilannetta, joka vaikuttaa myös tuleviin uhkakuviin muualla Euroopassa.

Kriisin eskaloitumisen näkökulmasta hän kuitenkin sanoo, että Suomessa on riippumaton media, eikä ennakkosensuuria ole edes poikkeusoloissa.

– Yleisön täytyy voida luottaa, että media tekee työnsä riippumattomasti.

Se tarkoittaa Holopaisen mukaan normaalia, hyvää journalistista harkintaa. Hän itse oli esimerkiksi mukana uutisoimassa Atte ja Leila Kalevan puoli vuotta kestäneestä sieppauksesta alkuvuonna 2013. Silloin STT:lläkin oli paljon enemmän tietoa kuin mitä voitiin julkaista vaarantamatta siepattuja. Tiedot kerrottiin heti, kun tilanne oli ratkennut. Samantyyppistä harkintaa pitäisi käyttää sotilaallisen kriisin keskellä.

Holopainen arvioi, että erilaisia turvallisuussyitä ei kuitenkaan oikein osata sanoittaa mediassa. Siksi voisi olla tarve kirjoittaa ohjeistusta siitä, miten ja milloin erilaista tietoa voi käyttää juuri tilanteen ollessa päällä ja toisaalta miten sen jälkeen.

– Päätökset tehdään joka tapauksessa toimituksessa, eikä kukaan ilmoita meille, mitä saa julkaista ja mitä ei. Tietysti harkinnassa pitää ottaa huomioon lainsäädäntö aivan samoin kuin esimerkiksi yksityiselämän kysymyksissäkin tehdään.

Ylen kolmiportaisen varautumissuunnitelman perusteella organisaatio kapenee ja journalistinen päätöksenteko siirtyy yhä harvempiin käsiin, jos Yleen tai Suomeen kohdistuu välitöntä uhkaa.

– Silloin mennään hyvin tiiviiseen linjaorganisaatioon, jota on harjoiteltu. Kriisitilanteessa tulisivat käyttöön myös valmiuslait, jotka tuovat viranomaisille tiettyjä oikeuksia käyttää Ylen kanavia, Jouko Jokinen sanoo.

Jokinen pitää kriisitilanteessakin erityisen tärkeänä, että uutistoiminta jatkuu. Syynä on tietysti tiedontarve mutta myös se, että esimerkiksi tiettyyn aikaan lähetettävät uutiset tuovat ihmisille tuttuja ja turvallisia rutiineja.

Jos toimintaa pitää ruveta karsimaan, verkkoa pidetään yllä niin pitkään kuin mahdollista, ja perinteisistä kanavista toimisivat Ylen TV 1, Radio Suomi ja Radio Vega.

– Ja jos pahimpiin mahdollisiin skenaarioihin mennään, radio on se, joka toimii viimeisenä.

Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Tilaa Suomen Lehdistö.

Lisää aiheesta

Uusin lehti

Tilaa uutiskirje

Varmista, että pysyt kärryillä, ja tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Viikoittaisessa kirjeessä kerromme media-alan uusista kokeiluista, hyvistä käytännöistä, ilmiöistä ja sen, missä nyt mennään.