Jyväskylän yliopiston tutkijat tekivät toukokuussa 2015 tietopyynnön jokaiseen Manner-Suomen kuntaan.
He pyysivät sähköpostilla julkisuuslakiin vedoten kunnilta muun muassa kolmea edellistä kuntaan lähetettyä tietopyyntöä ja vastauksia niihin.
Vastausten perusteella kunnat jakautuvat kolmeen joukkoon. Kolmannes vastasi tietopyyntöön asianmukaisesti, kolmannes puutteellisesti ja loput eivät lainkaan.
– Journalistien tehtävä on valvoa viranomaisten toimintaa. Tämä vähintäänkin vaikeuttaa heidän työtään, projektitutkija Aleksi Koski sanoo.
Tutkijat halusivat paitsi kerätä tietoa myös herätellä kuntia avoimuuteen.
Julkisuuslain mukaan kuntien on vastattava lainmukaisiin tietopyyntöihin, jotka kohdistuvat viranomaisen tietoaineistoihin. Lain mukaan viranomaisasiakirjat myös ovat lähtökohtaisesti julkisia.
”Journalistien tehtävä on valvoa viranomaisten toimintaa. Tämä vähintäänkin vaikeuttaa heidän työtään.”
– Se että yli sadalta kunnalta ei tullut minkäänlaista vastausta, on perusoikeuksien vastaista. Ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa sen perusteella, missä asuvat, tutkimuskoordinaattori Heikki Kuutti sanoo.
Ongelmat painottuivat pieniin kuntiin, mutta suuretkaan eivät selviytyneet puhtain paperein ja toisaalta pienissä kunnissa oli mallisuorituksia. Oman kuntansa suoriutumista voi arvioida täältä.
Tutkijoiden mukaan tietopyyntöihin ei vastattu muun muassa siksi, että julkisuuslakia ei tunneta, ohjeistusta tai rutiinia vastaamiseen ei ole tai yhteispeli kunnassa ei toimi.
Kaksikon mukaan kaikkien kannalta olisi parempi, jos toimittajat tekisivät enemmän tietopyyntöjä. Tällä hetkellä niitä tekee säännöllisesti arviolta kourallinen tutkivia toimittajia.
”Asioihin voi diaarin avulla tarttua ajoissa eikä kertoa vasta, mitä valtuustossa puhutaan.”
– Mitä paremmat rutiinit kunnissa on ja mitä enemmän kokemuksen tuomaa ammattitaitoa, sitä paremmin tietopyyntöjä osataan hoitaa, Aleksi Koski toteaa.
Miten toimittajat voisivat hyödyntää tietopyyntöjä?
Heikki Kuutin mukaan aiempien tutkimusten perusteella asioiden valmistelun julkisuus kunnissa on ongelma.
Hän kehottaakin toimittajia olemaan yhteydessä oman kuntansa kirjaamoon, jonka kautta kulkevat kaikki kunnan viralliset asiakirjat.
Kuutin mukaan kuntatoimittajien kannattaisi rutiininomaisesti seurata kirjaamon ylläpitämää diaaria eli asiakirjaluetteloa, johon viranomainen kirjaa sille saapuneet ja lähteneet postit. Diaarit ovat julkisia, ja useimmissa tapauksissa myös niihin merkityt asiakirjat.
– Asioihin voi diaarin avulla tarttua ajoissa eikä kertoa vasta, mitä valtuustossa puhutaan, Kuutti sanoo.
Vaikka julkisuuslaki kannustaa viranomaisia julkisuusmyönteisyyteen, käytännössä voi olla vaikeaa tulkita, milloin tietoa ei saa luovuttaa esimerkiksi henkilötietolain tai liikesalaisuuden vuoksi. Tietoja halutaankin usein salata varmuuden vuoksi.
– Lähtökohtaisesti kaikki on julkista ja jokaisella on oikeus pyytää tietoa. Viranomaisen velvollisuus on katsoa tapauskohtaisesti, voiko tiedon luovuttaa, Koski sanoo.
> Lisätietoja julkisuuslaista, tietopyynnöistä ja kuntien suoriutumisesta julkaisussa Läpinäkyvyys kunnan toiminnassa – tietopyyntöihin vastaaminen (pdf).