Suomen Kuvalehdessä on pohdittu, miten tarjota printtilehden tapaan paketti jutuista myös digissä. Se tapahtuu nyt kolmella eri tavalla: perinteisellä näköislehdellä, erikseen luettavina artikkeleina Viikon lehti -näkymässä sekä mahdollisuutena kuunnella koko lehti läpi.
Päätoimittaja Matti Kalliokosken mukaan kaikilla formaateilla on oma tehtävänsä. Näköislehti palvelee niitä lukijoita, jotka haluavat nähdä mediatuotteen alun, lopun, prioriteetit ja esimerkiksi juttujen mitat nopealla silmäyksellä. Viikon lehden erillisissä artikkeleissa taas voidaan hyödyntää esimerkiksi visuaalisia elementtejä eri tavalla kuin näköislehdessä. Ja jos tilaajan “silmäaika” ei riitä, hän voi kuunnella artikkeleita esimerkiksi työmatkalla.
– Tilaajamme haluavat valikoidun, tasapainoisen kokonaisuuden juttuja. Jos juttujen määrää valikoidussa paketissa lisätään, maksuhalukkuus ei kasva, hän sanoo.
Viikkokoosteen kasvattaminen ei ole Kalliokosken mukaan järkevää siksi, että Suomen Kuvalehden 90 minuutin lukuaika on jo nyt suomalaisen mediakentän kärkeä.
Digitaaliset viikon lehti -tuotteet tarjoilevat käytännössä samat jutut kuin printtilehti. Viikon lehti -kokonaisuus ilmestyy verkossa torstaiaamuisin, jolloin myös suurin osa siihen kuuluvista jutuista julkaistaan ensimmäistä kertaa. Esimerkiksi mielipiteellisiä tekstejä on kuitenkin saatettu julkaista verkon etusivulla jo aiemmin.
Verkkoetusivulla lehti julkaisee silti enenevässä määrin juttuja, joita ei panna viikkokoosteisiin. Suunnitteilla on esimerkiksi kirjallisuuden ystävien entistä parempi palveleminen.
Kalliokosken mukaan lehti pyrkii ottamaan kaiken aikaa askelia siihen suuntaan, että etusivu ja viikon lehti eroaisivat toisistaan myös kokemuksellisesti nykyistä enemmän. Lukijan pitäisi siis helposti kyetä hahmottamaan, onko hän päivittyvän sisällön vai kuratoidun viikkokoosteen äärellä.
Kalliokoski sanoo, että tietenkin myös Suomen Kuvalehteä tilataan yksittäisten juttujen perusteella, mutta olennaista olisi, että tilaaja ymmärtäisi kokonaisuuden eli tietäisi, millaisen valikoiman juttuja hän tilausmaksullaan saa. Tällöin tilaussuhteesta tulee todennäköisemmin pitkäikäisempi.
– Olen käyttänyt vertausta, että jos olisimme huonekalumyyjiä, emme myisi Ikean laatikoita, joissa asiakkaan tehtävä on koota kokonaisuus pienistä palasista itse. Olemme enemmän Artek-osastoa niin, että huonekalut on valmiiksi koottu.
”Jos juttujen määrää valikoidussa paketissa lisätään, maksuhalukkuus ei kasva.”
Helsingin Sanomien päätoimittaja Antero Mukka sanoo, että Helsingin Sanomien näköislehti ja Päivän lehti -näkymä ovat digitaalisten tilaajien palvelua erityisesti tilanteissa, joissa heillä ei ole syystä tai toisesta pääsyä paperilehden äärelle. Tällaisia voivat olla esimerkiksi jakelun ongelmat tai päivät, jolloin paperilehteä ei ole tarkoituskaan jakaa.
Mukka sanoo, että digitaaliset sisällön koonnit ovat osaltaan vastaus myös joidenkin lukijoiden kyllästymiseen jatkuvaan uutissälään. Digitaalisissa kanavissa rasitteena ei ole paino- ja jakelukustannuksia.
– Siinä mielessä se on kustannuksista riippumatonta kehitystoimintaa, Mukka sanoo.
Helsingin Sanomat kokeili joitakin vuosia sitten erillistä iltapäiväpainosta, johon koottiin aamun lehden ilmestymisen jälkeen päivän aikana tehtyjä juttuja. Painoksesta on kuitenkin luovuttu. Vielä viime keväänä HS julkaisi iltaisin verkossa koostejutun päivän tärkeimmistä uutisista, mutta kooste on “jäänyt tauolle” toukokuun alussa.
– Tämäntyyppisiä varmaan tehdään jatkossakin. Uutisiin väsyminen tai niiden välttely voivat ruokkia sellaista käyttöä, jossa ei ihan joka sekunti olla ajan hermolla.
Mukka sanoo, että lehden lukutavoissa on sukupolvien välisiä eroja: printtilehteen tottuneet haluavat lukea myös verkosta laajemman kokonaisuuden, kun taas nuoremmat lukevat yksittäisiä juttuja.
Digitaalisten päivän lehti -tuotteiden käyttö on Mukan mukaan vain joitain prosentteja hs.fi:n kokonaisliikenteestä.
– Digiaikana personointi tuottaa sen tuloksen, että lukija saa haluamiaan sisältöjä hyvin tarjoiltuna. Kokonaisuus on juuri sellainen kuin lukija haluaa.
”Uutisiin väsyminen tai niiden välttely voivat ruokkia sellaista käyttöä, jossa ei ihan joka sekunti olla ajan hermolla.”
Alma Talentin aikakauslehdillä sekä Kauppalehdellä on myös erilaisia digitaalisia viikko- ja päiväkoosteita perinteisten näköislehtien lisäksi. Esimerkiksi Talouselämä Viikko syntyi pari vuotta sitten tarpeesta tuottaa printtilehden tilaajille lisäarvoa verkossa ja toisaalta myös paikkaamaan jakelun ongelmia.
– Talouselämä on tyypillinen aikakauslehti ja se on totuttu saamaan tiettynä viikonpäivänä. Se on paketti, jonka luettuaan voi todeta, että jes, tiedän mitä tämän viikon aikana on tapahtunut, kuvailee kaupallinen johtaja Johanna Suhonen.
Talouselämä Viikko eroaa näköislehdestä siinä, että se kokoaa yhteen näkymään viikon tärkeimmät artikkelit ja päivittyy viikon aikana sitä mukaa, kun juttuja syntyy. Kokonaisuus valmistuu perjantaiksi ja sille tehdään myös oma kansilehti. Näin ollen viikkokooste voi olla myös hivenen ajankohtaisempi kuin aiemmin viikolla painoon lähtenyt printtilehti ja näköislehti. Näköislehti ei myöskään ole helpoin vaihtoehto mobiililaitteissa lehteä lukeville.
Talouselämä Viikko syntyy nykyään melko vaivattomasti muun tekemisen rinnalla ja Suhonen pitää sitä eräänlaisena testinä sille, miten Almassa opitaan löytämään digitaalisia tuotteita, joihin voisi syntyä samanlaista lukijatottumusta kuin printtilehteen. Samanlainen viikkokooste on myös Tekniikka&Taloudessa.
Kauppalehdessä taas päivän lehden jutut on koottu omaan Uusin numero -näkymään. Kauppalehdessä Suhonen näkee mahdollisuuksia myös eri teemojen, kuten työelämäjuttujen, paketoimisessa lehtimäisemmiksi kokonaisuuksiksi. Lisäksi paketointia mahdollistavat uutiskirjeet.
– Uskon, että paketointi on maksuhalukkuutta nostava asia.
”Digiaikana personointi tuottaa sen tuloksen, että lukija saa haluamiaan sisältöjä hyvin tarjoiltuna. Kokonaisuus on juuri sellainen kuin lukija haluaa.”
Sanomalehti Karjalainen luopui jokin aika sitten sunnuntain printtilehdestä, mutta julkaisee kuitenkin sunnuntaisin digilehteä. Sen lukijamäärät ovat suuremmat kuin muiden päivien näköislehdillä, mutta eivät silti yhtä suuret kuin printtilehden tilaajamäärä.
– Olemme nyt taitekohdassa, kun yksi printtipäivä on vähentynyt. Meille on merkittävää ja tärkeää saada tähän asti näköislehteä vierastaneita printin lukijoita näköislehden lukijoiksi, sanoo päätoimittaja Pasi Koivumaa.
Karjalainen on myös jo jonkin aikaa julkaissut vain digilehtinä tilaajille tarkoitettuja retki- ja kotiaiheisia liitteitä, jotka on koottu verkossa ja printissä julkaistuista aihepiirien jutuista. Koivumaa pitää niitä hyvinä testiaineistoina sille, miten lukijoita voidaan opettaa siirtymään digisisältöjen pariin. Ongelmaksi hän tosin näkee sen, miten digilehtiä voisi hinnoitella järkevästi ei-tilaajille.
Lehti tekee tällä hetkellä verkkoon viikoittaista uutiskoostetta, jolla se tavoittelee erityisesti kiireisiä nuoria lukijoita. Lisäksi uutiskirjeillä kyetään paketoimaan kiinnostavimpia sisältöjä lukijoiden saataville.
Keskisuomalaisen omistukseen alkuvuonna siirtynyt Karjalainen voi nyt uudella tavalla hyödyntää konsernin sisäistä yhteistyötä myös sisällöissä.
– Monissa toimituksissa on kiinnostusta meidän tekemiseemme ja olemme myös todenneet, että siellä yhteistuotannossa on paljon sellaista, jota me voisimme tarjota paketoituna.
