Tilaa Uutiskirje!

Paras juttu on lähellä kirjallisuutta

Matti Apunen|Barbro Teir
Ajankohtaiset

Vuoden paras juttu -kilpailun tuomarit Matti Apunen ja Barbro Teir pitivät ajattomien juttujen tasoa kovana. Sen sijaan uutissarjan osallistujamäärä jäi pieneksi.

 width=

Matti Apunen

Matti Apunen on selvästi vaikuttunut.

Hän viljelee sanoja mieletön, häikäisevä, selkeys ja kirkkaus.

Apunen oli yksi Sanomalehtien Liiton tämän vuoden Vuoden paras juttu -kilpailun tuomareista.

‒ Ajattomien juttujen sarjassa oli muutama todella taitava juttu, kirjallisesti niin lujaa materiaalia, että jos se yhtään edustaa meidän huippuosaamista laajemmin, olemme hyvissä käsissä, Aamulehden entinen päätoimittaja ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Apunen sanoo.

 width=

Barbro Teir

Erityisesti hän piti sarjan kärkikaksikosta.

Anu Nousiaisen Kuukausiliitteessä julkaistu Anneli Auer -juttu tekee sen, mitä Apunen ehti toimittajilta jo toivoa; esittää lukijalle olennaiset kysymykset aiheessa, josta on uutisoitu muruja jo vuosia.

Järkkymätöntä tyyliä taas osoitti Hanna Kuonanojan Kalevassa julkaistu juttu siitä, mitä kuolleelle ihmiselle tapahtuu ennen hautajaisia. Apusesta juttu on kaunokirjallisuutta.

Toivon, että jokainen suomalainen skribentti lukisi sen. Siinä on tajuttu kielenkäytöstä jotain sellaista, joka ei ole aivan jokapäiväistä, Apunen sanoo.

 

Uutiset puhuttivat

Tänäkin vuonna tuomaristoa puhutti päivittäisuutisten sarja, jossa raati päätti jakaa vain ensimmäisen palkinnon ja kunniamaininnan.

Voittajaksi rankattiin Johannes Kotkavirran uutinen verovarojen käytöstä terveysalan tietojärjestelmähankkeessa. Tuomarina toiminutta Barbro Teiriä miellytti Ilta-Sanomien oma skuuppi, jota jatkettiin, ei vain seurattu muita.

Uutissarjaan lähetettiin nelisenkymmentä juttua, kun ajattomiin ilmoitettiin yli kolminkertainen määrä.

Schildts & Söderströms -kustantamon toimitusjohtaja Teir epäilee, ettei printtimedia ole vielä löytänyt paikkaansa digitaalistuvan uutisen kaaressa.

‒ Voi olla että printin tehtävä todella on syventää, Teir sanoo.

Apunen on toista mieltä.

Taustoittaminen kuulostaa liian defensiiviseltä toimenkuvalta, että uutiset ovat muualla ja me kerromme, mitä on tapahtunut ennen sitä.

Apunen sanoo tietävänsä, että lehdistössä tehdään vankkaa uutistyötä. Ongelma on hänen mielestään pikemminkin kilpailusarjassa. On epäselvää, haetaanko kovinta skuuppia vai ennakkoluulottiminta toteutusta, joista Apunen painottaisi jälkimmäistä. Toinen ongelma on vino kilpailuasetelma.

‒ Meillä on uutisia, joista tulee kansallisia tapauksia, ja meillä on uutisia, jotka ovat alueellisesti isoja. Miten nämä arvotetaan keskenään? Paikallinen uutinen jää vähän jalkoihin, Apunen sanoo.

 

Näköalojakin lehdistöön

Tämän vuoden kilpailun vaihtuvana sarjana oli hyvät uutiset. Sillä Sanomalehtien Liitto halusi kiinnittää huomiota uutisten negatiivisuuteen. Sarjan voittajaksi nousi Minna Ala-Heikkilän Tyrvään Sanomiin tekemä juttu Vikke-papan kattotalkoista, jotka paikalliset ihmiset organisoivat lehtijutun jälkeen.

‒ Kattojuttu oli koskettava, siitä tuli todella hyvä mieli. Sekin on yksi lehdistön tehtävä, Teir kommentoi.

Myös Apunen kaipaa lehdistöön enemmän näköaloja.

‒ Saa kirjoittaa kriittisesti, se on päivän selvä asia. Mutta nyt lehdistö nyppii epäkohdan toisensa perään, oli se sitten iso tai pieni. Mahdollisuuspuoli jää odottelemaan parempia päiviä.

 

Faktat hiotulla kielellä

Vaikka kilpailutyöt olivat pääasiassa hyviä esimerkkejä, Teir ja Apunen tahtovat kiinnittää toimittajien huomion tyyliin ja toteutuksen hiomiseen.

Aihe voi olla hyvä ja faktat kiinnostavia, mutta jos niitä ei kerrota hyvin ja taitto ei toimi, se on hukkaan heitettyä työtä, Teir sanoo.

‒ Kielen hiominen ja ilmaisuvoiman kehittäminen ei vaadi muuta kuin asennetta ja kärsivällisyyttä. Jos joku vetoaa kiireeseen, miettiköön uudestaan. Mikä on tärkeämpää kuin että juttu menee läpi lukijakunnassa? Apunen kysyy.

Haastattelun jälkeen Apunen soittaa takaisin. Hänellä on vielä yksi viesti Suomen toimittajakunnalle:

‒ Jokaisen kannattaisi miettiä, että jutun kohtalo ratkeaa kolmen ensimmäisen kappaleen aikana. Niin kuin vanha sanonta kuuluu, harva syntinen on kääntynyt saarnan toisella tunnilla.

 

Matti Apusen ja Barbro Teirin lisäksi Vuoden paras juttu -kilpailun tuomareina olivat Tieto Finlandialla palkittu Talouselämän toimittaja Elina Lappalainen sekä journalistiikan yliopistonopettaja Panu Uotila Jyväskylän yliopistosta. 

Vuoden paras juttu 2012 -kilpailun tulokset

Vuoden parhaat sivut 2012 -kilpailun tulokset

Lisää aiheesta

Uusin lehti

Tilaa uutiskirje

Varmista, että pysyt kärryillä, ja tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Viikoittaisessa kirjeessä kerromme media-alan uusista kokeiluista, hyvistä käytännöistä, ilmiöistä ja sen, missä nyt mennään.

Podcast