Toimittaja Heimo Hatakka on sanoittanut Anna Puulle sykähdyttävän hitin, jonka kertosäkeessä lauletaan, että ”nopeimmat junat eivät pysähdy enää täällä”. Biisin keskushenkilö asuu asemansakin menettäneellä pienellä paikkakunnalla ja kaipaa kaupungin sykkeeseen. Kappale taitaa käsitellä rakkautta. Minulle se kertoo sanomalehdistön seuraavasta isosta haasteesta, uudesta muuttoliikkeestä.
Etenkin pienempien maakunta- ja paikallislehtien on arvioitu syöksyvän vääjäämättömään kuolemaan johtavaan kolmoisspiraaliin. Netti tarjoaa ilmaista luettavaa, kaupungistuminen pakkaa väkeä isompiin keskuksiin ja uskollisimmat tilaajat menevät jo edeltä.
Itse en näe asiaa noin suoraviivaisena.
2010-luvun muuttoliike on erilainen kuin 1960-lukulainen versio. Silloin muutettiin yhden kerran torpasta taajamaan tai Suonenjoelta Saabin tehtaille. Nykyään kotikuntaa vaihdetaan useamman kerran elämän aikana. Opiskelu, työ ja rakkaus kuljettavat meitä yhä kiivaammin ja yhä kauemmaksi kotoa. Tämä johtaa siihen, ettei monellakaan meistä ole yhtä, selkeää asuinpaikkaan liittyvää identiteettiä. Niitä on useita.
”Voisiko yksi ratkaisu olla jo julkaistuja juttuja yhteen kuratoiva kuukausiliite?”
Ihminen kokee olevansa kotoisin niin nuoruuden maisemista, opiskelukaupungistaan kuin nykyisestä korttelistaankin. Professori Anu Kantola sanoitti ilmiön Helsingin Sanomissa ansiokkaasti kaksoisidentiteetiksi.
Kaksoisidentiteetin ylläpitäminen on nykyään merkittävästi helpompaa kuin aiemmin. Pendolinot ja leveäkaistatiet pienentävät Suomea ja halvat lennot maailmaa. Sosiaalisen median ja WhatsAppin kautta etäläsnäolo on saanut ennenkokematonta syvyyttä.
Tiivis suhde synnyinseudulle ei kuitenkaan käänny massiiviseksi paluumuutoksi. Urbanisaatio tulee Suomessakin kiihtymään. Rakennemuutoksen syynä olemme me ihmiset. Yhä useampi kokee kaupungit kahviloineen ja kulttuurimahdollisuuksineen houkuttelevammiksi kuin maaseudun elämän. Työmahdollisuuksista nyt puhumattakaan.
Samaan aikaan yhä useampi joutuu asumaan entistä ahtaammin, ja suomalainen unelma omasta talosta lammen rannalla lipuu monen työikäisen tavoittamattomiin. Tämä kasvattaa panostuksia vapaa-ajan asumiseen, joka on kaksoisidentiteetin selkeimpiä ilmentymiä. Juuri vapaa-ajan asukkaat eli vasukkaat tulisi nähdä nykyistä suurempana taloudellisena mahdollisuutena.
Lehdillä on toki mökkiläisille suunnatut suurpeittonumeronsa ja tuulikaapeista jaeltavat kesäliitteensä. En halua uskoa sen olevan parasta, mihin pystytään.
Paikallismediat voisivat ottaa tiukempaa otetta vasukkaista ja ylläpitää heidän avullaan mainos- ja lukijatuloja. Tämä edellyttää syvempää asiakasymmärrystä ja aktiivista tuotekehitystä.
Harvalla vapaa-ajan asujalla on halua tai mahdollisuutta ainakaan maakuntalehden jatkuvaan tilaukseen. Potentiaalisia asiakkaita he ovat silti.
Voisiko yksi ratkaisu olla jo julkaistuja juttuja yhteen kuratoiva kuukausiliite? Markkinoijat panostavat ympäri maailmaa jälleen sähköposteihin. Lisäisikö paikallislehden laadukas ja yhdessä paikallisten yrittäjien kanssa ulkopaikkakuntalaisille suunnattu uutiskirje digimenekkiä?
Hyödynnetäänkö ulkopaikkakuntalaisten Facebook-seuraajien määrää levikkimarkkinoinnissa? Voisivatko kilpailevat mediatalot tehdä yhteistyötä? Tilapäisen osoitteenmuutoksen tekeminen olisi hyvä paikka kaupata paikallislehden tilausjaksoa loman ajaksi.
Itse olen päätynyt elämään, jossa yhdistyy vuokralla asuminen Punavuoressa ja itärajalla olevan kotitalon remontointi synnyinkunnassani. Työnantajani kannustaa etätöihin.
Uskon vastaavan kaupunki- ja maaseutuelämän hyviä puolia yhdistävän elämän yleistyvän. En ole ainoa, joka on Heimo Hatakan sanoin ”kasvanut kiinni maahan, lapsuuden maisemaan”. ”Taloon, jonka ikkunan pielistä vetää.”
Paikallisilla uutismedioilla on kaksoisidentiteettiin nojaavassa elämäntavassa iso rooli ja paljon otettavaa.
