Tilaa Uutiskirje!

Mittari kertoo, ketkä puhuvat mediassa: ”Kun tavoitellaan mahdollisimman suuria yleisöjä, on riski, että moniäänisyys kärsii”

Tampereen yliopistossa kehitettiin analytiikkatyökalu etsimään katvealueet haastateltavien ja aiheiden valinnassa. Toimitusten on itse määriteltävä tavoitteensa moniäänisyydessä.

Näkökulmat

Kirjoittaja on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kieli- ja viestintätieteiden laitoksella.

Pirstaloituneita yleisöjä ei voi tavoittaa yhtenäiskulttuurin opeilla eikä pelkästään keski-ikäisiä miehiä haastattelemalla. Journalismin yleisöjen moniarvoistuminen sekä somekeskustelun polarisoituminen korostavat moniäänisen journalismin tarvetta. Moniäänisyyden ja tasa-arvon kehittäminen voi vahvistaa median yleisösuhdetta ja tuoda lisää naislukijoita.

Moniäänisyyden lisäämistä tutkineessa Tampereen yliopiston hankkeessa kehitettiin Sopiva – Sovittelujournalistit ry:n moniäänisyysmittaria ja testattiin sitä Kaleva Median ja STT:n kanssa.

  • FAKTA
  • Tutkijat: Matleena Ylikoski
  • Tutkimus: Journalismin moniäänisyyden mittaaminen.
  • Moniäänisyysmittari – Journalismin moniäänisyyttä mittaamassa ja kehittämässä -hanke 2021–2022. Hankkeen loppuraportti.

Moniäänisyysmittari tunnistaa suurista tekstimassoista, ketkä pääsevät journalistiseen julkisuuteen, suorasti tai epäsuorasti. Henkilöiden nimien, sukupuolten, tittelien ja taustaorganisaatioiden määrällinen analyysi osoittaa toimitusten valintojen painotukset. Moniäänisyysmittari kaupallistetaan yhteistyössä mediateknologiayritys Neuwon kanssa.

Moniäänisyys toteutuu, kun journalismin aiheissa, lähteissä ja näkökulmissa näkyvät sopivassa suhteessa kaikki väestö- ja ikäryhmät, sukupuolet, elämäntavat ja kulttuurit. Moniääninen lähdekäytäntö on merkki journalismin laadusta.

Journalismi suosii eliittilähteitä, mutta pääsevätkö vähemmistöt ja marginaalissa olevat ääneen? Näkyykö tavallisen ihmisen näkökulma ja ääni jutuissa riittävästi?

”On tärkeää kyseenalaistaa, millaiset rutiinit ohjaavat haastateltavien ja aiheiden valintaa.”

Tutkimushankkeessa järjestettiin Kalevan toimittajille moniäänisyystyöpajoja ja analysoitiin sisältöjä moniäänisyysmittarilla. Analyysi osoitti naisten painoarvon kasvaneen Kalevan sisällöissä selvästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vielä vuonna 2015 noin 80 prosenttia juttuihin haastatelluista oli miehiä, mutta viime vuonna miesten osuus supistui alle 60 prosenttiin.

Moniäänisyys ei tarkoita sitä, että kaikessa pitäisi pyrkiä yhtä suureen painoarvoon. Tutkimus korostaa, että moniäänisyystavoitteet on hyvä suhteuttaa aihealueen mukaan. Esimerkiksi taloustoimituksessa uutislähteiden sukupuolijakaumaa on mielekästä verrata alan toimijoiden jakaumaan tai politiikan toimituksissa puolueiden painoarvoa niiden voimasuhteisiin eduskunnassa.

Moniäänisyys syntyy journalismin rakenteissa, joten sitä pitää kehittää koko journalistisen työprosessin osalta, koko toimituksessa. On tärkeää kyseenalaistaa, millaiset rutiinit ohjaavat haastateltavien ja aiheiden valintaa.

Toimituksen pitää itse määritellä moniäänisyystavoitteensa. Halutaanko peilin tapaan heijastaa yhteiskunnallista todellisuutta vai onko tavoitteena haastaa status quo antamalla erityisesti tilaa tärkeiksi katsotuille kritisoiville äänille ja näkökulmille.

Kalevan tuottaja Henrik Ahola, miksi journalistisen median kannattaa huolehtia moniäänisyyden toteutumisesta?

– Jotta pystymme kertomaan yhteiskunnasta, elämästä ja maailmasta mahdollisimman totuudenmukaisesti. Suurin osa toimittajista on keskiluokkaisia ja keski-ikäisiäkin. On riski, että juttuaiheet kumpuavat vain toimittajien omasta elämänpiiristä.

– Valtaväestöön kuuluminen ei estä moniäänisen journalismin tekemistä, kunhan asian tiedostaa.

  • FAKTA
  • Tekijä: Henrik Ahola, Kalevan Kaupunki ja kunnat sekä Talous, tiede ja luonto -tiimien tuottaja.
  • Kokemus: Ahola on työskennellyt Kalevassa tuottajana vuodesta 2015 ja toimittajana vuodesta 2003 lähtien. Ahola on valmistunut liiketalouden tradenomiksi vuonna 2003.

Kokeilitte tutkimushankkeessa kehitettyä Moniäänisyysmittaria Kalevan toimituksessa. Yllättivätkö tulokset?

– Eivät varsinaisesti. Mittarit ja oma arkihavainto kertovat, että Kalevaa tehdään tietyllä tavalla, tietynlaiselle yleisölle. Moniäänisyyden toteutumista pidetään tärkeänä, mutta mittaaminen kertoi faktoja siitä, elämmekö kuten opetamme.

Onko mittarin käyttö tuonut konkreettisia muutoksia tekemiseen?

– Tutkimushankkeen työpajoihin osallistuminen kehitti ajattelua ja pohdintaa siitä, keitä jutuissa pääsee ääneen ja puuttuuko jokin ääni. Emme ole löytäneet mittarin päivittäiseen käyttöön optimimallia, vaan se tuntuu toimivan paremmin pitkän aikavälin kehityksen seurannassa.

– Jutuissa painottuvat aihepiirit ja käsittelytavat, jotka kiinnostavat lukijoita. Kun tavoitellaan mahdollisimman suuria yleisöjä, on mielestäni riski, että moniäänisyys kärsii. Asia on tärkeää tiedostaa ja pitää mielessä, mutta sellaista journalismia ei tietenkään kannata tehdä, jota ei lueta.

Onko moniäänisyyden toteutumisessa jokin erityinen ongelmakohta tai sokea piste?

– Perinteinen media ei ehkä näe riittävän tarkasti oman kuplan ulkopuolista toimintaa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Tämä näkyi eduskuntavaaleissa muutamien somessa suosioon nousseiden ehdokkaiden yllätystuloksissa ja aiemmissa vaaleissa esimerkiksi perussuomalaisten jytkyssä.

Mihin suuntaan uskot journalistisen median moniäänisyyden kehittyvän?

– Jos ja kun alalle saadaan palkattua nuoria toimittajia, näkökulmat toivottavasti laajenevat. Ikä ei kuitenkaan automaattisesti takaa mitään, koska ratkaisevaa on halukkuus tutustua oman kuplan ulkopuoliseen ajatteluun. Jos ei halua seurata oman arvomaailman vastaisia ideologioita edustavaa toimintaa, yhteiskunnasta voi jäädä olennaisia muutoksia huomaamatta.

Lisää aiheesta

Uusin lehti

Tilaa uutiskirje

Varmista, että pysyt kärryillä, ja tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Viikoittaisessa kirjeessä kerromme media-alan uusista kokeiluista, hyvistä käytännöistä, ilmiöistä ja sen, missä nyt mennään.

Podcast