Toimittajana on kierolla tavalla kohottavaa lukea yhdysvaltalaisista tutkimuksista, joissa käydään läpi lehtien massakuolemien seurauksia. Korruptio lisääntyy, äänestysaktiivisuus laskee, polarisaatio kasvaa.
The Atlantic julkaisi elokuussa tekstin, jossa samaa vettä soudetaan hieman eri tekniikalla. Kirjoittaja Steven Waldman, paikallisjournalismin puolestapuhuja, argumentoi, että Yhdysvalloissa olisi järkevää palauttaa toimittajakunnan vahvuus kulta-aikojen tasolle julkisin varoin. Sijoitus maksaisi itsensä takaisin, sillä kriittinen journalismi säästää yhteisiä rahoja.
Ajatustaan hän ryydittää esimerkein. Journalistit ovat paljastaneet ylisuuria lobbausmaksuja lakifirmalle ja johtajien paisuneita palkkioita. Ihmishenkiä (ja rahaa!) säästi juttusarja, joka toi esiin ehdollisen tuomion saaneiden vankien puutteellisen valvonnan. Journalismi ravintoloiden vajavaisista terveystarkastuksista vähensi sairaalakäyntejä (eli kuluja!), sillä ruokamyrkytykset vähenivät. Ja niin edelleen.
Kirjoittaja itsekin myöntää, että on hähmäistä ja mahdotontakin excelöidä journalismin taloudellista arvoa yhteisölleen, eikä journalismin arvo palaudu rahaan. Rahaankin kannattaa kuitenkin vedota, jos demokratia-argumentit kerran eivät pure.
”Kun mediaa vastaan hyökätään, ratkaisu ei ole pehmentää otetta vaan lisätä kriittisyyttä – myös omaa toimintaa kohtaan niin, että se kestää jatkuvan röntgenkatseen.”
Samaan aikaan Suomessa media on ollut poikkeuksellisen vyörytyksen kohteena. Mediaa ovat kesällä moukaroineet somekansan säestäminä hallitusvastuuseen ja läpivalaisuun päässeet, etenkin perussuomalaisten kärkipoliitikot.
Toki myös uutisointi on ollut tiukkaa, ja sosiaalisen median älämölön lisäksi on esitetty asiallista mediakritiikkiä.
Vaarana kuitenkin on, että oikeistopopulistien strateginen mediavastaisuus ja somekeskustelujen jatkuva, perusteeton mouhu puolueellisuudesta alkavat syödä luottamusta mediaan täälläkin.
Toimitusten voi olla mahdotonta liennyttää kriittisen kantansa mediaan lukinneita. Heitä on kuitenkin toistaiseksi vähän. Myös perussuomalaisten kannattajista valtaosa luottaa uutisiin.
Mikä olisi parempi tapa vastata viholliskuviin mediasta kuin tuottaa yhteisölle hyödyllistä, tiukkaa ja relevanttia journalismia? Osoittaa, että media valvoo arjessa kautta maan ja aihekirjon. Että se on faktapohjaisesti arvioiden pikemmin kansan ystävä.
Kun mediaa vastaan hyökätään, ratkaisu ei ole pehmentää otetta vaan lisätä kriittisyyttä – myös omaa toimintaa kohtaan niin, että se kestää jatkuvan röntgenkatseen.
Inspiraatiota voi hakea Uutisvuoksesta, joka on nostanut profiiliaan Imatran elämän perinpohjaisena valvojana. ”Myö pystytään parempaan”, päätoimittaja Mari Markkanen hoki haastattelussa.
