Tilaa Uutiskirje!
Matti Apunen ja Jouko Jokinen työskentelivät aikanaan Alma Median lehdissä päätoimittajina samaan aikaan. Nyt he pohtivat, miten Ylessä voitaisiin tehdä mahdollisimman laadukasta journalismia.

Matin ja Joken radio

Matti Apunen on ollut kärkäs Yle-kommentoija, Jouko Jokinen oli allekirjoittamassa Medialiiton kantelua – Nyt he linjaavat yhdessä Ylen journalismia.

Hitaat
  • LEHDISTÖTILAISUUS
  • AIKA 20.7.2021
  • PAIKKA Jouko Jokisen kesämökki Hämeenkyrön Kyröskoskella.
  • PAIKALLA Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan päätoimittaja Jokinen ja Ylen hallituksen puheenjohtaja Matti Apunen.
  • AIHE Ylen rajat, kanteleminen, sananvapaus ja journalismin kipupisteet.
  • TARJOLLA Lihapiirakkaa, pullaa, kahvia ja tikanheittoa.

Lehtemme lukijoilla on tänään ilo päästä tapaamaan entisiä Aamulehden päätoimittajia Jouko Jokista ja Matti Apusta. Vaikka on kiivain lomakausi, he ovat ystävällisesti Suomen Lehdistön pyynnöstä luvanneet heittää tikkaa, keskustella Ylen ja kaupallisen median välisistä väännöistä sekä kertoa tehtävistään Ylellä.

Ollaan Hämeenkyrön Kyröskoskella, Jokisen vanhassa mummolassa, pellon laidalla, ja tuossahan paikan jässikkämäinen isäntä jo tarjoaakin nyrkkiä tervehdykseksi. Aurinkolaseihin ja jalkapalloseura AS Roman huppariin sonnustautunut Apunen tervehtii hieman kauempaa.

Kaksikko on mediamaailmaa seuraaville tuttu, mutta vielä viisi vuotta sitten ei olisi voinut arvata, että kesällä 2021 miesten tittelit ovat Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan päätoimittaja ja Ylen hallituksen puheenjohtaja.

Jokinen oli vuonna 2017 Sanomalehtien Liiton varapuheenjohtajana allekirjoittamassa Medialiiton kantelua, jolla liitto halusi EU-komission selvittävän erityisesti sitä, ovatko Ylen verkkosivuillaan julkaisemat tekstisisällöt EU:n valtiontukisääntöjen vastaisia. Myöhemmin samana vuonna Jokinen siirtyi päätoimittajaksi Yleisradioon.

Apunen on Aamulehti-aikojensa jälkeen työskennellyt muun muassa Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtajana, puolustanut väsymättömästi vapaata markkinataloutta ja kritisoinut Ylen rahoitusta. Tänä keväänä hän aloitti Ylen hallituksen puheenjohtajana.

Miten tässä näin kävi?

Marraskuussa 2017 EVA-johtaja Apusen podcastin vieraana oli vasta Ylellä aloittanut Jokinen. Kaksikko keskusteli muun muassa Ylen journalismin läpinäkyvyydestä sekä Ylen riippumattomuudesta.

Kuin enteenä tulevasta Apunen linjasi, että Ylen pitäisi vahvistaa hallituksensa roolia niin, että se koostuisi avoimesti ja läpinäkyvästi valituista eri alojen asiantuntijoista ja toimisi mahdollisimman ammattimaisesti.

Pihapöydälle katettujen pullakahvien äärellä hän sanoo hallituksen puheenjohtajuuden olevan ”mieletön mahdollisuus ja näköalapaikka”, mutta samalla työ, jonka vastaanottamista piti miettiä huolella.

Hänelle ongelma ei ollut Yleisradio itsessään. Apunen koki pestin pikemminkin velvollisuudekseen, kun oli riittävän kauan räksyttänyt katsomossa. Samasta syystä moni kansanedustaja ja jopa yleläinen kuitenkin suhtautui varauksella markkinaliberaalin Apusen palkkaamiseen.

– Kävin pitkän ja aika rakentavan keskustelun hallintoneuvoston kanssa. Sanoin, että jos on jotakin mieltä vaivaavaa, sanokaa se nyt. Sen keskustelun jälkeen totesin, että mulla on täydet mahdollisuudet hoitaa tehtävää itsenäisesti, Apunen kertoo.

Jokiselle tieto Apusen valinnasta oli yllätys, joskin positiivinen.

– Hän on yksi pätevimmistä ihmisistä, jota tällaiseen hommaan voi ajatella.

”Verovarojen käyttämiseen liittyy poikkeuksellista vastuullisuutta. Omia rahojaan voi käytellä miten haluaa.”

Katsotaanpa kuitenkin, mitä Apunen on Ylestä vuosien varrella sanonut.

Hän on muun muassa todennut olevansa ”Yle-veron synkeä vastustaja” erityisesti siitä syystä, että veron myötä kansalaiset eivät voi äänestää jaloillaan eli vapaasti valita, haluavatko maksaa Ylen palveluista. Mieli ei ole muuttunut.

– Olen samalla kannalla kuin ennenkin, mutta se taistelu, mitä kävin, on käyty, ja minun edustamani kanta hävisi.

Apunen sanoo, että asiaa on turha surra. Nyt pitää hänen mielestään rakentaa mahdollisimman hyvä palvelu veroratkaisun pohjalta.

Ylen hallintoneuvostosta hän on sanonut, että sen rooli yhtiön strategian linjaajana on ”kreiseintä mitä on”. Apusen mielestä poliitikkojen pitäisi pysyä Ylestä mahdollisimman kaukana.

– Tätäkin mietin pitkään, mutta tulin siihen tulokseen, ettei se minua vaivaa.

Entä Ylen rahoitus? Hallituksen tehtävänä on päättää yhtiön talousarviosta. Voisi kuvitella, että hallituksen puheenjohtajan pitäisi pyrkiä saamaan taloon rahoitusta niin paljon kuin vain mahdollista.

Apunen toppuuttelee sanomalla, että rahoituksen on oltava ”optimaalinen” suhteessa Yleisradion keskeisiksi katsottuihin tehtäviin. Toisin sanoen myös julkisen palvelun on oltava tehokas. Ja tie­tysti mukana on pidettävä ”fiskaalinen terve järki”.

– Verovarojen käyttämiseen liittyy poikkeuksellista vastuullisuutta. Omia rahojaan voi käytellä miten haluaa.

 width=
Jouko Jokinen on työskennellyt Ylessä kohta neljä vuotta. Vaikka Yle on monin tavoin poikkeuksellinen mediatalo, journalismia siellä tehdään hänen mukaansa samalla tavalla kuin vaikka Aamulehdessä.

Hallituksen puheenjohtajana Apunen on nyt journalistisissa asioissa Jokisen pomo. Hallitus ei tietenkään puutu päivittäistoimintaan, vaan tekee isompia, periaatteellisia ja strategiaan liittyviä linjauksia ja samaan aikaan huolehtii Ylen toiminnan laadukkuudesta.

– Jokke on vähän niin kuin veneenrakentaja, ja mä käyn katsomassa, pitääkö se vene vettä ja pysyykö se pinnalla, Apunen kuvailee.

Ei kuitenkaan tarvitse paljon raaputtaa, kun ex-päätoimittaja Apunen ryhtyy pohtimaan ”journalismin yleistä syntilistaa”: Mitä on tapahtunut yhtäaikaiselle kuulemiselle? Onko taipumusta sensationalismiin? Menevätkö isot ja pienet asiat ja painotukset yleisölle sekaisin? Entä ymmärretäänkö journalismissa vaihtoehtoiskustannuksia?

– Journalismin ei pitäisi retkahtaa yksioikoisen sentimentalistiseen tekemisen tapaan, jossa eniten kärsinyt on aina oikeassa. Se on vaarallinen tie.

Neljän vuoden takaisessa podcast-jaksossaan Apunen vaati julkisia laatukriteerejä, joita vasten Ylen onnistumista voisi peilata vuosittain. Nyt hallituksen puheenjohtajana hän lupaa edelleen edistää avointa keskustelua laatukriteereistä, vaikka tuloksena ei olekaan ”pikkutarkka katekismus, joka kattaisi kaikki mahdolliset detaljit”.

– Olennaista on, että näitä kysymyksiä kysytään koko ajan. Pitää olla tietoisuus siitä, miltä asiat näyttävät ulospäin, hän toteaa.

Jokinen pitää Apusen esille ottamia asioita tärkeinä. Tänä kesänä hänen itsensä tehtävänä on ollut muun muassa pohtia, millaisia isompia yhteiskunnallisia kehityskulkuja ja trendejä Yleltä on jäänyt koronan vuoksi huomaamatta. Syksyllä jatkuvassa hankkeessa näihin katvealueisiin on tarkoitus kiinnittää huomiota.

– Mua kiusaa esimerkiksi se, että lobbarit huusivat pää punaisena EU:n ilmastopaketista, vaikka se oli todella maltillinen. Varmaan siitäkin jäi joitain asioita kertomatta, Jokinen puntaroi.

– Ja yksi asia on talous. En tiedä hahmottaako kukaan, mitä tapahtuu, kun kaikki maa­ilmantalouden lainalaisuudet on ikään kuin kumottu ja on syntynyt kryptotalouksia ja muita täysin uusia talouden ilmiöitä.

Kaksikko aikoo syksyn tullen istua alas ja ryhtyä pohtimaan edellä mainittuja asioita vielä tarkemmin.

– On parempi, että journalismin laatukeskustelua eivät käy vain päätoimittaja ja päällikkötoimittajat, Jokinen toteaa.

Roolijako ja sparrausapu tuntuu olevan kummallekin tervetullutta, sillä aikanaan heidän edustamiensa lehtiyhtiöiden liiketoimintajohdossa journalismiin suhtauduttiin hiukan huvittuneesti.

– Kuuluisa vastaus erääseen kehitysideaan oli, että tehkää vaan, kunhan se ei vaikuta negatiivisesti tulokseen, Apunen muistelee.

”Jokke on vähän niin kuin veneenrakentaja, ja mä käyn katsomassa, pitääkö se vene vettä.”

Haastattelun tauolla ratkotaan Yle-pomojen tikanheittoherruus. Jokinen kertoo harjoitelleensa koko kesän, joten ei ole yllätys, että hän jämäkällä mutta rauhallisella tyylillään päihittää epävarman Apusen, jonka tikat vaappuvat varsinkin harjoitusheitoissa välillä kauas taulusta. Kolmen kierroksen yhteistuloksissa päätoimittaja voittaa hallituksen puheenjohtajan 85–39.

Intensiivisen kisailun jälkeen on aika siirtyä haastattelun tulenarempaan osuuteen – Ylen rajoihin. Paikoin kiihkeästikin velloneen julkisen keskustelun taustalla ovat Medialiiton sekä Sanoman kantelut EU-komissiolle.

Medialiiton neljän vuoden takaisen kantelun myötä eduskunta on nyt muuttamassa Yle-lakia niin, että Ylen tekstimuotoisten sisältöjen on jatkossa entistä tiiviimmin kytkeydyttävä kuva- ja äänisisältöihin.

Apusen mielestä Medialiiton kantelu ja kysymykset olivat asiallisia ja oikeutettuja. Hän sanoo, että asiaa on käsitelty Ylessä, eikä siitä ole enempää sanottavaa ennen kuin eduskunta tekee virallisen päätöksen lainmuutoksesta.

– Mutta pitää muistaa, että rajanveto nykyaikaisessa journalismissa on tosi vaikeaa. Jotta voi tehdä merkityksellistä ja menestyvää journalismia, pitää olla koko paletti käytössä. Journalismiin kuuluvat myös esittämisen ja levittämisen muodot, ei pelkästään juttujen sisältö tai idea.

Jokinen sanoo Medialiiton kantelun rauhoittaneen Ylen ja kaupallisen median välejä. Päätoimittajana hän on silti silminnähden suivaantunut siitä, että hänen toimituksensa sananvapautta halutaan rajoittaa rajaamalla siltä pois mahdollisuuksia julkaista tekstimuotoisia juttuja. Siitäkin huolimatta, että hän oli itse allekirjoittamassa kantelua, jonka perusteella hänen sananvapauttaan nyt rajoitetaan.

– Jos Pekka Mervola kokisi samanlaisen kohtalon, hän kirjoittaisi kolumnin, kuinka tyhmä ja absurdi tilanne on, Jokinen sanoo.

”Jos Pekka Mervola kokisi samanlaisen kohtalon, hän kirjoittaisi kolumnin, kuinka tyhmä ja absurdi tilanne on.”

Sanoman kantelu Yle Areenan sisällöistä ja Ylen oppimateriaaleista taas tuli Apusen pöydälle ”pyytämättä ja yllättäen” heti hänen hallituspestinsä aluksi. Sanoma on kritisoinut esimerkiksi tosi-tv-sarjojen esittämistä ja vaatii kantelussa Yle Areenan sisältöjen laajuudelle selkeät rajat.

– Keskustelua on hyvä käydä. Mutta olisin toivonut, että sitä käytäisiin jossain toisessa muodossa kuin komissiossa ja kantelun kautta, Apunen sanoo.

Sekä Sanoman että Medialiiton mukaan keskusteluja on kuitenkin ennen kanteluita pyritty käymään Suomessa.

Apunen vetoaa siihen, että lain mukaan Yleisradion tehtävä on muun muassa viihdyttää ja sivistää. (Laissa puhutaan erityisesti ”virikkeellisestä” viihteestä.) Oppimissisällöistä hän sanoo, että Areenassa ei ole suoraan koulujen opetussuunnitelmiin sisältyvää aineistoa.

– Tällainen tehtävä Yleisradiolle on annettu. Ei siis ole niin, että Yleisradio saisi esittää ainoastaan taloudellisesti vaikeita, vanhoja elokuvia, jotka eivät muille kelpaa. Ei Yleisradio voi olla kierrätyskeskus tai kaatopaikka.

Mutta koska Ylen rajat perustuvat nimenomaan lakiin, eikö silloin ole vain hyvä, että lainmukaisuuden rajoja selvitetään? EU-komission tehtävänähän on ottaa kantaa muun muassa valtiontukikysymyksiin oikeudellisesta näkökulmasta.

Sekä Jokinen että Apunen pitävät tätä vääränä tulokulmana.

– Amsterdamin sopimuksessa on EU-tasolla sovittu, että yleisradiotoiminnan määrittelee jokainen jäsenvaltio itse. Jos kilpailuoikeudellista näkökulmaa aletaan määrittää komission kautta, mediamerkonomit alkavat päättää, mitä julkaistaan. Se on aika hapan tilanne, eikä siten voi määrittää julkista palvelua, Jokinen sanoo.

– Karrikoidusti sanoen huoneessa olisi aina julkaisupäätöstä tehtäessä läsnä juristi, joka arvioisi, mahtuuko juttu julkisen palvelun raameihin, Apunen jatkaa.

Juuri Amsterdamin sopimuksen tulkinnasta osapuolilla on kiistaa. Suomi saa määrittää vapaasti yleisradiotoiminnan, mutta mikä on yleisradiotoimintaa? Entä miltä osin siihen saa käyttää valtion varoja?

Apunenkin on aiemmin todennut moneen otteeseen, että Ylen ei pitäisi olla markkinahäirikkö. Nyt hän sanoo, että suomalaisen kaupallisen median todellinen kilpailu tulee aivan muualta kuin Ylen suunnasta.

– Netflixit, hbo:t, viaplayt. Ne tekevät lokalisoituja sisältöjä ja muodostavat alliansseja, joiden kyky tuottaa erilaisia sisältöpalveluja on ihan mieletön.

Kanteluista huolimatta kaksikko arvioi, että viiden vuoden aikajänteellä Ylen toiminta tuskin tulee muuttumaan dramaattisesti. Apusen mukaan rönsyjä karsitaan ja toimintaa fokusoidaan, mutta esimerkiksi mitään leikkauslistaa Ylen lopetettavista toiminnoista ei ole olemassa.

– Meillä on hyvin laajakirjoinen toimintavelvoite. Emme me oikein voi sanoa, että tämä ei tunnu hyvältä, jätetään se pois, Apunen sanoo.

 width=
Ylen hallituksen uudella puheenjohtajalla Matti Apusella ei ole leikkauslistaa, jonka perusteella Ylen toimintaa ryhdyttäisiin karsimaan.

Sekä Jokinen että Apunen sanovat kuitenkin ymmärtävänsä kaupallisen median ahdinkoa.

Jokisen mielestä 2010-luvun alussa valmisteltu ja käyttöönotettu Yle-vero tuli monin tavoin onnettomaan saumaan kaupallisen median kannalta. Samaan aikaan sanomalehtitilauksia alettiin arvonlisäverottaa, ja Postin jakelukustannukset ovat suorastaan räjähtäneet.

– Siksi tämä epäoikeudenmukaisuuden tunto on hyvin vahva. Ja se on huono juttu.

Jokisenkaan mielestä vero ei ole paras tapa rahoittaa Ylen toimintaa. Hänestä kansalaiset voivat veron vastineeksi kuitenkin vaatia Yleltä lähes mitä tahansa.

Oman rootelinsa eli uutistoimituksen osalta Jokinen sanoo, että jos Ylellä ei olisi esimerkiksi Pirkanmaalla 30 hengen toimitusta, alueelle syntyisi tiedonvälityksen yksityinen monopoli, joka taas olisi huonoin mahdollinen tilanne ja johtaisi ”kaameaan mediamaisemaan”.

Ylellä on parhaillaan käynnissä pilottikokeiluja, joissa se antaa uutisiaan Ylä-Satakunnan ja Maaseudun Tulevaisuuden käyttöön. Kaupallisen median edustajat ovat kritisoineet yhteistyömallia siitä, että se vääristää kilpailua.

Jokisesta malli ei kuitenkaan ole keneltäkään pois, vaan lehdet hyötyvät verorahoilla tuotetuista sisällöistä. Hän pohtii jopa sitä, voisiko STT tulevaisuudessa olla alusta, jonka kautta voisi jaella Ylen maakunnallisia uutisia.

– Mutta tässä pitää olla vähän varovainen kanteluiden ja muiden vuoksi, ettei asia tule väärästä kulmasta esiin. Tarkoitus on kuitenkin olla hyveellinen.

– Koen väännön kaupallisen median kanssa kiusalliseksi. Meillä on yhteiset globaalit kilpailijat ja muita samoja probleemeja, kuten nuorten mediankulutus. Näin pienessä maassa viholliset pitäisi hakea kauempaa.

”Koen väännön kaupallisen median kanssa kiusalliseksi. Näin pienessä maassa viholliset pitäisi hakea kauempaa.”

Moni Ylen merkittävistä tehtävistä on nyt läänitetty henkilöillä, joiden tausta on kaupallisessa mediassa: Jokisen ja Apusen lisäksi toimitusjohtajana toimii Maikkari-taustainen Merja Ylä-Anttila ja uutis- ja ajankohtaistoimituksen toisena päätoimittajana ex-hesarilainen Riikka Räisänen.

On selvää, että oman työnantajan toimia on puolustettava. Mutta kuinka paljon Jokisen ja Apusen ajatusmaailma on muuttunut ajoista ennen Yle-pestejä?

– Kun tätä julkisen palvelun eetosta miettii sisältä päin, niin onhan se aika helvetin hieno juttu. Tässä on ehkä vähän enemmän vapautta tehdä asioita kuin jossain muussa roolissa, Jokinen sanoo.

Apunen toteaa edelleen olevansa talous- ja arvoliberaali.

– Kilpailu on edelleen yhteiskunnan jalostava voima. Vaikka olisin miten lääpälläni Suomen yleisradioyhtiöön, tämä lähtökohta ei muutu miksikään.

– Ja miksi tarvitsisikaan muuttua? Monopolit, sekä yksityiset että julkiset, ovat vahingollisia. Julkisia monopoleja näyttää olevan tässä maailmanajassa helpompi tuottaa. Mutta Yleisradio ei ole lähelläkään monopolia.

Suomen Lehdistöä julkaisee Uutismedian liitto, joka on Medialiiton jäsenjärjestö.

Entiset Aamulehden päätoimittajat, nykyiset yleläiset Jouko Jokinen ja Matti Apunen ymmärtävät kaupallisen median ahdinkoa, mutta eivät julkisen palvelun rajojen määrittämistä EU-komission kautta.

> Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Tilaa Suomen Lehdistö.

Lisää aiheesta

Uusin lehti

Tilaa uutiskirje

Varmista, että pysyt kärryillä, ja tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Viikoittaisessa kirjeessä kerromme media-alan uusista kokeiluista, hyvistä käytännöistä, ilmiöistä ja sen, missä nyt mennään.

Podcast