Sauli Pahkasalo oli Italian Toscanassa kesäkuussa, kun tieto Lapin Kansan suunnitelmista tuli julki yleisölle.  

Syyskuun puolivälistä alkaen maakuntalehti ilmestyisi entisen kuuden sijaan vain kolme kertaa viikossa printissä: maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Lisäksi lehti julkaisisi kuusi näköislehteä viikossa ja tietysti jatkuvaa uutisvirtaa verkossa. 

Jo edellisen vuoden puolella varattu reissu osui pahaan paikkaan, mutta Pahkasalo oli majapaikassaan puhelimen päässä ja varautunut ottamaan vastaan palautetta. Puheluita tuli kuitenkin alle kymmenen ja meilejä parikymmentä. Se oli vähemmän kuin Pahkasalo oletti, ja osa oli tsemppiviestejä.  

Kiihtyneitäkin keskusteluja käytiin myöhemmin, kun päätoimittaja kiersi kesällä kaikki Lapin kunnat läpi.  

– Osa oli sitä mieltä, että tämä on huono juttu. Sanoin, että ymmärrän täysin, mutta olen kannustanut ihmisiä kokeilemaan näköislehteä. Aamurutiini voi olla hyvä senkin kanssa, Pahkasalo sanoo. 

– Kaikkein tärkeintä on, että jos ihmisellä on jokin palaute tai asia mielessään, joku kuuntelee sen, eikä vain kasvottomasti ilmoiteta muutoksesta. 

Lapin Kansan vertailukohtana on ollut ruotsalainen NWT Median kustantama aluelehti Karlskoga Tidning-Kuriren. Ruotsalaislehden muutos kuudesta printtipäivästä kolmeen sujui hyvin, kun lehti menetti vain pari-kolmesataa tilaajaa. Moni muutos on mennyt huonommin. 

– He painottivat, että on tärkeää, että asiasta kerrotaan hyvissä ajoin, jotta ihmisillä on aikaa mutustella asiaa, Pahkasalo sanoo. 

Omana linjauksenaan hän on pitänyt sitä, että on rehellisesti kerrottu muutoksesta. Että se oli pakko tehdä.  

”Luulen, että aika moni istuu aidalla katsomassa, miten meille käy.”

Vaikka totta kai Lapin Kansalla oli pöydällä vaihtoehtoja.  

Ilmeisin niistä olisi ollut vähentää printin ilmestymistä vaikkapa päivällä. Sitten ehkä vuoden tai puolentoista päästä taas päivällä ja sitten taas kohta päivällä. 

– Mutta me ajattelimme, että se olisi aiheuttanut jatkuvan kriisin lukijasuhteeseen, kuluttaja-asiakkuuksista vastaava johtaja Petri Karjalainen sanoo. 

Lapin Kansalle haluttiin työrauhaa. Kun kallis sunnuntaiprintti oli jo karsittu, yhden päivän vähentäminen ei olisi näkynyt riittävästi viivan alla. 

Merkittäviä kulueriä on Karjalaisen mukaan kolme: työ, painaminen ja jakelu. Kaleva Media halusi suojata sisällöntuotantoa ja julkaisutiheyttä mutta karsia printtijakelusta.  

Pienimmän vaivan vaihtoehto olisi ollut jakaa lehdet kolmena päivänä viikossa, kaksi lehteä kerrallaan. 

– Aika äkkiä totesimme, että täytyyhän tässä jokin fiksumpi ratkaisu olla. 

Kun konserni on investoinut taiton automatisointiin ja näköislehtilukijoita on paljon, ajatus erillisistä näköis- ja printtilehdistä tuntui järkevältä. Näköislehti on tuore kuutena aamuna viikossa. Esimerkiksi keskiviikon printti ja näköislehti eivät siis ole identtisiä, vaan printti on yhdistelmä tiistain ja keskiviikon näköislehdistä. 

Tilaushinta päätettiin säilyttää ennallaan, sillä sisällön määrä ei vähene. Tätä on Karjalaisen mukaan joutunut jonkin verran perustelemaan lukijoille. 

Lappi on koelaboratorio tai eturintama sille, mikä on edessä muuallakin.  

Petri Karjalainen näkee kolme syytä muutoksen taustalla: 

Kulutuksen siirtyminen digiin – 45 prosenttia Lapin Kansan tilaajista on digitilaajia ja lopuistakin iso osa on aktiivisia verkkolukijoita. Karjalaisen tulkinnan mukaan ollaan ”niillä haminoilla, että uskalletaan tehdä voimakkaampaa siirtymää digiin”. 

Toisaalta mainonta toi joskus Lapin Kansankin tuloista 70 prosenttia ja tilaukset 30 prosenttia. Nyt suhteet ovat kääntyneet päälaelleen.  

– Tämä on kaikkein vaikein selittää lukijan suuntaan. Ei heillä ole näkymää siihen, miten mainonta on tukenut alhaista tilaushintaa, muttei tue enää, Karjalainen sanoo.  

Ja sitten on vielä fyysisen lehden jakelu, joka on hankalaa ja kallista kaikkialla mutta aivan erityisesti pitkien välimatkojen Lapissa.  

Kaleva Mediassa on laskettu skenaarioita siitä, miten paljon päiväisyysmuutos parantaa Lapin Kansan tulosta. Vaihteluväli on iso, mutta heikoinkin tulos on plussalla eikä Karjalainen usko, että lehti menee ”maata myöten” vaan kohentaa tulosta selvästi. Se riippuu kuitenkin lukijoista. 

– Luulen, että aika moni istuu aidalla katsomassa, miten meille käy, Karjalainen sanoo. 

Suomessa monista päivälehdistä on tullut viisi- tai kuusipäiväisiä, paikallislehdistä yhä useammin yksipäiväisiä. Kymmeniä uutismedian nimikkeitä, useimmiten kaupunkilehtiä, on kadonnut markkinoilta kokonaan – yksin tänä vuonnakin jo kuusi. 

Se, että vuonna 1928 perustettu maakuntalehti rysäyttää ilmestymispäivät kuudesta kolmeen on täällä kuitenkin ennennäkemätöntä. 

Ja ehkä kohta uusi normaali.  

Göteborgin yliopiston mediatutkija Tobias Lindberg ei näe Lapin Kansan ratkaisua poikkeukselliseksi pohjoismaisesta näkökulmasta. Ruotsissa vastaavaa karsimista on nähty paitsi NWT Median myös esimerkiksi Bonnier Newsin ja Stampen Median lehdissä. 

– Tämä on trendi keskikokoisissa sanomalehdissä, jotka ovat saattaneet ilmestyä sata vuotta.  

Mediayhtiöt ovat Ruotsissa tehneet erilaisia, rajumpia karsimisratkaisuja kuin Suomessa. Ehkä koska Lindbergin mukaan suomalaiset ovat olleet naapureitaan printtiuskollisempia.  

Esimerkiksi maakuntamediaa kustantava Stampen Media on kertonut karsineensa printtiä kustannussyistä kolmella tavalla: Paperilehdestä voi tulla vain digitaalinen, kuten kävi paikallislehti Strömstads Tidningille (perustettu 1866). Toisaalta printtipäiviä on karsittu reippaasti, esimerkiksi juuri kuudesta kolmeen. Viime vuonna yhtiö päätti lakata jakamasta paperilehteä useille kannattamattomille alueille kokonaan.  

Kannattamattomien alueiden printtijakelusta ovat Ruotsissa vetäytyneet viime aikoina muutkin mediayhtiöt esimerkiksi Pohjois-Ruotsissa.

Tuoreessa haastattelussa Stampen Median toimitusjohtaja Johan Hansson arvioi, että vuonna 2027 paperilehtiä jaetaan yhä kaupungeissa, mutta maaseudulla jakelu on yksinkertaisesti liian kallista. Hänen mukaansa pelkästään yhden printtitilauksen jakelu on voinut maksaa joissakin osoitteissa jopa yli 1000 euroa vuodessa. 

Stampen on valinnut linjan, ettei asiakas voi tilata monilla alueilla printtiä edes viipeellä postin mukana, sillä se olisi väistämättömän digitaalisen kehityksen hidastamista.   

”Se, montako kertaa printti ilmestyy, ei voi määritellä sitä, mikä meidän roolimme on.”

Toisaalta Ruotsissa on jo pitkään ollut selvää, että valtakunnallisen päivälehden tilaaminen Tukholman ulkopuolelle maksaa enemmän kuin kaupungin sisällä. Tämä ei kuitenkaan ole kirvoittanut keskustelua alueellisesta eriarvoisuudesta. 

– Digitaalisen tuotteen hinta on aina sama. Mutta jos asut maaseudulla, verkkoyhteydet ovat hitaammat, ja tämä on keskustelu, jota käydään, Lindberg sanoo. 

Toisin kuin Suomessa naapurimaissa perinteiset lehtikustantajat ovat myös perustaneet uusia vain digitaalisia niche- ja paikallisjulkaisuja. Lindberg arvioi, että jälkimmäiseen kannustaa ainakin Ruotsissa mediatuki, joka uudistuneena painottaa paikallisjournalismia.  

Omalla tavallaan printti kummittelee kuolemansa jälkeenkin: joissakin uusissa digimedioissa päätuote on näköislehti, ilman printtiä. 

Lindberg uskoo, etteivät Ruotsin isoimmat 7-päiväiset lehdet ole karsimassa ilmestymispäiviään lähiaikoina. Hänen mukaansa on toistaiseksi myös suhteellisen harvinaista, että printissä ilmestynyt sanomalehti muuttuu kokonaan digitaaliseksi. Mittaluokaltaan merkittävin pohjoismainen esimerkki tästä on se, että tanskalainen iltapäivälehti B.T. (perustettu 1916) lopetti printtijulkaisun viime vuonna. 

• FAKTA: Näin tilattavien sanomalehtien printin ilmestymispäivät ovat vähentyneet Suomessa 20 vuodessa 

ilmestymispäivien määrä	ryhmän lehtien määrä 2004	ryhmän lehtien määrä 2024
7	31	12
6	6	14
5	12	8
4	4	0
3	20	8
2	59	20
1	67	108

Kun Stampen Media Ruotsissa viestii paperijakelun karsimisesta, yhtenä kärkenä on ”voit jatkaa lähes kuin ennen” – lukemalla näköislehteä. Ilmoituksissa on näkynyt tabletti kolahtamassa lehtiluukusta. 92-vuotias tilaaja on ollut digilähettiläänä opastamassa muita eri tilaisuuksissa.

Lapin Kansan Sauli Pahkasalo on huomannut, että ikä ei välttämättä määritä digitaitoja. Lapin Kansallakin on yli 90-vuotiaita digitilaajia, enemmän kyse on asenteesta ja laitteiden tuttuudesta.  

Pahkasalo aikoo käydä syksyllä juttelemassa muutoksesta eläkeläisryhmissä, kesän Lapin-turneella oli mukana opastaja neuvomassa digitunnusten käyttöönotossa. 

– Usein se vaatii sellaisen kasvokkaisen kohtaamisen ja havahduttamisen, että ”oot sä hei käyttänyt koskaan digilehteä”, Pahkasalo sanoo.  

Lapin Kansassa tehdään nyt lehteä kolmenlaisille käyttäjille, eikä mikään ryhmä ole toissijainen: printtilukijoille, näköislehden lukijoille ja niille, jotka seuraavat digin uutisvirtaa. 

Toimittaja Tiia Haapakangas on ollut mukana työryhmässä, joka on koordinoinut muutosta kolmipäiväiseksi. Hänen mukaansa aikataulu ja työn osuminen lomakauteen oli stressaavaa ja ratkaistavia käytännön asioita paljon. Niissä paras asiantuntemus oli tekijöillä. 

Toimituksella on ollut paljon kysymyksiä: Miten varmistetaan, että uutistuotanto pysyy tasaisena, vaikka näköislehti ja printti eriytyvät hieman? Tuleeko kaikki digissä julkaistava sisältö printtiin? 

Haapakankaan oma suhtautuminen printin ilmestymispäivien vähenemiseen on melko neutraali. Muutosta on osattu odottaa, eikä oma työ todennäköisesti muutu paljon. Lapin Kansaa on toimitettu jo kauan verkko tai pikemmin sisällöt edellä.  

– Minulle se on toissijaista, mitä se meille toimituksessa tarkoittaa, Haapakangas sanoo.  

Ajatukset ovat niissä lukijoissa, joille muutos on iso. Haapakangas jännittää, miten he ottavat uudistuksen vastaan. 

Lukija ei ehkä enää päätä, kuinka pitkään hän voi saada printtilehden. Lukija kuitenkin päättää, hyväksyykö hän muutoksen.  

Sauli Pahkasalo näkee, että Lapin Kansa on jatkossakin 7-päiväinen maakuntalehti ”varmaan vahvemmin kuin moni muu”. Tarkoitus ei ole hiipua paikallislehdeksi vaan seurata laajasti koko maakuntaa. 

– Se, montako kertaa printti ilmestyy, ei voi määritellä sitä, mikä meidän roolimme on.  

Pahkasalo on kieltäytynyt johdonmukaisesti ennustamasta, milloin printti loppuu, vaikka tätä on häneltä kärtetty.  

– Joku ennusti 2000-luvun alussa, että viimeinen printti ilmestyy vuonna 2015, hän kuittaa.

Korjaus 12.9. kello 21.15: Lapin Kansa on perustettu 1928 eikä 1929. 

• KAINALO

Suomenmaa lopetti printin ja kerää nyt aiempaa enemmän yleisöä myös muista kuin uskollisista lukijoista  

Keskustan omistama puoluelehti Suomenmaa lopetti printtilehtensä tämän vuoden alussa.  

Vielä 2000-luvun alussa Suomenmaa ilmestyi printissä viitenä päivänä viikossa. Ilmestyminen harveni vähitellen niin, että lopettaessaan se oli enää kuukausilehti. 

Loppu printille koitti, kun keskusta koki eduskuntavaalitappion viime vuonna ja puoluetuki pieneni. Lehden piti säästää 550 000 euroa, ja toimitus kutistui kolmestatoista viiteen tekijään. 

Hallinnollisen päätoimittajan Katariina Lankisen mukaan Suomenmaan printillä oli loppuvaiheessa reilut 5000–6000 tilaajaa. Verkossa Suomenmaa kerää nyt jopa miljoona sivulatausta kuukaudessa. Määrä on lähes tuplaantunut nyt, kun pienentynyt toimitus keskittyy vain maksuttoman verkon tekemiseen.  

Tilausmaksullisuutta verkossa ei vakavissaan harkittu, sillä puoluelehdelle tärkeintä on vaikuttavuus eli ”keskustalaisten äänenpainojen saaminen keskusteluun”. 

Tekeminen on nyt erilaista. Aiemmin kaikki tekivät hidasta printtiin ja nopeaa verkkoon. Nyt aikaa vievä aikakauslehtityyppinen tekeminen reportaasireissuineen on pitkälti jäänyt. Pääpaino on nopeassa reagoinnissa. 

”Vaikka porukka väheni, viimeinenkin lehti oli oikein laadukas.”

– Päivänpolitiikassa tapahtuu niin paljon, Lankinen perustelee. 

– Kotimaan politiikka ja keskustalaiset näkökulmat ovat edelleen meillä ytimessä, mutta lukijoita kiinnostaa myös kansainvälinen politiikka. Ukrainaan liittyvät jutut saavat tosi paljon lukijoita, Lankinen sanoo. 

Verkossa lehti tavoittaa muitakin kuin kaikkein uskollisimpia.  

Ajatus on, että kun vaikka Amppareista lukija tulee Suomenmaan sivuille esimerkiksi sotahistoriaa tai Yhdysvaltojen presidentinvaaleja koskevan jutun kautta, hän saattaa kiinnostua kotimaan politiikan sisällöstä.  

Suomenmaa saa eniten verkkoliikennettä juuri Amppareista ja toiseksi eniten sosiaalisesta mediasta ja Googlen palveluista. Uutiskirjeellä lehti tavoittaa myös iäkkäämpää lukijakuntaa. 

Lankisen mukaan printin lopettamiseen liittyi surutyötä, mutta paperia ei oikeastaan ole ikävä. Tekemisen henki on nyt hyvä, ja tavoite on kasvattaa yleisöä entisestään. 

– Oli väistämätöntä, että näin kävi. Olen lähinnä tyytyväinen, että onnistuimme viemään printtilehden kunnialla loppuun saakka. Vaikka porukka väheni, viimeinenkin lehti oli oikein laadukas. 

Ainoa vaikea kysymys on printtiin sitoutunut iäkkäämpi lukijakunta. Lankinen arvioi, että läheskään kaikki Suomenmaan printtitilaajat eivät ole löytäneet verkkosisältöihin.   

– Vuodenvaihteessa tuli puheluita niiltä, jotka surivat, että printti loppuu. Siellä oli hyvin iäkkäitä tilaajia. Ei välttämättä ole laitteita tai osaamista tulla verkkosivuille. Heitä on hyvin vaikea tavoittaa olemassa olevilla konsteilla.