Maailmalla läpinäkyvyys on uusi trendi journalismissa. Suomessa uutissivustot eivät linkitä lähteisiin eivätkä kerro lukijalle, jos tekevät juttuihin muutoksia. Mutta läpinäkyvyys tuo uskottavuutta, ja uskottavuus on ammattimedian elinehto.
Huomaan suomalaisen sanomalehden verkkosivulla jutun, joka on suora käännös brittiläisen The Guardianin jutusta. Mukana ei ole mitään omaa, mutta lehti kehtaa olla viittaamatta uutisen alkuperään. Lähetän jutun alla olevaan keskusteluun kommentin, johon liitän linkin alkuperäiseen juttuun. Kommenttia ei julkaista.
On selvää, miksi perinteinen media suhtautuu vastahakoisesti lähteisiin linkittämiseen. Se veisi pohjan monelta liioittelevalta otsikolta.
Leikkaa–liimaa-juttuja olisi mahdoton tehdä. Sitä paitsi lehdet eivät halua ohjata lukijoita pois omilta sivustoiltaan. Ikävä kyllä lukijat osaavat sieltä ulos ihan itsekin.
Hyperlinkki ja sen tuoma läpinäkyvyys ovat olleet blogimaailman käytäntöjä jo www:n alkuhämäristä asti. Nyt samaa läpinäkyvyyttä vaaditaan journalismiin.
Näen läpinäkyvyyden verkkojournalismissa kahdesta näkökulmasta. Toinen on mainittu lähteisiin viittaaminen, toinen taas metadatan lisääminen juttuihin. Metadata on informaatiota informaatiosta. Journalistinen metadata voi kertoa esimerkiksi kirjoittajan nimen, julkaisuajankohdan ja juttuun tehdyt muutokset. Se auttaa hakukoneita tunnistamaan, mikä on laadukasta journalismia.
Tätä varten on kehitetty jo kolme erilaista standardia: hNews, rNews ja hakukonefirmojen Googlen ja Bingin kesäkuussa lanseeraama Schema.
hNews on brittiläisen Media Standards Trustin ja uutistoimisto AP:n yhteishanke. Metadata antaa AP:lle mahdollisuuden seurata, missä sen juttuja julkaistaan. Uutistoimisto voi joko periä maksua laittomasti julkaistuista jutuista tai käyttää dataa markkinoinnin apuna.
Ainakin hNewsin kehittäjät lupaavat, ettei standardin käyttöönotto vie uutisorganisaatiolta paria työpäivää kauempaa. Se on yksinkertaista, ja siitä voi olla myös taloudellista hyötyä. Ennen kaikkea se on satsaus lukijasuhteeseen.
USA:ssa näitä standardeja käyttää jo yli tuhat tiedotusvälinettä, mutta en toki oleta niiden yleistyvän Suomessa kovinkaan pian. Aloitetaan ensin elintärkeä keskustelu läpinäkyvyyden tärkeydestä.
Väitän, että huomattavalla osalla ihmisistä ei ole kriittisiä välineitä erottaa luotettava tiedonvälitys huuhaasta. Moni uskoo nettisivustoja, jotka naamioituvat journalismiksi, mutta sisältävät muun muassa salaliittoteorioita ja kyseenalaisia vaihtoehtoja lääketieteelle.
Mitä enemmän nettiin nousee hämäävästi journalismilta näyttäviä sivustoja, sitä suurempi tarve oikeilla uutisorganisaatioilla on perustella, miksi juuri niiden materiaali on parempaa ja luotettavampaa. Läpinäkyvyys luo verkossa uskottavuutta. Ilman uskottavuutta sanomalehdillä ei ole tulevaisuutta.
