Sulje

Kemi ilman omaa päivälehteä: Lukijoiden mukaan yhteisöllisyys väheni ja uutistarjontaan tuli aukko, kun Pohjolan Sanomat lopetettiin

Maakuntalehdet

Kemi-Tornio on ainoa paikka Suomessa, jossa on kokemusta alueen oman päivälehden lopettamisesta. Tutkija ennakoi, että lehtien yhdistämisiä tulee lisää.

Viimeinen Pohjolan Sanomat putosi postilaatikoihin vaalipäivän jälkeisenä maanantaina 10.4.2017. Lehti oli palvellut Kemi-Tornio-alueen asukkaita yli sata vuotta. Tiistaina luukusta löytyi Lapin Kansa.

Alma Regionsin johtaja Kari Juutilainen kertoi Suomen Lehdistölle, että perinteikkään brändin katoaminen katukuvasta tulisi todennäköisesti olemaan tunteisiin käyvä asia.

Sitä se olikin.

Toimituksen edessä sytytettiin lopetuspäivänä 102 muistokynttilää, ja yleisönosastoissa muisteltiin haikeudella Pohjolan Sanomien pitkää historiaa.

Kemiläinen Heli Luokkala-Nevalainen vertaa lehden lopettamista siihen, että oma tuttu ja turvallinen kotimetsä hakattaisiin alas.

– Lehti oli peili omalle kielelle ja henkiselle olotilalle. Kun se oli poissa, myös yhteisöllisyyden tunne vääjäämättä väheni. Tuntui, että sammutetaanko täällä jo valoja koko kaupungista.

Kemiläinen Eeva-Liisa Peltonen lopetti lehden tilaamisen siihen hetkeen, kun nimi vaihtui.

Hän oli tottunut tuoreen musteen tuoksuun ja sanomalehden kahinaan aamupalapöydässä jo lapsuuden kodissaan. Lehdessä kerrottiin hänelle läheisistä asioista – oman alueen tapahtumista, kulttuurista ja ihmisistä. Se oli tärkeä uutiskanava ja vahvisti alueellista identiteettiä.

– Kemissä oli juuri vähennetty lentovuoroja ja ilmassa roikkui pelko oman sairaalan menettämisestä. Kun vielä oma lehtikin vietiin ja tilalle tarjottiin Lapin Kansaa, koin suoraan sanottuna pyhää raivoa. En koe kuuluvani Lapin kansaan. Lappi alkaa Rovaniemeltä, Peltonen sanoo.

Kemiläinen Jari Mäntylä on samoilla linjoilla Peltosen kanssa. Hän aisti, ettei lehden korvaamista toisella pidetty isona asiana ylemmällä taholla. Tuli tunne, etteivät Meri-Lapin alueen asukkaat enää olleet oman lehden arvoisia.

– Se oli iso pettymys. Oma aluelehti antaa kuitenkin arvon kehäkolmosen ulkopuoliselle elämälle. Kun pienempiä lehtiä lakkautetaan ja jäljelle jäävien isompien aluelehtien alue suurenee entisestään, on se totta kai inflaatio paikalliselle äänelle.

”Kun pienempiä lehtiä lakkautetaan ja jäljelle jäävien isompien aluelehtien alue suurenee entisestään, on se totta kai inflaatio paikalliselle äänelle.”

Osalle lukijoista Pohjolan Sanomien loppuminen ei ollut enää iso asia. Lehden levikki oli pienentynyt rajusti: vielä vuonna 2006 se oli yli 22 000 kappaletta, kymmenen vuotta myöhemmin enää vajaat 13 000. Lehdessä käytiin useita yt-neuvotteluja. Lukijat tiesivät varautua pahimpaan.

Lukijakato ei lopulta ollut niin suuri kuin oli pelätty.

– Lehtien yhdistäminen toi jonkin verran ylimääräisiä tilausperuutuksia. Osasimme odottaa sitä. Osa peruuttajista tosin on myöhemmin palannut tilaajiksi, Lapin Kansan päätoimittaja Antti Kokkonen sanoo.

Hänen mukaansa kaikki realistiset vaihtoehdot käytiin läpi ennen päätöstä sulauttaa tappiollinen Pohjolan Sanomat Lapin Kansaan. Nykyään Lapin Kansa kuuluu Kaleva365:n omistukseen.

– Ratkaisu oli jälkikäteen tarkasteltunakin mielestäni oikea.

– Pyrimme palvelemaan Meri-Lapin lukijoita edelleen mahdollisimman hyvin niillä resursseilla, jotka meillä on käytettävissä, Kokkonen vakuuttaa.

 

Sekä Eeva-Liisa Peltonen että Jari Mäntylä sanovat, ettei Lapin Kansassa ole riittävästi Kemi-Tornio-alueen juttuja. Uutisoinnin pääpaino on Rovaniemellä, ja oma alue on pitkälti uutispimennossa. Ainoastaan isommat aiheet uutisoidaan edelleen kattavasti.

Saman on huomannut Kemin kaupungin kansliajohtaja Jukka Vilén.

Hän kertoi Maaseudun Tulevaisuudelle lokakuussa, etteivät kuntalaiset heiltä tulleen palautteen mukaan tiedä, mitä Kemissä tapahtuu. Kaupunki vastasi Pohjolan Sanomien jättämään aukkoon palkkaamalla viestintäsuunnittelijan ja lisäämällä omaa viestintäänsä.

– Halusimme luoda kanavan, mistä kuntalaiset voivat seurata paikallisia uutisia. Toki koitamme myös satsata tapahtumakalentereihin, jotta ihmisillä olisi tietoa Kemin aktiviteeteista, Vilén kertoo Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa.

Jopa tuhansia lehtikuolemia kokeneessa Yhdysvalloissa viime vuonna julkistettu tutkimus osoitti, että lehden lakkauttaminen voi vaikuttaa paitsi alueen uutisten vähenemiseen myös julkisten menojen kasvuun.

Kun ei ole toimittajia seuraamassa päättäjien tekemiä päätöksiä, menokuri löystyy.

Kemissä toimittajia kuitenkin edelleen on.

Lapin Kansan aluetoimittaja Henripekka Kallio ymmärtää kritiikin mutta uskoo, että lehti pystyy edelleen kilpailemaan uutistarjonnallaan Ylen kanssa.

Ylellä on Kemissä tällä hetkellä mediatoimittajat ja tuottajat mukaan lukien 16 hengen toimitus, joka tuottaa päivittäin radiolähetystä sekä tv- ja verkkouutisia.

Lapin Kansan Kemin-toimituksessa taas työskentelee yksi ja puoli uutistoimittajaa ja yksi urheilutoimittaja, Torniossa lisäksi yksi kokoaikainen aluetoimittaja.

– Toimituksissa tehdään vain paikallisia juttuja, joita on jokaisessa numerossa. On silti turha kieltää, etteikö työntekijöiden määrän väheneminen olisi vaikuttanut sisällön määrään. Ennen saatoimme tehdä juttuja mistä vain, nyt keskitymme tärkeimpiin aiheisiin, Kallio sanoo.

”Ennen saatoimme tehdä juttuja mistä vain, nyt keskitymme tärkeimpiin aiheisiin.”

Viime aikoina hän on seurannut esimerkiksi teollisuuden ja terveydenhuollon asioita. Julkisten terveyspalveluiden hoito siirtyi Meri-Lapissa Mehiläiselle, ja synnytysten jatkuminen Länsi-Pohjan keskussairaalassa on puhututtanut paljon. Lisäksi kemiläisiä kiinnostavat tulevat teollisuuden hankkeet.

Kallio vakuuttaa, että aiheet ovat saaneet Lapin Kansassa hyvin palstatilaa ja näkyvyyttä. Hänellä on vapaat kädet kirjoittaa asioista, joita pitää tärkeinä.

– Se on levikkityötä. Haluamme näyttää paikallisille, että täällä ollaan vielä. Esimerkiksi synnäriasiassa Rovaniemen ja Kemin välillä on poliittista vääntöä, mutta voin käsi sydämellä sanoa, ettei uutistyössä ole ollut lehden sisällä asiassa kotiinpäinvetoa.

Eeva-Liisa Peltosesta tuntuu, että Lappiin on jäänyt Meri-Lapin kokoinen uutistyhjiö. Hän haluaa lukea uutiset paperilehdestä. ”Olen kokeillut lukea digilehteä pari kertaa, mutta se ei ole minun juttuni.” Puoliso Keijo Alatalo on samaa mieltä.

Osaltaan alueen uutistarjontaa täydentävät mainosrahoitteiset kaupunkilehdet Kemi-Tornio sekä Lounais-Lappi. Lounais-Lappi ilmestyy kahdesti viikossa, ja sen asema Meri-Lapin alueella on vahva. Pohjolan Sanomien lakkautuksessa se oli yksi voittajista.

Sanomalehtien Liiton tilastojen mukaan kumpikin alueen kaupunkilehdistä onnistui kasvattamaan mainostulojaan maakuntalehden lakkauttamisen aikoihin.

Lounais-Lapin toimitus sijaitsee samoissa tiloissa saman konsernin Lapin Kansan kanssa. Toimitusten sisällä saatetaan keskustella juttuideoista ja vinkata puolin ja toisin kiinnostavista aiheista.

Lehden päätoimittaja Taina Nuutinen-Kallio ei kuitenkaan usko, että Lounais-Lappi olisi varsinaisesti korvannut Pohjolan Sanomia.

– Ehkä lehti on voinut jossain määrin täyttää oman maakuntalehden jättämää aukkoa. Moni jäi kaipaamaan Pohjolan Sanomista esimerkiksi erilaisista tapahtumista uutisointia ja harrastejuttuja. Tällaiset aiheet sopivat hyvin meille.

Nuutinen-Kallio korostaa, että lehdet tekevät juttuja eri tyylillä, eikä Lounais-Lappi siinä mielessä kilpaile maakuntalehden kanssa.

– Emme esimerkiksi pysty tekemään nopeita uutisjuttuja tai toisaalta tutkivaa, hidasta journalismia. Myös isommat maakunnalliset asiat käsitellään Lapin Kansassa. Meidän vahvuutemme ovat jutut, jotka lähtevät ihan sieltä ruohonjuuritasolta. Haluamme olla lähellä lukijoita, Nuutinen-Kallio sanoo.

Marraskuussa varmistui, että Ilkka-Yhtymä yhdistää maakuntalehtensä Ilkan ja Pohjalaisen yhdeksi lehtinimikkeeksi.

Mediataloutta tutkiva Mikko Grönlund Turun yliopistosta uskoo, että lehtien lakkautuksia ja ehkä myös yhdistämisiä tulee vielä lisää.

– On kiinnostavaa nähdä, miten alalla toimitaan esimerkiksi tilanteessa, jossa saman maakunnan alueella toimii useampia samaan konserniin kuuluvia päivälehtiä.

Siinä missä maakuntalehtien tuotot tulivat aiemmin enemmän mainonnasta kuin levikistä, on trendi kääntynyt päinvastaiseksi. Mainostulot ovat laskeneet, eikä tilaushintoja voida nostaa loputtomiin menetystä kompensoimaan.

”Lehtien lakkauttamiset ovat äärimmäisiä keinoja, sillä lehtibrändin eli lehden nimen merkitys on maakuntalehdille suuri.”

– On lehtien kannalta ongelmallista, että lukijakunta on kyllä sitoutunutta mutta ikääntyvää. Jossain vaiheessa tullaan varmasti hinnan suhteen kipurajoille, Grönlund sanoo.

Hän uskoo, että tulevaisuuden tulovirrat koostuvat todennäköisesti perinteisen median ohella useammasta lähteestä. Kustantajat saattavat toimia tapahtumanjärjestäjinä, viestintätaloina tai kyselytutkimusten parissa.

– Hyvänä esimerkkinä uusista tulovirroista on Keskisuomalainen, joka sai juuri radioluvan kahdelle konsernin alaisuudessa toimivalle yhtiölleen, Grönlund sanoo.

Lehtialan myllerryksestä huolimatta Antti Kokkonen ei odota, että lähiaikoina tulisi merkittävästi lisää lehtien lakkautuksia tai yhdistymisiä.

– Lehtien lakkauttamiset ovat äärimmäisiä keinoja, sillä lehtibrändin eli lehden nimen merkitys on maakuntalehdille suuri.

Hän uskoo pelastuksen löytyvän maakuntalehtien osalta digipuolelta. Lapin Kansa sai jo viime vuonna pidettyä kokonaislevikin suunnilleen ennallaan digilevikin kasvulla.

Alma Media taas kertoi tulosjulkistuksen yhteydessä lokakuussa, että konsernitasolla digitaalisen sisältömyynnin kasvu ylitti ensimmäistä kertaa painetun sisältömyynnin laskun.

– Uskon, että tulevaisuus on juuri maksullisissa digisisällöissä. Silti myös mainosmyynnin merkitys on edelleen merkittävä, vaikka sen rooli onkin pienentynyt. Uudet mainosmuodot digissä, kuten sisältömarkkinointi, tuovat uutta kasvua ja tarjoavat mainosasiakkaille houkuttelevia vaihtoehtoja perinteisen mainonnan rinnalle, Kokkonen sanoo.

Henripekka Kallio on samoilla linjoilla.

– Digissä on valtavat mahdollisuudet. Uutiset saadaan päivitettyä nopeasti, lehti on aina saatavilla ja sisältö monipuolista.

Silti yksi asia on varmaa: Pohjolan Sanomien lakkauttaminen jätti suuren aukon ainakin lukijoiden sydämiin.

– Jopa riitely oman lehden mielipidepalstalla tuntuisi kokoavammalta kuin tällainen uutisten palapelimäinen sirottelu sinne tänne, Heli Luokkala-Nevalainen sanoo.

Lapin Kansan Kemin aluetoimitus ja Lounais-Lapin toimitus muuttivat Kemin kävelykadulle alkusyksystä. Tilat ovat pienentyneet ja väki vähentynyt, mutta Henripekka Kallio ja Taina Nuutinen-Kallio löytävät tiiviistä yhteiselosta myös hyvät puolensa.

Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Tilaa Suomen Lehdistö.

Kommentit

Lehtien yhdistyminen oli odotettavissa. Jos lehden nimeksi olisi laitettu Pohjolan Kansa tai Lapin Sanomat, niin yhdistyminen olisi merilappilaisittain ollut helpommin sulatettavissa. Nyt aviisin nimeksi sopisi paremmin Lapin Matkailu-uutiset.

Tapani Onkalo