Vähän kuin ensitreffit alttarilla, Vetelissä ilmestyvän paikallislehti Perhonjokilaakson toimittaja Maija Ahonen lohkaisee.
Ahonen oli istutettu Antti Savelan viereen mediakonserni Hilla Groupin koulutuksessa Oulussa huhtikuussa. Maakuntalehti Keskipohjanmaan Haapajärven-aluetoimittaja Savela oli Ahoselle tuttu lähinnä lehden sivuilta.
Sitten pitikin jo lähteä toteuttamaan yhteistä juttuhanketta. Parityötä tehtiin osana Hillan ”innovatiivisen journalismin iskujoukkoa”. Lopputuotteen piti sopia julkaistavaksi kummankin lehdissä.
Ensin tehtävä oli synnyttää nopeasti 10–20 juttuaihiota. Ahosella oli mielessään hiljattain tekemänsä uutinen paloasemaverkoston karsimisuhasta. Savela kiinnostui tästä ja ehdotti näkökulmaksi, mikä oman paloaseman merkitys on vapaapalokuntalaisille.
– Konkaritoimittaja sen kiteytti hyvin, Ahonen sanoo.
Näkökulman rajaaminen myös rauhoitti Ahosta, joka koki, että innovatiivisen journalismin kurssilla pitäisi tehdä jotain tajunnanräjäyttävää.
Työpari keräsi tietoa vapaapalokuntalaisten ja hälytysten määristä kummankin lehden alueilla. Ahonen työsti juttuun Infogram-ohjelmalla infografiikkaa.
Sellainen oli Savelalle vierasta.
– Maija on grafiikkapuolella minua edellä. Voi sanoa, että eri junassa eikä niin, että Maija veturissa ja minä perävaunussa, Savela kuvaa.
”Metodiksi muodostui vähän vahingossa parityö. Ajateltiin, että se voisi lisätä toimitusten välistä yhteistyötä.”
Kun Hilla Group keväällä kokosi vapaaehtoisista toimittajistaan innovatiivisen journalismin iskujoukon, tavoitteena oli saada toimitukset tekemään entistä monimuotoisempaa journalismia ja tunnistamaan mahdollisia välineistöön ja osaamiseen liittyviä esteitä.
– Metodiksi muodostui vähän vahingossa parityö. Ajateltiin, että se voisi lisätä toimitusten välistä yhteistyötä, sisältöjohtaja Inka Partanen sanoo.
Parityö muodostui yllättävän tärkeäksi. Jälkikäteen moni ryhmään osallistunut kertoi, että juuri parityö sattumanvaraisesti valikoidun, eri toimituksessa työskentelevän ihmisen kanssa oli kaikkein antoisinta. Arvokkaaksi koettiin, että oli paitsi mahdollisuus myös velvollisuus pallotella isompaa juttuprojektia toisen kanssa. Taidot täydensivät toisiaan.
Nyt Hillassa on mietitty tapoja lisätä yhdessä tekemistä ja osaamisen jakamista yli 20 lehtinimikkeen konsernissa.
Partasen mukaan konsernissa on aie muodostaa 2–4 työntekijän virtuaalitiimejä esimerkiksi johonkin aiheeseen erikoistuneista toimittajista. Hän uskoo, että pieni ydinjoukko toimii paremmin kuin laaja verkosto. Varsinaisia erikoistoimittajia Hillassa ei ole, mutta moni kirjoittaa silti esimerkiksi rikoksista tai hyvinvointialueista.
– Hyvinvointialueuutisointi on hyvä esimerkki siitä, että seuranta vaatii spesiaalia asiantuntemusta, jota meille on alkanut kasautua nopeasti. Tekijät voisivat oppia toisiltaan aiheen haltuunotosta.
Kurssimuotoisiin toteutuksiin parityö jää metodiksi ilman muuta. Hillassa on myös kokeiltu toimittajavaihtoa, jossa kaksi eri lehden toimittajaa on vaihtanut paikkoja. Nyt pohditaan, voitaisiinko Hillaan rakentaa vaihto-ohjelma. Yksi toimittaja selvittää paraikaa, olisiko muissa mediayhtiöissä valmiutta jopa omistusrajat ylittävään työntekijävaihtoon.
– Tiedämme, että siitä olisi hyötyä, että hyvät käytännöt leviäisivät talosta toiseen. Olemme huomanneet, että vaikka olisimme kuinka lähellä toisiamme, vasta konkreettisesti menemällä toiseen taloon oppii asioista, Partanen sanoo.
Maija Ahoselle ja Antti Savelalle yhteinen selvitystyö opetti, että välitsekkauksia tarvitaan useita, jotta kumpikin on tekemässä samaa juttua.
Savela kuvaa, että parityötä voi tehdä muun työn ohessa, kun kummallekin tulee muuta tekemistä ja viivästyksiä.
Ahonen ja Savela arvioivat, että parityö toimii. Yhdessä he tekivät lopulta suunnitelman, pitivät välipalaverit ja kommentoivat valmista tekstiä. Kumpikin haastatteli alueensa sopimuspalokuntalaisia tahoillaan ja kirjoitti juttuun osuutensa, minkä lisäksi Ahonen kirjoitti johdannon.
– Kyllä mä odotan kauheasti, että tulisi käsky lähteä tekemään näillä pareilla jotain uudelleen, Ahonen sanoo.
