Sulje

Panu Uotila

Haastattelutekniikka ei ole toimittajan yksityisasia

haastattelu

Teoria väittää: Haastattelu on sosiaalista pelisilmää vaativa tekniikkalaji. Jokaisen toimittajan pitäisi miettiä taktiikkansa kuntoon, väittää toimittaja Olli Seuri.

Haastattelu on toimittajan yleisin tiedonhankinnan työkalu, mutta sen tärkeyteen nähden haastattelutekniikoista ja -menetelmistä puhutaan toimituksissa vähän. Haastattelutekniikka koetaan jokaisen yksityisasiaksi, vaikka se ei sitä ole, väittää Ylen toimittaja, yhteiskuntatieteiden tohtori Olli Seuri kirjassaan Avoin kysymys.

Seuri hakee entisenä jalkapalloilijana haastattelutekniikan vertauksensa urheilumaailmasta. Hänen mukaansa jokaisen toimittajan pitäisi miettiä itselleen haastattelutilanteisiin ”pelikirja”, joka antaa kehyksen sille, miten nopeasti eteen tulevissa muuttuvissa tilanteissa kannattaa reagoida.

Seurin mallissa pelikirja antaa linjat taktisille variaatioille, joita pelisuunnitelmassa eli tilannekohtaisessa käsikirjoituksessa hyödynnetään. Suorien haastattelujen tekijänä Seurin oman pelikirjan kulmakiviä ovat kysymysten teemoittelu, avoimet kysymykset, kysymysketjut ja tietoinen tekeminen.

Esimerkiksi kirjoittavien toimittajien haastattelun dynamiikka on erilainen kuin suorien radio- ja televisiohaastattelujen tekijöillä. Lehtitoimittajat haastattelevat kaivosmenetelmällä: louhivat tonneittain malmia löytääkseen hippusen kultaa eli hyvän sitaatin. Suorien lähetysten tekijät puolestaan lähtevät nopeasti esiin tulleen kiiltävän perään. Lehtitoimittaja voi jättää vaikeat kysymykset haastattelun loppuun, mutta haastatteluohjelman tekijän täytyy miettiä koko lähetyksen draaman kaarta.

”On tärkeää, että toimitusten sisällä työskentelee myös Seurin kaltaisia toimitustyön ja tutkimuksen välimaastoon sijoittuvia tekijöitä, jotka kirjaavat ja läpivalaisevat toimitusten muutoksessa olevia käytäntöjä.”

Toimittaja on haastattelutilanteessa ammattiroolissa, jossa voi Seurin mukaan tilanteen ja pelikirjan raameissa hyödyntää terapeutin, kuulustelijan, tutkijan, uutishaukan, keskustelijan, anekdoottien metsästäjän tai imartelijan keinoja.

Erityisen kiinnostava on kirjassa esitelty Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen edesmenneen toimittajan Ilkka Malmbergin metodi. Malmberg ei omien sanojensa mukaan tehnyt haastatteluja.

Hän saattoi jututtaa ihmisiä tai tarkkailla sosiaalisia tilanteita, mutta hänelle niissä ei ollut kyse haastatteluista. Hän koki, että varsinaisissa haastatteluissa ihmiset sanovat asioita, jotka näyttävät lehdessä hyvältä tai antavat mairittelevan kuvan.

Malmbergin mielestä haastattelu ei keinotekoisuutensa vuoksi ole paras tapa päästä lähelle totuutta. Poikkeavaan metodiin motivoi, että journalismissa ei ole mieltä, ellei sitaateissa päästä jargonia ja tyhjänpäiväisiä itsestäänselvyyksiä syvemmälle.

Haastattelijan hankalin tilanne on, kun haastateltava menee lukkoon tai muista syistä ei vastaa kysymyksiin. Tällöin toimittajan pelikirjasta pitää löytyä keinoja tilanteen rentouttamiseen, luottamuksen synnyttämiseen ja vastauksiin kannustamiseen.

Seuri listaa keinovalikoimaksi taitavat jatkokysymykset, aiempien vastausten referoinnin, hiljaisuuden, kuuntelemisen ja läsnäolon alleviivaamisen, itsestä puhumisen, tyhmän tai epätietoisen esittämisen, huumorin, aiempiin tapaamisiin viittaamisen, kannustavan kehonkielen ja bluffaamisen eli sen esittämisen, että toimittajalla olisi salaisia taustatietoja. Tilanteesta ja haastateltavasta riippuen keinot voivat pelastaa haastattelun tai epäonnistuessaan ajaa sen entistä selvemmin umpikujaan.

Avoin kysymys -kirja jäsentää ja kirjaa ansiokkaasti hiljaista tietoa, jota haastatteluun toimituskulttuureissa liittyy. Toimittajien muodollisen koulutuksen lisäksi vakiintuneet käytännöt muokkaavat sitä, miten ja millaista journalismia Suomessa tehdään.

On tärkeää, että toimitusten sisällä työskentelee myös Seurin kaltaisia toimitustyön ja tutkimuksen välimaastoon sijoittuvia tekijöitä, jotka kirjaavat ja läpivalaisevat toimitusten muutoksessa olevia käytäntöjä.

Fakta

Kirjoittaja: Olli Seuri.
Kirja: Avoin kysymys, haastattelun käsikirja. Vastapaino, 2020.
Aineisto: Toimittajahaastattelut, kirjoittajan omat kokemukset, kirjallisuus.

 

Käytäntö vastaa: Toimittajan tehtävä on löytää kysymyksiä, joita kukaan muu ei huomaa kysyä. Se vaatii perehtymistä.

13 sanomalehden yhteisen sunnuntaisivuston Sunnuntaisuomalaisen tuottaja Terhi Nevalainen. Oletko samaa mieltä kuin Olli Seuri, että haastattelutaidot ja kysymysten muotoilu vaikuttavat olennaisesti siihen, kuinka hyviä sitaatteja juttuun saa?

– Olen osittain samaa mieltä. Osa haastateltavista on niin kokeneita ja koulutettuja median kanssa toimijoita, että he miettivät tarkkaan valmiiksi mitä haluavat toimittajalle sanoa. Heistä on vaikea saada hyvilläkään kysymyksillä enempää irti.

– Toimitustyössä on kuitenkin paljon tavallisten ihmisten kohtaamisia, joissa haastattelijan ja haastateltavan välinen kemia voi vaikuttaa lopputulokseen ratkaisevasti. Haastattelutilanteen tunnelma ja haastattelun aikana syntyvä luottamus vaikuttavat usein enemmän kuin varsinainen kysymysten muotoilu.

Sanoit Karjalaisen haastattelussa, että ”tärkeintä on kysymys, jota kukaan muu ei ole vielä kysynyt”. Miten toimittaja voi löytää sellaisia kysymyksiä?

– Ennen kysymättömien kysymysten löytäminen edellyttää aina kunnollista perehtymistä asiaan. Toimittajalla pitää olla kriittistä ajattelukykyä ja utelias luonteenlaatu, joiden avulla oma kiinnostus herää niihin olennaisiin näkökulmiin, joista kukaan ei ole vielä huomannut asiaa selvittää. Sen verran pitää tietysti olla kriittinen myös itseään kohtaan, että miettii, kiinnostaako asia varmasti myös muita.

Miten toimittaja voi kehittää haastattelutaitojaan?

– Ihmisten kohtaaminen on taito, jota tarvitaan toimittajan työssä koko ajan, mutta emme saa siihen varsinaista koulutusta. Kohtaamiseen ja luottamuksen synnyttämiseen pitäisi kiinnittää toimituksissa paljon nykyistä enemmän huomiota.

Mitä mieltä olet sähköpostilla tai chatissa tehtävistä haastatteluista?

– Hyvää henkilöhaastattelua on vaikeaa tehdä sähköpostilla. Ymmärrän tällaiset haastattelut, kun kyseessä on kiireinen asiantuntija ja aihe liittyy ajankohtaiseen teemaan.
Haluavatko haastateltavat aiempaa useammin sähköpostihaastatteluja?

– Tämä on hieman yleistynyt. Tekstiviesti- ja Messenger-kulttuuri on ehkä johtanut siihen, että osalle kirjoittaminen tuntuu luontevammalta tavalta pitää yhteyttä kuin puhelimessa puhuminen. Lisäksi osalla haastateltavista voi olla huonoja kokemuksia median kanssa toimimisesta ja siksi he vastaavat vain sähköpostilla.

Olli Seuri kirjoittaa, että ”printtijournalismissa muutamia murteenpuhujia lukuun ottamatta kaikki haastateltavat kuulostavat edelleen noin 45-vuotiaalta, korkeakoulutetulta mieheltä, joka puhuu yleiskieltä”. Pitäisikö sitaattien editointia vähentää?

– Tämä on mielenkiintoinen ja herkkä kysymys, josta olen vain osittain samaa mieltä. Periaatteessa olisi hyvä, että ihmisten puhetavat näkyisivät sitaateissa nykyistä enemmän, mutta asia pitää tehdä taitavasti ja siinä pitää olla varovainen. Jos meillä on jutussa Pohjois-Savon saaressa asuva vanha ihminen, niin kyllä tämän henkilön elämä ja tausta pitää välittyä myös hänen kirjoitetuista sitaateistaan.

– Puhuttu kieli on kuitenkin aina mutkittelevaa ja sitaatteja pitää editoida, jotta haastateltavan sanoman saa välittymään paremmin. Jos puhe litteroitaisiin jutuissa suoraan sitaateiksi kuten tutkimuksissa, haastateltava saataisiin helposti näyttämään hölmöltä.

Fakta

Tekijä: Sunnuntai-suomalaisen tuottaja Terhi Nevalainen.
Kokemus: Sunnuntaisuomalai-sessa vuodesta 2019. Aiemmin Karjalaisessa mm. artikkeli- ja pääkirjoi-tustoimittaja, tutkiva uutistoimittaja ja kulttuuri- ja ajankohtaistoimittaja vuodesta 1998 alkaen. Filosofian tohtori kirjallisuudesta, Itä-Suomen yliopisto, 2015. Filosofian maisteri 2004.

> Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Tilaa Suomen Lehdistö.

Kommentit