Kansanedustajat huolehtivat nyt sanomalehdistä. Kirjallisen kysymyksen sanomalehdistön asemasta allekirjoittaneista valtaosa hölläisi lehtien verotusta. Osa tukisi myös jakelua.
Lokakuun alussa 18 kansanedustajaa jätti hallitukselle kirjallisen kysymyksen sanomalehdistön aseman turvaamisesta. Siinä poliitikot kaikista eduskuntapuolueista kysyivät, mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä suomalaisen sanomalehdistön ja sen työpaikkojen turvaamiseksi.
Sinuhe Wallinheimon (kok.) tekemä kysymys ylitti uutiskynnyksen. Vähemmälle huomiolle jäi viestintäministeri Pia Viitasen (sd.) vastaus, joka ei luvannut lehdistölle mitään uutta.
Mutta mitä allekirjoittajat itse tekisivät lehtien hyväksi?
Harvaanasutulla alueella tuki voi olla perinteisen paperilehden jakelun tukemisen ohella myös tukea digitilausten lukemiseen tarvittavien laitteiden hankkimiseen.
Heistä 12 vastasi Suomen Lehdistön kyselyyn. Keinoihin kuuluvat ainakin arvonlisäveron alennukset.
Kyselyyn vastanneet kansanedustajat ovat Kari Uotilaa (vas.) lukuun ottamatta valmiita alentamaan lehdistön arvonlisäveroa (alv).
Tämä on ehkä yllättävää, sillä lähes kaikki vastaajat edustavat hallituspuolueita ja nykyinen hallitus luopui lehtitilausten alv-vapaudesta vuonna 2012. Nyt printtitilausten alv on 10 ja digitilausten 24 prosenttia.
Valtaosa vastaajista alentaisi printtitilausten alv:n 5 prosenttiin, mikä on alin EU:n hyväksymä taso.
Jukka Gustafssonin (sd.) mukaan ”alv ei ole kiveen hakattu” vaan ratkaisun vaikutuksia esimerkiksi työpaikkojen määrään on seurattava.
– Lehti- ja digitilausten alv-prosentti on syytä harmonisoida ja hakea uusi taso esimerkiksi viidestä prosentista, joka tapauksessa kohtuulliselta tasolta, Heikki Autto (kok.) linjaa.
Suomi verottaa lehtitilauksia keskivertoa kovemmin Euroopan maiden joukossa. Ruotsissa lehtitilausten arvonlisävero on kuusi prosenttia. Norjassa ja Tanskassa taas on pidetty kiinni täydestä verovapaudesta.
– Erityisen pahalle kuulostaa digitaalisten tilausten nykyinen 24 prosentin taso, Wallinheimo arvioi.
Osa edustajista pitäisi paperilehtien verotuksen nykyisellään, mutta pudottaisi digitilausten alv:n printin tasolle kymmeneen prosenttiin. Myös digi-alv:n alentaminen vaatii muutoksia EU-tason sääntelyyn, mutta muutokseen on selvää painetta eri maista.
Verokantojen tasaamista kannattaa esimerkiksi Kimmo Tiilikainen (kesk.), ”jos kevennysvaraa on”.
– Ensisijainen toimi on estää alv-kantojen harmonisointi, joka johtaisi lehtitilausten alv:n nousuun yleisen alv:n tasolle, Tiilikainen arvioi.
Vasenryhmän Markus Mustajärvi poistaisi lehtitilausten alv:n kokonaan, jos se olisi mahdollista.
Ensisijainen toimi on estää alv-kantojen harmonisointi, joka johtaisi lehtitilausten alv:n nousuun yleisen alv:n tasolle.
– Olin ja olen sillä kannalla, että lehtitilausten arvonlisäverovapaus olisi pitänyt säilyttää, hän vastaa.
Kari Rajamäki (sd.) muistuttaa, että esitti puoluetovereineen neuvotteluja lehdistön alv-tason kohtuullistamisesta valtiovarainvaliokunnassa jo syksyllä 2011.
– Valitettavasti emme saaneet edustaja Wallinheimon ryhmältä silloin vastakaikua.
Osa kannattaa jakelutukea
Alan sisälläkin ristiriitaisia tunteita herättävää suoraa lehdistötukea kannattaa kuusi edustajaa eli puolet vastanneista.
Jörn Donner (r.) jakaisi tukea sisältöjen tuotantoon talousvaikeuksissa oleville lehdille – samaan tapaan kuin Norjassa tehdään. Muut tuen kannattajat avustaisivat jakelua haja-asutusalueilla. Joko tilaajille tai kustantajille osoitettu suora tuki nauttii kannatusta oikealla ja vasemmalla.
– Harvaanasutulla alueella tuki voi olla perinteisen paperilehden jakelun tukemisen ohella myös tukea digitilausten lukemiseen tarvittavien laitteiden hankkimiseen, Heikki Autto ehdottaa.
Sanomalehtien jakelusta haja-asutusalueilla vastaa pääasiassa valtio-omisteinen Itella. Valtio voi ainakin teoriassa halutessaan vaikuttaa jakeluhintoihin. Tätä ehdotti Sanoma Newsin toimitusjohtaja Pekka Soini Suomen Lehdistössä syksyllä. Maksujen kohtuullistamista kannattaa myös viisi edustajaa.
– Tämä vaihtoehto takaisi tuen jakaantumisen tasaisesti, oikeudenmukaisesti ja läpinäkyvästi kaikille alan toimijoille, Wallinheimo vastaa.
Ylen tehtävää halutaan rajata
Lehdistön asemaan vaikuttaa myös Yleisradio, joka kilpailee verkossa lehtien kanssa samantyyppisellä sisällöllä. Ylen rahoitus on kuitenkin turvattu verolla, jonka taso on sidottu indeksiin.
Sosiaalidemokraatit ja vasemmiston edustajat eivät puuttuisi Ylen asemaan. Sen sijaan kokoomuksen, keskustan, kristillisten ja Rkp:n edustajat rajaisivat julkisen palvelun tehtävän nykyistä tarkemmin.
Ylen keskittyminen enemmän perinteiseen radio- ja tv-toimintaan ja näiden ohjelmien välittäminen myös netissä voisi olla yksi, harkittava vaihtoehto.
– Ylellä on ymmärrettävistä syistä paine toimia laajalla reviirillä. Mutta mahdollisimman selkeä työnjako on kaikkien etu, Sauli Ahvenjärvi (kd.) kommentoi.
– Keskittyminen enemmän perinteiseen radio- ja tv-toimintaan ja näiden ohjelmien välittäminen myös netissä voisi olla yksi, harkittava vaihtoehto, Wallinheimo ehdottaa.
Kolme kokoomusedustajaa jäädyttäisi Yle-veron indeksikorotukset.
– Kun yhteiskunnassa kaikkia menoja tarkastellaan nyt kriittisesti, myöskään Ylen indeksikorotusta ei voi hyväksyä automaattisena toimena, Arto Satonen (kok.) perustelee.
Yleltä ei voi karsia tekniikan tuomia mahdollisuuksia tehdä journalismia ja tarjota palveluja. Lehdistön on löydettävä kannattavuutensa muualta, vaikka paremmasta journalismista.
Vasemmalla ei uskota Ylen ja kaupallisen median kohtaloiden riippuvan toisistaan, mikä kävi ilmi myös ministeri Viitasen vastauksesta.
– Yleltä ei voi karsia tekniikan tuomia mahdollisuuksia tehdä journalismia ja tarjota palveluja. Lehdistön on löydettävä kannattavuutensa muualta, vaikka paremmasta journalismista, Eila Tiainen (vas.) kommentoi.
