Sulje

Ari Heinonen

Aktiivinen yleisö muokkaa toimitustyötä

Ari Heinonen, dosentti, tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa

Mikäpäs sen mukavampaa kuin että yleisö on vilkkaasti mukana verkkolehden elämässä. Kommentoiva, keskusteleva ja muutenkin sisältöjä tuottava lukijakunta on toimituksille kuitenkin myös organisatorinen haaste, sillä yleisösuhteen vaalinta on uusi työtehtävä entisten ohelle.

Tässä kolmen eri toimituksen kolme erilaista ratkaisua järjestää yleisön osallistumisen hallinta.

Viime vuonna perustettu Washingtonin alueen paikallisjulkaisu TBD on katsonut, että julkaisun yhteisöllisyys hoituu parhaiten erityisen ”yhteisöemäntien/isäntien” tiimin avulla. Puolen tusinaa tämän uuden työnimikkeen haltijaa muun muassa seuraa julkaisun lähes 200:aa lukijablogia ja poimii niistä uutisia tai uutisvinkkejä. Yhteisötoimittajien tehtävänä on myös osallistua julkaisun sivuilla käytäviin keskusteluihin, mikä epäilemättä luo kaksisuuntaista yhteisöllisyyttä julkaisun ja sen yleisön välille.

TBD:n yhteisötoimittajien tavanomaiset työvälineet ovat blogien lisäksi esimerkiksi tweetit, lukijoiden lähettämät kuvat ja ylipäänsä sosiaaliset verkostomediat. Tekijät kuvaavat työtään uutistyöksi, jossa seurannan kohteena ovat lukijoiden aineistot tavanomaislähteiden asemesta.

TBD:n tapauksessa yleisöaineistot ja yleisöön yhteyden pitäminen on pääosin annettu pienehkön erityistiimin tehtäväksi. Sen sijaan New York Times ainakin pyrkii jalkauttamaan yleisösuhteiden ylläpitämisen laajemmalle toimitukseen. Lehti lakkauttaa sosiaalisen median erikoistoimittajan tehtävän, ja tehtävät osoitetaan NY Timesin Interaktiivisten uutisten osastolle. Ihan koko toimitusväen ei siis – ainakaan vielä – odoteta ottavan sosiaalisen median hallintaa omakseen.

Muutoksella pyritään samantapaiseen aktiiviseen, kahdensuuntaiseen lehden ja yleisön suhteeseen kuin TBD:ssä. NY Timesissa sanotaan tarkoituksena olevan, että sosiaalisen median käsitettä laajennetaan. Kyse ei ole vain läsnäolosta vaikkapa Facebookissa, vaan myös moninaisten nettiverkostojen hyödyntämisestä uutishankinnassa.

Sekä TBD että NY Times ovat valinneet linjakseen sen, että yleisösuhde hoidetaan toimitusten omana työnä. Strategia on varmasti antoisa, kun lukijaverkostoja ajatellaan myös uutisseurannan ja -hankinnan areenoina. Myös National Public Radion (NPR) verkkojulkaisu haluaisi nähdä keskustelualueet toimituksen ja yleisön kohtaamispaikkana – mutta päätti kuitenkin syksyllä siirtää keskustelujen moderoinnin ulos toimituksesta. Syynä oli roskapostin tolkuton määrä, joka turhautti ja tukahdutti toimittajat.

NPR:n vaihtoehtona olisi toki ollut lakkauttaa keskustelualueet kokonaan. Tätä ei haluttu tehdä, sillä julkiset keskustelut katsotaan verkkojulkaisun yhdeksi tärkeäksi tehtäväksi. Moderointiurakan siirtäminen pois toimittajilta on antanut aikaa hyödylliselle toimitustyölle, mukaan lukien keskustelujen seuraaminen.

Yhteistä TBD:n, NY Timesin ja NPR:n yleisösuhderatkaisuille on tietenkin se, että aktiivinen yleisö nähdään journalistisena voimavarana ja että kaksisuuntaista viestintää pidetään nykyään verkkojulkaisun peruspiirteenä. Uudet tehtävät vaativat kuitenkin uudet työtavat, jotka voivat siis olla perin erilaisia eri toimituksissa.

> TBD:n yhteisötoimittajista Nieman Reportin artikkelissa

> NY Timesin tavasta organisoida yleisösuhteen hoitaminen Nieman Labin jutussa

> NPR:n kokemuksia ulkopuolisesta moderoinnista American Journalism Review’ssa


Instapaper on näppärä palvelu verkosta löytyvien lukujuttujen tallentamiseen myöhäisempää paneutumista varten. Netissä matkaillessa tulee tavan takaa eteen juttuja, joita ei jouda kunnolla lukemaan juuri sillä hetkellä. Instapaperin avulla jutut voi siirtää virtuaaliselle hyllylle ja noutaa luettavaksi sopivassa tilaisuudessa.

Ohjelman toiminta on kirjautumisen jälkeen yksinkertaista. Se ladataan tietokoneelle, ja selaimeen sijoitetaan Read Later -kirjanmerkki-ikoni. Kun selaimessa on kiinnostava juttu, klikataan tuota ikonia. Juttuun pääsee käsiksi esimerkiksi puhelimella ja lukulaitteilla.

Esimerkiksi Instapaperin iPhone-sovellus näyttää tietokoneella tallennetut verkkolehtien jutut hyvin lukukelpoisessa muodossa kuvineen ja linkkeineen.

> Instapaper-palvelu


Myös Flipboard on kätevä ohjelma, jonka avulla verkkoviestinnän saa sekä haltuun että silmää miellyttävään asuun. Tämä iPadille suunniteltu ohjelma ensinnäkin tarjoaa käyttäjän Twitter- ja Facebook-viestivirroista koosteita. Tämän tekee moni muukin vastaavanlainen koosteohjelma, mutta Flipboardin erityisyys onkin lukukokemuksessa. Ohjelma esittää sosiaalisten verkostojen viestit verkkoaikakauslehteä muistuttavassa selkeässä ja näyttävässä käyttöliittymässä. Ohjelman nimen mukaisesti viestejä (kuvineen) voi selata kuin kääntelisi verkkolehden sivuja.

Sosiaalisen median lisäksi Flipboardiin saa juttuja myös muutamalta valtamedialta. Mukana ovat esimerkiksi ABC News ja Washington Post Magazine. Kuten Instapaperin perusversio, myös Flipboard on ilmainen – ainakin toistaiseksi.

> Flipboard-ohjelman esittelysivut verkossa


Instapaper ja Flipboard ovat palveluina kovinkin erilaisia. Siinä missä toinen on kiintoisien juttujen tallennusväline, toinen luo mukavia välittömiä lukukokemuksia. Taustalla on kuitenkin samantapainen näkemys oletuskäyttäjästä. Tämä on aktiivinen, kulkee internetin eri puolilla, viestii moninaisilla tavoilla ja haluaa itse määritellä sisältöjen käyttämisen tavat. Tämä on nettiajan viestintäkäyttäytymistä, jonka piirteet julkaisijat ovat ranskalaisen bloggaajan Frédéric Filloux’n mielestä unohtaneet tehdessään lukulaiteversioitaan.

Filloux muistuttaa, että webissä ovat itsestäänselvyyksiä sellaiset asiat kuin monitasoinen lukeminen, hakumahdollisuudet, juttujen suositteluvälineet ja niin edelleen. Tähän voisi vielä lisätä, että lukijat ovat myös jo tottuneet sekä kommentoimaan sisältöjä että välittämään niitä edelleen.

Toinen bloggaaja, brittiläinen Andrew Walkingshaw, ihmettelee, miksi lukulaitteista pitäisi lukea paperisten sanomalehtien ”klooneja”, kun laitteet ovat mitä oivallisimpia verkon monipuoliseen käyttöön. Walkingshaw on sitä mieltä, ettei esimerkiksi Timesin lukulaiteversio ole hintansa väärti, kun jokseenkin vastaavat tiedot saa netistä monesta muusta lähteestä ilmaiseksi.

> Kriittisiä näkemyksiä lukulaitejulkaisujen periaatteista Paid Content-julkaisussa

> ja Monday Note -blogissa

Kommentit