Sanoma osti raumalaisen sanomalehti Länsi-Suomen viime syksynä. Suomen suurin lehtikustantaja kertoi haluavansa kasvattaa tavoittavuuttaan Satakunnassa. Mutta miksi 1950-luvulta asti Länsi-Suomen omistanut Marvan suku myi? 

Marva Groupin toimitusjohtaja Heikki Marva sanoo, että pienellä kustantajalla ei ollut mahdollisuuksia pärjätä mediatoimialan muutoksessa. Näkemys alkoi vahvistua jo finanssikriisin jälkimainingeissa 2010-luvun alkupuolella iPhonen vallatessa maailmaa.  

– Sen jälkeen alkoi happi pikkuhiljaa loppua ja huomasimme, että ansaintalogiikka ei enää toimi.

Viimeiset niitit olivat paperin hinnan kallistuminen ja jakelun hankaloituminen. Vaikka digitaalisia satsauksiakin tehtiin, Marva sanoo, että edes Suomen kokoisella alueella on vaikea menestyä, saati Rauman kokoisella.  

– Ei digitaalisia palveluita voi tehdä hiukan ja alueellisesti. Se ei vaan riitä, vaan on sellaista puuhastelua. 

Kun Sanoma lähestyi Marvoja lehden ostoaikeissa, yhteisymmärrykseen päästiin hyvin nopeasti.  

Marva sanoo, että lehden omistaminen oli arkista työtä, mutta tärkeää on ollut, että pienellä paikkakunnalla on ollut oma lehti.  

– Vaikutus on ollut merkittävä erityisesti silloin, kun alueella on ollut haastava tilanne, on täytynyt pitää alueen puolia tai tehdä jotain isompia muutoksia. Silloin lehti on ollut kokoava voima.  

Marva ajattelee omistuksesta luopumista mieluummin pragmaattisesti kuin tunteella.  

– Ei pidä jäädä roikkumaan toimialaan, jos ei kerta kaikkiaan pysty näkemään tulevaisuutta tai kasvua. 

Marvan näkemys kuvaa laajemminkin paikallismedian omistajien ajattelutavan muutosta.  

Sanomalehdistön lähihistoriassa erityisesti paikallisten ja alueellisten lehtien omistuksista on kuitenkin taisteltu kiivaastikin. Erityisen kiihkeää aikaa olivat vuodet 1980-luvun lopulta 2000-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle. 

Esimerkiksi vuonna 1988 perustettiin useiden lehtitalojen omistama Pro Lehdistö -yritys, joka osti maakuntalehtien osakkeita tarkoituksenaan estää pääomasijoittajia valtaamasta liian suuria siivuja lehtiyhtiöistä. Erityisesti Pasi Asikaisen perustama Suomen Viestintäkehitys pyrki hankkimaan mielestään aliarvostettujen maakuntalehtiyhtiöiden osakkeita aggressiivisesti omistukseensa. Kiinnostuksen kohteena olivat ainakin Ilkka ja Savon Sanomat. Esimerkiksi Keskisuomalaisesta tuli vuonna 1995 Savon Sanomien merkittävin omistaja juuri siksi, että Pro Lehdistö osti maakuntalehden osakkeita kilpaa Suomen Viestintäkehityksen kanssa. 

Nykyään isotkaan mediayhtiöt eivät enää pelkää nurkanvaltauksia. Keskisuomalaisen yhtiökokous päätti huhtikuussa hyväksyä hallituksen esityksen yhtiön osakesarjojen yhdistämisestä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kuka tahansa voi nyt hankkia Keskisuomalaisen pörssiosakkeita ja saada osakemäärän painoarvon mukaisen päätäntävallan yhtiön asioihin. 

Aiemmin niin sanotuilla K-sarjan osakkeilla oli 20-kertainen äänivalta A-sarjaan nähden. K-osakkeita ei myöskään voinut myydä ulkopuolisille vaan vanhoilla omistajilla oli niihin lunastusoikeus. Tämä on taannut, että Mediatalo Keskisuomalaisen omistus on pysynyt pitkäaikaisten omistajasukujen käsissä. 

– Aikansa kutakin, sanoi Keskisuomalaisen toimitusjohtaja, hallituksen jäsen ja pitkäaikainen suuromistaja Vesa-Pekka Kangaskorpi pari päivää ennen yhtiökokousta. 

Hän on hankkinut ensimmäiset omatkin Keskisuomalaisen osakkeensa aikanaan yhtiön silloisen hallituksen erityisluvalla. 

Kangaskorpi sanoo osakesarjojen suojaamisen olleen perusteltua vielä silloin, kun yhtiö toimi pääasiassa yhdessä maakunnassa ja halusi turvata omistuksen säilymisen maakunnan rajojen sisäpuolella. Kun yhtiö on nyt laajentunut useiden maakuntien alueelle, Kangaskorven omatkin ajatukset suojauksen poistamisesta ovat muuttuneet. Hän kuvaa yhtiökokouksen päätöstä ”historiallisen suureksi”. 

Osakesarjojen yhdistäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että omistusjärjestelyt Keskisuomalaisessa helpottuvat, kun kaikilla osakkeilla on yhtäläinen painoarvo. Se helpottaa esimerkiksi yhtiön myymistä, jos joku haluaa ostaa. 

Kangaskorpi uskoo, että yhtiön osakkeen arvo pörssissä nousee selvästi osakesarjojen yhdistämisen jälkeen. 

– Pitkällä tähtäimellä kurssitason toivotaan nousevan merkittävästi. Ja sen pitääkin nousta merkittävästi, että kukaan ryhtyisi myymään, hän arvioi. 

Toimitusjohtajan mukaan yhtiö on edelleen mediatoimialan järjestelyissä ensisijaisesti ostaja, mutta voi olla “tapauskohtaisesti myös myyjä”.

Kun Alma Media ja Keskisuomalainen vuonna 2006 neuvottelivat fuusioitumisesta, Keskisuomalainen oli liikevaihdolla mitaten puolet pienempi yhtiö kuin nyt mutta sen markkina-arvo oli silti yli kaksinkertainen nykypäivään verrattuna. Mahdollinen fuusio olisi tuonut omistajille suuret osaketulot ja esimerkiksi Kangaskorvelle itselleen merkittävän aseman uudessa yhtiössä. 

Fuusio kuitenkin kariutui, kun Taloussanomiin oli vuotanut uutinen neuvotteluista. 

Taloussanomien uutisen lähteeksi on epäilty joko pitkäaikaista Keskisuomalaisen päätoimittajaa Erkki Laatikaista tai Kangaskorpea. Vuotajaa on kuitenkin mahdoton enää selvittää, Kangaskorpi sanoo. 

– Laatikainen on kuollut ja minä en enää muista. 

Isoista mediataloista Ilkassa on edelleen kaksi osakesarjaa, joilla hallituksen puheenjohtajan Timo Aukian mukaan haluttiin aikanaan suojata yhtiötä nurkanvaltausyrityksiltä. Sittemmin sijoittajilta on tullut kommentteja, että järjestelyn peruina syntynyt yhtiöjärjestys on normaalia monimutkaisempi hahmottaa.

Aukian mukaan Ilkka ei ole enää ensisijaisesti mediayhtiö. Markkinointi- ja teknologiapalvelut tuovat jo yli puolet yhtiön ulkoisesta liikevaihdosta. 

– Voi olla, että jossain vaiheessa tulee syytä harkita, onko erilaisena aikana toisenlaiseen tarpeeseen luotu yhtiöjärjestys enää kaikilta osin relevantti, hän kommentoi sähköpostitse. 

Osakkailta tulleet toiveet mahdollisesta osakesarjojen yhdistämisestä ovat Aukian mukaan liittyneet samaan perusteluun kuin Keskisuomalaisella eli likviditeetin lisäämiseen. Hän sanoo Ilkan hallituksen seuraavan nyt aktiivisesti, millaisia vaikutuksia Keskisuomalaisen osakesarjojen yhdistämisellä on. 

– Mikäli seuraukset ovat myönteisiä, mikään ei estä asian ottamista harkintaan (Ilkassa).

Omistusten kehitys näyttää digisiirtymässä selvältä: mediayhtiöt kokevat selviytyvänsä itse vain, jos omistavat riittävästi lehtiä, jotta tilaaja- ja mainostajakantaa riittää digissäkin. Tällaisen strategian näyttävät valinneen ainakin Keskisuomalainen, Sanoma, Kaleva Media ja Hilla Group. Samaan aikaan kehitetään muitakin liiketoimintoja, jotka saattavat strategisesti syrjäyttää mediaomistukset, jos kasvua mediasta ei onnistuta löytämään. 

Näin esimerkiksi PunaMusta päätyi luopumaan Karjalaisesta ja paikallislehdistään. Samalla päättyi Laakkosen suvun 40-vuotinen omistus paikallisesta mediasta.

Kauppahuone Laakkosen toimitusjohtajan Reetta Laakkosen mukaan suku halusi olla tukemassa paikallisen luotettavan sisällön säilymistä, kehittämistä ja ylläpitämistä Pohjois-Karjalassa, vaikka synergioita yhtiön muihin omistuksiin oli hänen mukaansa vähän. 

Vuosien mittaan PunaMusta etsi mahdollisuuksia laajentua mediatoimialalla myös maakunnan ulkopuolelle, mutta omistusjärjestelyt eivät edenneet. 

Tästä syystä se katsoi strategisesti järkeväksi keskittyä paino- ja näkyvyysliiketoimintaan. 

– Keskisuomalainen on media-alan selvästi vahvin kotimainen toimija ja kehittäjä, jonka tavoitteena on pitää yllä suomalaisen median elinvoima ja estää uutiserämaiden syntymistä Suomeen tässä alan murrosvaiheessa, Laakkonen perustelee sähköpostitse. 

Kun Sanoma oli ostanut Länsi-Suomen osakkeet, se käynnisti muutosneuvottelut, joiden seurauksena kymmenen työsuhdetta pääasiassa kaupallisista toiminnoista lopetettiin. Lisäksi lehti yhdistettiin Satakunnan Kansaan ja nimeksi muutettiin Satakunnan Kansa Länsi-Suomi. 

Heikki Marva sanoo yllättyneensä positiivisesti, että muutosneuvotteluissa niin monille lehden työntekijöille löytyi Sanoma-konsernista työtehtäviä. Toisaalta Sanoma Marvan mukaan ymmärsi Rauman tärkeyden Satakunnassa jättämällä kaupunkiin kunnollisen kokoisen, kymmenen hengen toimituksen. 

Hän sanoo, että jos joku, niin Sanoma, pystyy kehittämään digitaalista mediaa alueella. 

– Ainoa tapa pärjätä on toimia asiakaslähtöisesti, Marva sanoo. 

– Sanoman etu on, että se toimii valtakunnallisesti aivan suvereenissa asemassa sekä pääomillaan että osaamisellaan.

Oikaisu 23.5. kello 15.44: Täsmennetty Keskisuomalaisen markkina-arvo vuodelta 2006 ”yli kaksinkertaiseksi nykypäivään verrattuna”. Yhtiöllä oli tuolloin myös pörssin ulkopuolinen osakesarja, jonka arvo oli yli sata miljoonaa euroa.