Anonyymeillä keskustelufoorumeilla esitetään subjektiivista yhteiskuntakritiikkiä, rakennetaan samanmielisten yhteisöjä sekä tapetaan aikaa, viihdytään ja jaetaan huumoria. Ne ovat ikkuna suomalaiseen todellisuuteen, joka jää helposti varjoon journalistisessa julkisuudessa.
- Fakta
- Tutkija: Eliisa Vainikka.
- Tutkimus: Prekarisaation tunnemaisema. Vastustavat taktiikat, tunnelmat ja elämänpolitiikka verkon julkisuudessa. Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnan väitöskirja, Tampereen yliopisto 2020.
- Aineisto: Ylilauta-keskustelufoorumin keskusteluketjut ja kuvat, Suomi24-keskustelufoorumin käyttäjille tehty kysely ja Instagramin käyttäjien haastattelut.
Eliisa Vainikan väitöstutkimuksen mukaan foorumeille tyypillinen, marginaalisessa asemassa olevien yhteiskuntakritiikki edustaa vastakulttuuria vallassa oleville. Epävarmoja elämäntilanteita kuvaavat keskustelut käsittelevät tyypillisesti esimerkiksi työttömyyttä, mielenterveysongelmia ja sosiaalisten suhteiden vaikeuksia. Palstojen löyhä moderointi antaa mahdollisuuden myös katkeruudesta ja pettymyksistä voimaa saavalle vihapuheelle ja radikaalin ajattelun leviämiselle. Tämä näkyy esimerkiksi kommenttien naisvihana.
Verkkokeskusteluissa sekoittuvat oman identiteetin rakentaminen ja politiikan kommentointi omien kokemusten ja tunteiden pohjalta. Nimettömyys mahdollistaa keskusteluilmapiirin polarisoitumisen ja muuttumisen aggressiiviseksi. Negatiiviset ja kärjistetyt tunneilmaisut sekä omien häpeällisten kokemusten julkaiseminen mahdollistavat myös vertaistuen saamisen omaan elämäntilanteeseen.
Vainikan tutkimus keskittyy Ylilauta-keskustelufoorumiin, jota ei moderoida samaan tapaan kuin journalististen medioiden ylläpitämiä keskusteluja vaan sitä valvovat vapaaehtoiset moderaattorit. Kyse on suositusta mediasta. Ylilaudan oman ilmoituksen mukaan sille lähetetään noin kaksi miljoonaa viestiä kuukaudessa.
”Hyvä ja taloudellisesti kannattava journalismi resonoi mahdollisimman laajasti eri yleisöjen kanssa.”
Foorumin yhteiskuntakriittisessä vastaanpuhumisessa suhtaudutaan journalistiseen mediaan usein epäilevästi tai ainakin sitä pidetään epäkiinnostavana. Moni kirjoittaja on syrjäytynyt koulutuksesta, työstä ja sosiaalisista suhteista, jolloin myös journalismin piiristä ulos jääminen on osa yhteiskunnasta irtautumista.
Median käyttötutkimuksissa on löytynyt ryhmiä, joiden jäsenillä ei ole kiinnostusta tai pääsyä journalismiin. He liikkuvat eri lähteistä tulevan informaation piirissä omassa kuplassaan. Marginalisoitumisen ympärille syntyy ulkopuolisuuden alakulttuuri.
Tutkimuksen mukaan esimerkiksi Ylilaudalla keskustelevat ja siellä vaikuttamaan pyrkivät henkilöt rakentavat keskustelunsa ja mielipiteensä usein muiden kuin journalististen lähteiden kautta. He hakevat tietonsa usein blogeista ja keskustelufoorumeilta. Agendalleen julkisuutta hakevat saattavat keskustella jopa itsensä kanssa, jotta asia pysyisi keskustelussa.
Löyhästi moderoitujen nimettömien keskustelijoiden ajatteluun kuuluu populistinen lähtökohta, että perinteinen media ei kerro totuutta. Foorumien käyttäjäkyselyyn vastanneet kokivat, että journalismin julkisuustilassa asioita käsitellään valikoidusti, tiettyjen tahojen äänellä ja muut äänet vaimennetaan. Moni piti tärkeänä, että heillä on mahdollisuus tuoda mielipiteensä esiin ilman toimitusten ”suvakkiviherpellejä” tai ”punaviherhörhöjä”.
Eräs vastaaja tiivisti mielipiteensä mediasta: ”En tilaa suomalaisia lehtiä kuten Hesari joka on suomenkielinen muttei suomenmielinen globalisaation edessä nöyristelevä tai Yle joka on valehtelijoiden peittelyklubi. Suomi24 näkee samoin kuin MV-lehdestä että on olemassa toisenlainen maailma jossa ihmiset tekevät havaintoja eri tavalla kuin nämä pintapellet Ylessä ja Hesarissa …”
Yleisöjen eriytymisen voimakkuus saattaa jäädä journalismin piirissä olevilta huomaamatta. Hyvä ja taloudellisesti kannattava journalismi resonoi kuitenkin mahdollisimman laajasti eri yleisöjen kanssa. Tämän vuoksi journalistien kannattaa seurata myös anonyymien keskustelufoorumien välittämää kuvaa ajankohtaisesta yhteiskunnallisesta keskustelusta.
Journalismin yksi tehtävä on demokratian toimintaedellytysten tukeminen. Verkkokeskusteluissa esiin nousevien teemojen huomioiminen journalismin sisällöissä liittyy myös demokratiatehtävään.
Marginalisoitumisesta voimaansa saava yhteiskunnallisen luottamuksen rapautuminen palvelee tahoja, jotka pyrkivät esimerkiksi informaatiovaikuttamiseen tai yhteiskunnallisen epävakauden lietsomiseen. Siksi on tärkeää, että journalistinen media tarjoaa julkisen tilan vastuullisesti ja keskustelua kehittävällä otteella moderoiduille keskusteluille.
STT ei kerro moderaattoreidensa nimiä julkisuuteen, jotta he saavat tehdä työnsä ilman ulkoista painostusta. Siksi tämä haastattelu julkaistaan poikkeuksellisesti nimettömänä. STT:n moderaattoritiimin esimies, millaiset aiheet tuottavat eniten työtä?
- Fakta
- Tekijä: STT:n moderointipalvelu
- Tehtävä: STT:n moderointipalvelu ennakkomoderoi keskusteluja uutismedioiden verkkosivuilla ja jälkimoderoi kommentteja sosiaalisessa mediassa. Suurimpia asiakkaita ovat Yleisradion Uutiset, Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat ja Keskisuomalainen-konsernin runsaat 60 lehteä, mm. Keskisuomalainen ja Etelä-Suomen Sanomat. STT tarkastaa kommentteja vuoden jokaisena päivänä kello 7–24. Öisin kirjoitetut kommentit jäävät jonoon, jonka moderaattorit purkavat aamulla. Moderointipalvelu alkoi vuoden 2019 marraskuussa.
– Yhteiskunnalliset epäkohdat, politiikka ja puolueiden toiminta. Kestoaihe on maahanmuutto ja turvapaikanhakijoihin liittyvät asiat.
Nouseeko keskusteluissa esiin kirjoittajien syrjäytyminen?
– Kommenteissa nousee esiin yhteiskunnan epäkohtia, kuten vanhustenhoidon ongelmat ja kuinka esimerkiksi pienituloiset, työttömät ja lapsiperheet ovat kovilla. Niissä esiintyy syrjäytymisen ja pahoinvoinnin merkkejä.
Onko korona-aika näkynyt kommenttien määrässä tai sisällössä?
– Koronan kiihtymisvaihe on näkynyt kommentoinnin määrässä. Nytkin on taas vilkasta.
– Koronasta on tullut keskustelupalstojen iso puheenaihe. Varsinkin keväällä näkyi, miten ihmiset hankkivat tietoa koronasta ja sitä ruodittiin verkkokeskusteluissa.
Olet tehnyt moderointia 15 vuotta. Onko suomalaisten kommentointikulttuuri jotenkin muuttunut?
– Verkkokeskusteluissa on aina ollut pitkälle mietittyjä kommentteja ja hyvää argumentointia. Aina tulee myös sitä toista laitaa, eli että pidetään omasta näkökulmasta kiinni eikä kuunnella mitä toinen keskustelija sanoo.
– Aiempaan verrattuna kommenteissa näkyy nyt kommentoinnin helppous, eli että kommentteja kirjoitetaan nopeasti missä vain.
Mistä syistä kommentti jätetään yleisimmin julkaisematta?
– Yleisin syy on, että keskustelu ei pysy aiheessa ja menee epäolennaisiin asioihin tai muuttuu yksittäisten henkilöiden kärkeväksi syyttelyksi.
STT moderoi alueellisia lehtiä eri puolilla Suomea. Miten moderoijat voivat tunnistaa paikallisia puheenaiheita ja esimerkiksi rivien väliin kirjoitettuja epäsuoria henkilöön meneviä solvauksia?
– Moderaattorit työskentelevät etänä ympäri maata. Paikallistason henkilöiden tunnistaminen voi olla joskus hankalaa, mutta moderaattorin ammattitaitoa on nähdä, millaisia motiiveja kirjoittamisen taustalla on.
Voiko moderoija kehittää keskustelua, jotta se menisi eteenpäin eikä olisi vain turhautumisen tai suuttumuksen purkamiskanava?
– Se mitä moderaattori voi tehdä, on pitää keskustelu asiassa. Tämän vuoksi moderaattorin pitää ymmärtää, mistä kommentoitavassa uutisessa on kysymys ja mitkä kommentit liittyvät asiaan.
STT moderoi satojatuhansia kommentteja kuukaudessa, joten moderaattorin täytyy varmaan tehdä yksittäisen kommentin julkaisupäätös nopeasti?
– No sen voit kuvitella. Kaikki kommentit kuitenkin luetaan ja jokaisen kohdalla käytetään riittävästi aikaa ja harkintaa tarpeen mukaisesti.
