Sulje

Yleisösuhde lujemmaksi

Fakta

  • Tutkija: Johanna Vehkoo
  • Tutkimus: Crowdsourcing in Investigative Journalism. Tutkimusraportti, University of Oxford, Reuters Institute for the Study of Journalism, 2013.
  • Aineisto: Britanniassa ja Suomessa toteutettujen joukkoistamiskokeilujen analyysi.

 

Teoria väittää

Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi

Journalismin digimurros tiivistää yleisön ja toimitusten vuorovaikutusta. Kun yksikanavaisessa mediamaailmassa uutistyötä jäsennettiin julkaisualustan kautta, monikanavainen julkaiseminen on korostanut mediabrändien ja toimitusten yleisösuhdetta.

Joukkoistaminen, eli crowdsourcing, on tehokas keino ottaa suuri yleisö mukaan jutuntekoon ja vahvistaa sitä kautta keskustelevaa yleisösuhdetta. Joukkoistamisen avulla toimitus pystyy parhaimmillaan valjastamaan yleisön aivokapasiteetin, asiantuntemuksen ja havainnot rikastuttamaan juttuja. Asioiden monimutkaistuessa ei ole järkevää jättää lukijoiden henkistä pääomaa käyttämättä, varsinkaan tutkivassa journalismissa.

Suomessa joukkoistamisen hankkeet ovat kuitenkin jääneet yksittäisten luovien kokeilujen varaan.

Suomessa joukkoistamisen hankkeet ovat kuitenkin jääneet yksittäisten luovien kokeilujen varaan. Kokemukset joukkoistamisesta ovat olleet periaatteessa myönteisiä, mutta jutunteon muotona sosiaalista mediaa hyödyntävä joukkoistaminen on kuitenkin edelleen lapsen kengissä.

 

Journalismin tulevaisuuteen erikoistunut toimittaja-tietokirjailija Johanna Vehkoo esittelee tutkimusraportissaan onnistuneita joukkoistamishankkeita Britanniasta ja Suomesta sekä pohtii kokeilujen opetuksia.

Vehkoo muistuttaa, että digitaalisen murroksen mukanaan tuomat uudet yhteydenpitovälineet mahdollistaisivat joukkoälyn käytön aivan uudenlaisiin tehtäviin. Ongelma on, että uusia mahdollisuuksia ei aina huomata eikä osata hyödyntää. Tarvittaisiin luovuutta ja resursseja, joukkoistamiseen kannustavia esimiehiä sekä journalistisen työprosessin avaamista yleisölle.

Britit ovat edelläkävijöitä joukkoistamisen hyödyntämisessä. Jo klassikkoesimerkin asemaan on noussut sanomalehti Guardianin joukkoistamishanke, jossa lehti siirsi satoja tuhansia kansanedustajien kulukorvausdokumentteja verkkoon lukijoiden tarkastettavaksi. Kansanedustajien kulukorvauksia innostui kaivelemaan yli 20 000 lukijaa. Vaikka dokumenteista ei löytynytkään suuria väärinkäytöksiä, on valtavan lukijajoukon aktivoiminen jo sinällään merkittävä saavutus.

Kansanedustajien kulukorvauksia innostui kaivelemaan yli 20 000 lukijaa.

Suomessa joukkoistamisen pioneereja on Helsingin Sanomien tutkiva taloustoimittaja Tuomo Pietiläinen. Merkittävimmässä joukkoistamiskokeilussaan hän julkaisi Helsingin Sanomien sivuilla sisäpiirirekisterin tietoja pankkiirien ja omaisuudenhoitajien henkilökohtaisista osake- ja arvopaperikaupoista. Yleisö sai perehtyä asiakirjoihin ja antaa vinkkejä epäilyttävästä toiminnasta. Juttusarja paljasti pankkiirien tekevän yhä paljon niin sanottua lyhyttä arvopaperikauppaa, työnantajansa kielloista huolimatta.

 

Joukkoistaminen on edelleen niin uusi työkalu journalistin työkalupakissa, että sitä ei oikein vielä osata tai uskalleta kunnolla käyttää. Tähän mennessä se on osoittautunut hyödyllisimmäksi silminnäkijöiden ja muiden lähteiden jäljittämisessä sekä joukkoälyn talkoistamisessa. Uusille innovaatioille olisi mahdollisuuksia ja tilausta.

Joukkoistaminen on siitä kätevä työkalu, että se toimii sekä nopeassa että hitaassa journalismissa. Suurissa ja nopeaa uutisointia vaativissa tapahtumissa esimerkiksi Twitterin ja muun sosiaalisen median avulla pystyy kätevästi muodostamaan kokonaiskuvaa siitä, mitä tapahtuu.

Hitaassa journalismissa tutkiva toimittaja voi päästä olennaisen tiedon jäljille avaamalla yleisölle juttuaihettaan ja aineistoaan sekä esittämällä oikeita kysymyksiä. Tämä vaatii kuitenkin sosiaalisen median sekä yleisön toimintalogiikan ja motivointikeinojen tuntemista.

Joukkoistaminen ei vähennä normaalin lähdekritiikin ja faktojen ristiintarkistamisen tarvetta vaan jopa kasvattaa sitä. Verkossa kuka tahansa voi esittää ketä tahansa ja toimituksen vedättämisen ja manipuloinnin riski on suuri.

Joukkoistaminen ei vähennä normaalin lähdekritiikin ja faktojen ristiintarkistamisen tarvetta vaan jopa kasvattaa sitä. Verkossa kuka tahansa voi esittää ketä tahansa ja toimituksen vedättämisen ja manipuloinnin riski on suuri.

Joukkoistaminen ei korvaa toimittajan työtä, eikä se ole toimituksille pelkkä keino ulkoistaa ikäviä tietomassojen tarkastusrutiineja ilmaiselle työvoimalle. Joukkoistaminen tarjoaa kuitenkin toimittajille yhden väylän laskeutua alas norsunluutornista aktiiviseen vuorovaikutukseen yleisön kanssa.

 

Käytäntö vastaa

Ilta-Sanomien sosiaalisen median tuottaja Matti Markkola, miten Ilta-Sanomat hyödyntää joukkoistamisen mahdollisuuksia?

– Lukijoiden kuvat ovat tärkeä uutisvinkkilähde. Meille on useamman kerran käynyt niin, että kun soitamme lukijan kuvan perusteella poliisille jostain tapauksesta, kuulee poliisi asiasta ensimmäisen kerran meiltä.

– Lisäksi kommentointi ja keskustelu Facebook-sivuillamme ja juttujen perässä on todella aktiivista.

Voisiko yleisön ottaa mukaan juttujen tekoprosessiin nykyistä enemmän?

– Kansa tuottaa todella paljon erilaista materiaalia, mutta eri asia on, hyödynnämmekö me sitä vielä kauhean hyvin. Minun tehtäväni on kasvattaa tätä lukijoilta tulevan matskun hyödyntämistä.

– Ei joukkoistaminen kuitenkaan mikään taikatemppu ole, että tuolla tuhannet ihmiset odottaisivat, että pääsevät tekemään toimittajan työtä. Kyllä lukijat odottavat, että me selvitämme asioita heille valmiiksi.

Ei joukkoistaminen mikään taikatemppu ole, että tuolla tuhannet ihmiset odottaisivat, että pääsevät tekemään toimittajan työtä.

Mitä mieltä olet joukkoistamisen hyödyntämisestä avoimen datan perkaamisessa?

– Mielestäni meidänkin pitäisi tehdä asiasta kokeiluja. Aiheen pitää olla lukijoille todella merkityksellinen, jotta he jaksavat nähdä vaivaa asian penkomiseen. Pitäisi järjestää sopiva aineisto, työkalut ja kilpailu, jotta suomalaiset innostuisivat. Toimituksemme on nopea reagoimaan, joten pidän tätä ihan mahdollisena.

Mitkä ovat suurimmat ongelmat joukkoistamisen hyödyntämisessä?

– Yleisö aiheuttaa paljon hälyä ja dataa sinänsä, mutta tarvitaan edelleen toimittajan ammattitaitoa löytämään ja poimimaan olennaiset jutut sekä tiivistämään ja tekemään kokonaisuuksia. Tältä osin sosiaalinen media ei ole muuttanut toimittajan työtä.

Aloitit lokakuun alkupuolella nykyisessä tehtävässäsi. Mitä some-tuottaja käytännössä tekee työkseen?

– Eniten aikaani on mennyt Facebookin kuntoon pistämiseen. Ilta-Sanomilla on yli sadan tuhannen ihmisen yleisö odottamassa, että tarjoamme parasta mahdollista sisältöä myös Facebookissa.

– Vähitellen laajennamme muiden välineiden haltuunottoon. Iltiksellä on esimerkiksi melkein Suomen eniten Twitter-seuraajia, mutta emme vielä suoraan sanottuna palvele heitä parhaalla mahdollisella tavalla.

Uskotko, että tulevaisuudessa kaikilla merkittävillä toimituksilla pitää olla erillinen some-tuottaja?

– Tämä on mielestäni siirtymävaiheen tehtävä. Nyt kun yksikanavaiset mediat muuttuvat monikanavaisiksi, tarvitaan erillisiä some-vastaavia. En kuitenkaan usko, että viiden vuoden päästä on enää tällaisia duuneja.

– Sosiaalisen median ja yleisön mukaan ottamisen pitää elää ja hengittää osana kaikkien toimittajien työtä eikä minään erikseen nimettynä toimenkuvana. Tämä on psykologiaa ja journalismia.

Kommentit