Kun Keskisuomalaisen verkkotoimittajat joitakin vuosia sitten ryhtyivät lukemaan tasatunnein itse kirjoittamiaan uutisia Radio Keskisuomalaisessa, Riikka Minkkistä jännitti. 

Hän oli halunnut toimittajaksi kirjoittaakseen juttuja, ei puhuakseen tai esiintyäkseen. Pääaineenaan Helsingin yliopistossa viestintää lukenut Minkkinen ei opinnoissaankaan ollut käynyt puheviestinnän tai esiintymisen kursseja. 

– Halusin lehteen nimenomaan siksi, ettei minun tarvitse esiintyä. Halusin kirjoittaa ja olin laittanut itseni boksiin, että olen kirjoittava ihminen enkä puhujaihminen, Minkkinen sanoo. 

Hän kertoi esihenkilöilleen olevansa jännittynyt ja peloissaan uutisten lukemisesta ja sai luvan lukea uutisia aluksi nauhalle ilman suoran lähetyksen tuomaa ylimääräistä painetta. 

Eräänä päivänä myöhemmin Minkkinen vain yksinkertaisesti päätti mennä lukemaan uutiset studioon livenä ja huomasi, että se oli jopa helpompaa kuin etukäteen nauhoittaminen.

– Livenä ei tullut niin paljon virheitäkään – jotka eivät tietenkään sinällään haittaa – mutta siinä on oma latauksensa ja se tuntui helpommalta. 

Ennen studioon menoa Minkkinen luki uutisia itsekseen ääneen useamman kerran ja saattoi kirjoittaa muistiinpanoihinsa auki esimerkiksi vaikeita lukuja tai muita hankalia kohtia. Nyt neljä vuotta myöhemmin rutiini on hioutunut niin, että Minkkinen lukee uutiset mielessään läpi kerran, eikä vaikeita kohtia tarvitse kirjoittaa auki niin paljon kuin aiemmin. 

– Edelleenkään en koe olevani ekspertti, ja sitä miettii aina esimerkiksi äänensävyä tai sitä, miltä pitäisi kuulostaa. Mutta yritän puhua omana itsenäni enkä olla mitään muuta. Rauhassa ja selkeästi.

Puhekouluttaja Kaisa Osola allekirjoittaa monet Minkkisen toimet ja ajatukset esiintymisensä parantamiseksi ja esiintymisjännityksen helpottamiseksi. Esimerkiksi hyvä valmistautuminen ja mahdollisuuksien mukaan puhekielinen omana itsenään esiintyminen ovat perusteesejä kanavassa kuin kanavassa puhumiseen. 

Osola itse on opiskellut Helsingin yliopistossa viestintää ja puheviestintää sekä työskennellyt toimittajana. Nykyään hän kouluttaa muun muassa Helsingin Sanomien Musta laatikko -livejournalismikonseptin esiintyjiä sekä journalisteja esimerkiksi Ylellä. 

Esiintymisen sijaan Osola käyttää mieluummin termiä ”julkinen puhuminen”. 

– Esiintymiseen liittyy mielikuvia, että pitäisi jotenkin muuttua ihmisenä tai että joku osaa sen, jollekin se on luontevaa ja jollekin ei. 

Kaikki ihmiset kuitenkin puhuvat yksityisesti ja julkinen puhuminen taas on taito, jota voi ja kannattaa kehittää, Osola sanoo. 

Toimittajat ovat Osolan mukaan lähtökohtaisesti uteliaita ja älykkäitä ihmisiä, jotka ymmärtävät, että kyse on lajityypeistä. Julkinen puhuminen on genre samalla tavalla kuin kirjoittaminen. Molemmissa on kyse halusta välittää sisältöjä. Kukaan ei ota uutta genreä täydellisesti haltuun muutamassa viikossa, vaan se vaatii harjoittelua. 

– Yhä useammin asian välittäminen puhumalla on jopa ainoa keino saada tieto tai kokemus eteenpäin. Siksi on hyvä tietää, millaista on hyvä puhuminen, hän sanoo. 

– Maailma on köyhä paikka, jos vain ne puhuvat, jotka ovat aiemminkin puhuneet. 

Toimittajat esiintyvät nykyään radion lisäksi esimerkiksi podcasteissa, livevideoilla ja vaikkapa paneelikeskusteluissa – joskus haastattelijoina, joskus kertomassa omasta työstään. Osolalla on täsmävinkkejä kaikenlaisiin julkisiin puhetilanteisiin. 

Ensinnäkin omat puheensa kannattaa käsikirjoittaa etukäteen. Se ei useimmiten tarkoita pikkutarkkaa lausetason suunnittelua vaan sitä, että kirjoittaa puhekielellä auki ainakin esityksen alun, lopun ja mahdolliset avainkohdat sekä puhuu niitä etukäteen. Kun lopputulos on puhumista, myös prosessin kannattaa olla puhumista, Osola muistuttaa. 

Tärkeä vinkki on, että puheessa on aina oltava ajatus ja suunta. Puhuttavien virkkeiden on syytä olla ajatuksen kokoisia, eikä esimerkiksi koukeroisia ja lukuisia sivulauseita sisältäviä. Kirkas suunnittelu johtaa kirkkaaseen ja täsmälliseen puhumiseen. 

Yksi toimittajan rooli on haastateltavan tukeminen haastattelutilanteessa. Osola sanoo, että haastateltavalle kannattaa kertoa teematasolla, mitä asioita haastattelussa käsitellään, jotta vieras voi valmistautua parhaalla mahdollisella tavalla. 

Toinen asia on motivoida aihe ja ihmiset. Osolan mukaan heti aluksi kannattaa sanoa ääneen, miksi juuri käsiteltävällä asialla on merkitystä juuri nyt, sekä kertoa jokin esimerkki tai anekdootti, joka herättää aiheen eloon ja edustaa myös asian isompaa kuvaa. 

Haastateltavan merkitys taas kannattaa tuoda esiin perustelemalla, miksi juuri hänet on kutsuttu keskustelemaan aiheesta. Ei pidä sanoa “Meillä on täällä tänään haastateltavana asiantuntija X” vaan “Kutsuin henkilön X haastateltavaksi, koska hän on tutkinut aihetta 20 vuotta ja kirjoittanut siitä useita kirjoja”. 

– Näin kuuntelijoiden mielenkiinto herää ja he kuuntelevat asiaa paremmin. Haastateltava itse taas kohottuu, kun kuulee tuollaisia asioita itsestään. 

Ensimmäinen kysymys voi olla napakka ja helppo, jotta ensimmäiseksi haastattelussa ei mennä valtavan suuriin kysymyksiin. 

– Haastateltavalle voi myös sanoa, että saa jännittää ja luvata pitää hänestä huolta. Voi sanoa, että jos ajatuksesi katkeaa, minä täytän tilan. 

Osola kehottaa unohtamaan ”täydellisen” onnistumisen ja keskittymään siihen, että vähintään yksi puhumiselle asetettu tavoite toteutuu. Uutismediassa se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että livevideon juonnossa saa kerrottua katsojille kirkkaasti olennaisimman uuden tiedon kehittyvästä uutistilanteesta. 

– Oleellista on miettiä, mikä on kaikkein tärkeintä. Yleisö muistaa yleensä yhden asian, sen pitää olla pääviesti. 

Jännittäjille Osolan tärkein teesi on, että jännittäminen kuuluu asiaan – moni ammattiesiintyjäkin jännittää jokaista esiintymistään. Olennaista on ymmärtää, että jännittäminen on luontaista vireystilan nousua tilanteessa, joka ei ehkä ole ihmiselle etukäteen tuttu.  

Jännittäminen ei ole synonyymi epäonnistumiselle, vaikka moni helposti näin kuvittelee. Vireystilan nousua tarvitaan, jotta puhuja pysyy skarppina. 

Peruskeinona jännittävään tilanteeseen valmistautumisessa Osola pitää sitä, että pyrkii ennakoimaan oman vireystilansa nousua ja valmistautuu pitämään itsestään huolta. 

Energiaa voi purkaa esimerkiksi liikkumalla ennen esiintymistä. Myös syvähengitys on Osolan mukaan tehokas keino rauhoittaa virittynyttä kehoa ja mieltä. 

Lisäksi on hyvä miettiä etukäteen, mikä on uutisen tai asian kärki, joka pitää vähintään saada kerrottua. Osola muistuttaa, että lopulta kyse on asiasta, ei esiintyjästä. 

Itse esiintymisessä on hyvä muistaa, että vain pieni osa siitä, mitä esiintyjä itse kokee, näkyy yleisölle. 

– Voi ajatella, että anna mennä, hyvin sä vedät! Fokus kannattaa pitää asiassa ja sen kertomisessa. 

Osolasta yleisölle voi tarvittaessa myös sanoa, että esiintyminen jännittää. Se kannattaa kertoa ylpeästi ja perustellusti, ei anteeksi pyydellen. Hän muistuttaa, että yleisö ei ole vihamielinen tai kyttää esiintyjän virheitä, vaikka itsestä saattaisi siltä tuntua. 

Juttu perustuu huhtikuussa järjestettyyn Suomen Lehdistön webinaariin, jossa keskityttiin toimittajien esiintymistaitojen parantamiseen. Minkkinen ja Osola olivat webinaarissa haastateltavina. Tulevista webinaareistamme kerrotaan uutiskirjeessä, jonka voi tilata täältä: https://suomenlehdisto.fi/tilaa-uutiskirje/.