Tekevätkö nuoret toimittajat journalismia eri säännöillä kuin vanhemmat kollegansa? Kysymys nousi keskusteluun elokuussa ilmestyneen Journalismin kuolema -kirjan jälkeen. “Aktivismi ja puolueellisuus sallitaan nuorempien toimittajien keskuudessa entistä vahvemmin”, kirjoittaa viestintäkonsultti Katleena Kortesuo, 46, teoksessaan.
Ovatko nuoret toimittajat siis missiolla – ja onko objektiivisella journalismilla “ikäkriisi”, niin kuin Kortesuo väittää?
Tampereen yliopiston yliopistonlehtori Kari Koljonen, 52, on tutkinut nuoria toimittajia ja pitänyt journalistisen työn kursseja opiskelijoille toistakymmentä vuotta. Hän suhtautuu skeptisesti väitteeseen.
Koljonen jakaa objektiivisuuden totuudenmukaisuuteen ja puolueettomuuteen. Hänen mukaansa toimittajaopiskelijat ottavat ammatin hyveet tosissaan.
– Tunnistan jollain lailla sen, että journalistien piirissä on kampanjointia joidenkin asioiden puolesta, joita pidetään tärkeinä, hän sanoo viitaten esimerkiksi sukupuolivähemmistöihin.
– Mutta tällaiseen dikotomiaan en ihan usko, että tätä tekisivät nimenomaan nuoret toimittajat, samalla kun kokeneemmat toimittajat raportoisivat ilman vinoumia ja agendoja.
Toimittajien – ja mediapomojen – halu vaikuttaa ei ole esillä ensimmäistä kertaa. Koljonen nostaa esille edesmenneen professori Pertti Hemánuksen kahtiajaon, johon kuuluvat status quota vaaliva “kustantajajournalismi” sekä muutosta vaativa “toimittajajournalismi”.
– Toimituksissa vallitsi tasapainon hakeminen. Rivitoimittajilla saattoi olla tietynlaisia sympatioita ja mediayhtiön johdolla toisenlaisia näkemyksiä, Koljonen sanoo.
Koljonen kyseenalaistaa myös Kortesuon kirjassa muutaman mediapomon suulla esitetyn kritiikin, jonka mukaan vaikuttamishalu on huono motiivi ryhtyä toimittajaksi.
– Asioista uutisoiminen on hyvinkin keskeinen tapa vaikuttaa tässä yhteiskunnassa.
”Jos jotkut saavat olla mielipiteellisiä, niin vanhat toimittajat.”
31-vuotias Hanna Hantula arvioi, että nuorilla toimittajilla on vanhempia vähemmän tilaa tuoda näkemystään esiin. Analyysejä pääsee kirjoittamaan vasta pitkän työuran jälkeen, kun näkemykset ovat linjassa virallisen Suomen pöytätapojen kanssa, hän kärjistää.
– Jos jotkut saavat olla mielipiteellisiä, niin vanhat toimittajat.
Hantula työskenteli vuodesta 2013 alkaen Ylen nuorisotoimituksissa, muun muassa Kioskin toimittajana. Toukokuussa 2022 hän lähti päätoimittajan sijaiseksi Naisasialiitto Unionin julkaisemaan feministiseen Tulva-aikakauslehteen. Hän suhtautuu kriittisesti journalismin objektiivisuusvaatimukseen.
– Nuoret toimittajat ovat missiolla ihan yhtä paljon kuin vanhat toimittajatkin, mutta nuorten missio tunnistetaan paremmin. Vanhojen missio sekoittuu maalaisjärkeen tai yleisesti hyvään tapaan hahmottaa maailma, Hantula sanoo.
Ongelmana on Hantulan mukaan kulttuuri, jossa toimittajat eivät saa olla asioiden puolella vaan heidän pitää olla niitä vastaan.
– On traagista, että toimittajakouluun menee yhteiskunnasta kiinnostuneita älykkäitä nuoria, joilla on ajatus, että he pääsevät tekemään hyviä ja merkittäviä asioita. Kun he tulevat töihin, päätoimittajien näkökulmasta on väärin, jos he yrittävät vaikuttaa mihinkään.
”Joidenkin mielestä nuoret toimittajat ylikorostavat esimerkiksi sukupuoleen ja seksuaalivähemmistöihin liittyviä asioita kirjoittamalla niistä hirveästi.”
Aapo Laakso, 31, aloitti Tampereen ylioppilaslehti Visiirin päätoimittajana vuonna 2020. Tätä ennen hän työskenteli muun muassa uutistoimittajana eri maakuntalehdissä ja Helsingin Sanomien autotoimituksen koeajotoimittajana.
Laakson mukaan nuoret tekevät töitä samoilla journalistisilla periaatteilla kuin vanhatkin toimittajat. Hän arvioi, että toimittajien ammattitaito jopa paranee jatkuvasti, kun ala on muuttunut kovemmaksi. Samalla epävarma ympäristö vaikuttaa nuoriin.
– Me elämme sellaista maailmanaikaa, jossa keski-ikäisten ja nuorten todellisuuksien välimatka kasvaa, Laakso sanoo.
Sukupolvierot näkyvät periaatteiden sijaan aiheissa, hän arvioi.
– Joidenkin mielestä nuoret toimittajat ylikorostavat esimerkiksi sukupuoleen ja seksuaalivähemmistöihin liittyviä asioita kirjoittamalla niistä hirveästi. Kyllähän niistä kirjoitetaan enemmän kuin ennen, mutta se johtuu yksinkertaisesti siitä, että suurten ikäluokkien aikana tällaiset asiat hoidettiin kiusaamalla eikä niistä puhuttu julkisesti.
Laakso on enemmän huolissaan median harkintakyvystä kuin nuorten toimittajien kiinnostuksenkohteista.
– Marinin bilekohu-uutisoinnin kaltainen järjetön housuunpaskominenhan on se, mikä vie median uskottavuuden yleisön silmissä, eikä nuoret tyypit, jotka kirjoittavat nuoria kiinnostavista aiheista.
GALLUP
Miten nuori toimittajasukupolvi
eroaa edeltäjistään?
Katarina Baer, 52
vastaava verkkotuottaja, Yle Uutiset
”Nuoret toimittajat ovat sensitiivisempiä kuin vanhemmat toimittajasukupolvet. Se on hyvä asia. He ovat aiempia sukupolvia tiedostavampia sanavalintojen ja niiden luomien mielikuvien suhteen. Jos nuoret toimittajat eivät huomauttaisi meille asioista, kuulisimme samoista asioista myöhemmin nuorilta yleisöiltämme. Sensitiivisyys on ajassa oleva iso ilmiö, joka meidän toimittajien on hyvä ottaa vakavasti.”
Reetta Räty, 48
freelance-toimittaja, nuorten toimittajien kisällitoiminnan vetäjä
”Media-ala ja maailma, joissa toimittajiksi kasvetaan, ovat erilaisia kuin ennen esimerkiksi ilmastokriisin takia. Kun toimintaympäristö on muuttunut, olisi kummallista, jos olisimme tosi samanlaisia niin sanottujen nuorten toimittajien kanssa. Jos nuorten toimittajien asenteet mietityttävät, voi hankkiutua keskusteluun heidän kanssaan. Meillä pitäisi olla aikaa puhua journalismista eri sukupolvien kesken, niin meidän ei tarvitsisi huudella, että nuoret ovat sellaisia ja vanhat ovat tällaisia.”
