Liikaa vikinää on kuulunut lehdistön riveistä viime kuukausina. Lehdissä kannattaisi keskittyä asioihin, joihin voi omalla toiminnalla vaikuttaa.
Arvonlisävero tuli, eikä asia porusta huolimatta muuksi muuttunut hallitusneuvotteluiden jälkeen. Lehdistön rooli demokratian toteutumisessa ja moniarvoisen viestinnän takaajana nousi kyllä esille, mutta auttamattomasti liian myöhään.
Porissa pidetyssä kansanedustajien infotilaisuudessa keskustan eduskuntaryhmän ex-puheenjohtaja Timo Kalli kysyi, että eikös tämäntyyppiset asiat yleensä lobata ennen vaaleja.
Samaan aikaan kun näkyvästi (ja perustellusti) puolustimme omaa veroetuamme, pääkirjoituksissa kannatettiin julkisen talouden vajeen kiinni kuromista.
Suhteellisuudentaju on syytä säilyttää. Kansantalouden pelastustalkoissa hallitus kampaa alkavan vuoden aikana läpi monta muuta alennettua verokantaa. Parturi-kampaamot menettivät jo väliaikaisesti alennetun arvonlisäveron.
Yleisradion suhteellisen kilpailuaseman vahvistuminen on toinen ikävä tosiasia, johon lehdistön on sopeuduttava. Yle on nyt enemmän kuin potentiaalinen markkinahäirikkö.
Poliitikot turvasivat Ylelle häkellyttävän vahvat resurssit lähivuosiksi, vaikka samaan aikaan koko muu julkinen sektori joutuu kiristämään vyötään.
Tätäkään ei kannata jäädä voivottelemaan, vaan on syytä keskittyä kehittämään omaa julkista palvelua. Sitähän lehden tiedot lukijoille ovat.
Laadun ja hyvän kirjoittamisen pitää olla vastakin sanomalehtien keskeisiä tavoitteita. Kilpailukeinoja muuttuvassa mediamaisemassa pitää kuitenkin miettiä uudelleen. Oma lehteni Satakunnan Kansa siirtyi tabloidiformaattiin. Kyseessä ei ole vain lehden koon muuttaminen vaan yksi askel sisältöjen ja lukijasuhteen pitkäjänteisessä kehittämisessä.
Tutkimusten, lukijaraatien ja Alman pohjoisten lehtien kokemusten perusteella meillä on vahva kutina siitä, että lukijat pitävät uudistuvaa lehteä aiempaa kätevämpänä.
Sivukoon muuttamista paljon vaativampaa on miettiä sanomalehden tekemistä kokonaan uudella tavalla. Painetun lehden ja verkon sisältöjä on eriytettävä paljon nykyistä enemmän.
Kun verkko ja sähköinen media putsaavat uutispöytää, pitää painetussa lehdessä olla aamulla aina uutta tarjottavaa: ihmisiä, tarinoita, hyötyjuttuja lukijan arkeen, uusia näkökulmia, merkitysten avaamista, katsetta eteenpäin, uudenlaista visuaalisuutta.
Tietotulvan keskellä elävä lukija arvostaa sellaista mielipiteellistä ja taustoittavaa kirjoittamista, joka auttaa jäsentämään monimutkaistuvaa maailmaa. Samaan aikaan vuorovaikutusta lukijoiden kanssa pitää lisätä merkittävästi.
Journalismin ja toimintatapojen pitää uudistua vastaamaan lukijoiden muuttuviin tarpeisiin. Verkon ansiosta lehdistön kokonaistavoittavuus kasvaa. Kontakteja hyödyntäen voimme synnyttää uutta digitaalista liiketoimintaa. Lukulaitteet ja sosiaalinen media ovat meille suuria mahdollisuuksia.
Lehdillä on edelleen kaikki omissa käsissään. Menestymme, kun vain vähennämme vikinää.
