Jokainen toimittaja tietää, miten perinteinen uutinen kirjoitetaan: aloitetaan tärkeimmästä asiasta ja jatketaan, kunnes kaikki olennainen on sanottu tai jutulle varattu tila loppuu.
Mutta mahtaako uutispyramidin muotoon asemoitu leipätekstipötkylä olla paras tapa lukea uutisia, etenkin jos ne luetaan älypuhelimesta?
Guardian kokeili viime syksynä Smarticles-nimistä juttumallia, joka rakentuu kahden idean varaan. Ensinnäkin artikkeli on koottu palasista – tekstinpätkiä, kuvia, Twitter-viestejä – ja toisekseen sen sisältö muuttuu sen mukaan, mitä edellisen lukukerran jälkeen on tapahtunut.
Kun lukija palaa artikkelin pariin, sen sisältö järjestetään uusiksi niin, että juuri tätä lukijaa eniten kiinnostavat uudet tiedot nostetaan kärkeen. Järjestykseen vaikuttaa se, kuinka kauan edellisestä vierailusta on, miten usein lukija on käynyt sivulla ja mitkä tuoreimmista käänteistä ovat tärkeimpiä.
Idea palasista rakennetuista uutisteksteistä ei ole aivan uusi.
Uutissovellus Circa kirvoitti vuonna 2012 monia ihailevia artikkeleita tavasta, jolla sen jutut oli pilkottu kännykän näytön kokoisiksi suupaloiksi – eräänä ensimmäisistä vain älypuhelinkäyttöön syvällisesti suunnitelluista uutissovelluksista.
”Korttimallin ideana on toisaalta nopeuttaa juttujen lukemista, kun kaikki ylimääräinen on riisuttu pois, ja toisaalta tehostaa toimittajien työtä.”
Korttimallin ideana on toisaalta nopeuttaa juttujen lukemista, kun kaikki ylimääräinen on riisuttu pois — hiukan kuin silmäilisi jutuista pelkät otsikot — ja toisaalta tehostaa toimittajien työtä, koska heidän ei tarvitse kirjoittaa samoja tapahtumia jokaiseen juttuun aina hiukan uusin sanoin.
Korttimallin puolestapuhuja on myös Ezra Klein, joka perusti Vox.com-uutissivuston pari vuotta myöhemmin eli 2014.
Hänen ajatuksenaan oli, että rakentamalla jutut korteista niitä voitaisiin päivittää ja kierrättää käyttökerrasta toiseen.
Sittemmin Vox on käytännössä luopunut korteista ja keskittynyt explainereihin eli juttuihin, jotka pyrkivät selittämään, mitä erilaiset uutistapahtumat tarkoittavat.
Circa veti töpselin seinästä 2015, eikä Smarticles-kokeilukaan näytä jatkuneen ensimmäisen testin jälkeen.
Yleensä kirjoitan tällä palstalla kehitysaskeleista, joissa näyttäisi olevan potentiaalia, joten miksi kertoa epäonnistumisista?
Koska kortin idea on niin vetoava.
Kenties vika ei ole korteissa vaan siinä, mitä niillä yritetään tehdä. The Verge -julkaisussa pohdittiin Circan alasajon syitä ja päädyttiin siihen, että korteista koostetut jutut ovat ehkä näppäriä lukea, mutta niistä ei ole paljonkaan hyötyä sosiaalisen median jakokilpailussa.
On palkitsevampaa jakaa Facebookissa aktiivimallin uusimmat käänteet kattavasti selittävä artikkeli kuin sen yhteen detaljiin keskittyvä kortti. Tämä saattaa olla myös Voxin suunnanmuutoksen takana.
Jos haluaa löytää korttityyppiseen informaatiomuotoiluun perustuvia menestystarinoita, ei tarvitse katsoa Tinderiä ja Snapchatia kauemmas. Molemmissa mahdutetaan tärkeimmät tiedot yhdelle ruudulliselle kerrallaan, ja molemmat ovat hurjan suosittuja. (Kyllä, vertasin deittailu- ja uutissovelluksia toisiinsa.)
Ainakin Circan oppeja palastelusta ja ryhmittelystä voi soveltaa kerätessä materiaalia juttuihin, vaikka tuloksena olisikin perinteinen uutispyramidi. Jos aineistot on ryhmitelty niin, että niitä voi hyödyntää helposti myöhemminkin, säästää pidemmän päälle aikaa ja vaivaa.
Kortti on kuollut, kauan eläköön kortti.
Sovella korttiajattelua taustatyöhön
1. Korttiajattelua voi soveltaa myös journalistiseen taustatyöhön.
2. Ryhmittele jutun materiaalit aihepiirin mukaan palasiksi esimerkiksi Trello-, Evernote- tai Scrivener-ohjelmien avulla. Aiheen mukaan niputetut materiaalit helpottavat yhteyksien ja kontekstin näkemisessä, kun tekee jatkojuttuja.
3. Päivitä vanhojen korttien tietoja, jos tuoreet tiedot muuttavat käsityksesi niiden merkityksestä.
