Datajournalismi ja siihen liittyen datavisualisaatio ovat termejä, jotka nousevat esiin alati tihenevään tahtiin journalistisen median tulevaisuuden näkymiä koskevissa puheissa.
Ranskalaisessa Owni-verkkojulkaisussa Mirko Lorenz, Nicolas Kayser-Bril ja Geoff McGhee vievät keskustelua yli yksittäisten juttuprojektien ja työtekniikoiden. He ehdottavat, että kehittämällä itsestään luotettavan tiedon solmukohtia yhteiskunnassa uutismediat voisivat sekä helpottaa eksistentiaalista tuskaansa että rakentaa uudenlaisen liiketoiminnallisen perustan.
Kirjoittajat lähtevät siitä, että verkkoympäristössä nimenomaan journalistisella medialla ja journalisteilla olisi mahdollisuus erottautua massasta paneutumalla tiedon keräämiseen, arviointiin, jalostamiseen ja sen julkistamiseen. Kuulostaa ideaaliselta journalismilta, ja itse asiassa juuri paluuta tähän kirjoittajat haluavatkin nykyisen ”huomiomarkkinoiden” leimaaman toimintalogiikan asemesta. Klikkausten sijaan pitäisi maksimoida tiedon luotettavuus.
Lorenz kumppaneineen katsoo, että kehittämällä datajournalismia uutismediat voisivat luoda uudenlaisia sisältötyyppejä. Kun nykyisin verkkojulkaisujen sisällöt ovat pitkälti printtiformaatin ehdoilla tehtyjä juttukokoelmia, verkkosisältöjä voisi ajatella tietokokonaisuuksina, joita lukijat käyttävät sovellusten avulla. Laajat tietosisällöt antaisivat lukijalle mahdollisuuden kaivaa itse esiin kiinnostavia tietoja ja niiden yhdistelmiä esimerkiksi paikkaperustaisesti, ajan mukaan ryhmiteltyinä ja niin edelleen.
Kirjoittajat arvelevat, että tällaisia palveluita tulee nopeasti yleisön saataville ja medioiden olisi päätettävä tekevätkö ne itse jotain vai jättävätkö kentän muille.
Näiden kirjoittajien visio verkkojulkaisusta on eräänlainen tietopankki, jossa tietokoneita hyödynnetään journalistisen materiaalin käsittelyssä ja myös esittämisessä. Kuitenkin tässä konseptissa nimenomaan ammattitaitoiset journalistit hoitavat oman tonttinsa arvioimalla ja arvottamalla tietoaineistoja.
Ranskalaislehden kirjoituksessa esitetään yhtenä datasolmu-ajattelun pioneeritoteuttajana Guardian. Ja kieltämättä lehti onkin aktiivisesti paaluttanut itselleen asemaa monipuolisen datajournalismin kehittäjänä. Guardianin toimintamallissa keskeistä on avoimuus, sillä monet sen koostamat tietoaineistot ovat tarjolla kiinnostuneiden edelleen muokattaviksi. Se myös monesti tukeutuu lukijoidensa apuun aineistojen jalostamisessa.
Guardian toimii pitkälti kuten Lorenz ja kumppanit ehdottavat. Lehden Data Blog -päällikkö Simon Rogers kertoo Nieman Labin blogissa, että Guardian kerää tietoaineistoja, on vuorovaikutuksessa lukijoidensa kanssa niiden käsittelyssä ja tuottaa tietoaineistojen pohjalta journalistisesti harkittuja juttuja esittäen ne verkon tarjoamilla visualisaatiokeinoilla. Kaiken aikaa kysymys on toimituksellisesta työstä, joskin uudenlaisella asenteella ja myös uusilla välineillä.
Lorenz, Kayser-Bril ja McGhee moittivat, että juuri datajournalismin työkaluissa ja toimituksellisissa työprosesseissa on kovasti parannettavaa.
Nykyiset työnkuvat tai toimitusjärjestelmät – puhumattakaan päällikkötoimittajien asenteista – eivät ole omiaan edistämään kunnianhimoista datajournalismia.
Peruskurssin datajournalismin aloittamiseksi tarjoaa omassa blogissaan yhdysvaltalainen alan kouluttaja Mindy McAdams. Hänen työkalupakkinsa keskittyy datavisualisointiin, mutta sen aineistot ovat kyllä hyvä esipuhe varsinaiseen datajournalismiinkin. McAdams lähtee perushyvästä journalistisesta tavoitteesta nostaa esiin näennäisesti irrallisten asioiden yhteyksiä. Tässä auttavat data ja sen visualisointi.
> Nieman Journalism Labin juttu Guardianin datajournalismista
> Mindy McAdamsin kokoama datavisualisoinnin ”opintoaineisto”
Tämän vuoden Webby-palkintojen saajiksi oli ehdolla muutama mielenkiintoinen journalistisen median tablettilehti. Reutersin iPad-julkaisussa voi valita uutisten painopisteiksi USA:n, Britannian, Intian tai Kiinan. Uutisia tarjotaan sekä tekstinä että videoina, ja lisäksi julkaisussa on erillinen kuvagalleria. Niin ikään Reuters tarjoaa kohderyhmälleen tärkeät valuuttakurssit, markkinatiedot ja osakekurssit.
Guardian oli ehdolla palkinnon saajaksi Eyewitness-julkaisullaan. Se on itse asiassa laaja, käyttäjälle kätevästi toteutettu sadan kuvan galleria, joka päivitetään päivittäin. Jokaisessa kuvassa on kuvatekstin ”kääntöpuolella” kuvaan liittyvä vinkki tyyliin ”kuvaaja on käyttänyt pitkää putkea tiivistääkseen perspektiivin”.
BBC:n uutisjulkaisu iPadille on ehkä mielenkiintoisin, sillä se tarjoaa muun muassa videoita tekstijuttujen lisäksi. Julkaisussa on myös tuoreimpien uutisten nauha sekä BBC:n World Servicen suora radiolähetys.
Kaikki nämä uutisjulkaisut ovat käyttäjille ilmaisia.
> Webby-kilpailun kategoriassa ”uutiset tableteille” ehdolla olleet julkaisut
Haluttomuus maksaa verkon uutissisällöistä näyttää olevan kansainvälinen asenne. Viimeksi kanadalaiset kertoivat, että he kyllä hylkäisivät käyttämänsä uutissivuston, jos se alkaisi periä maksua. Vastaajat sanoivat siirtyvänsä jollekin toiselle, ilmaiselle sivustolle. Tätä mieltä oli musertavat 92 prosenttia tutkimukseen vastanneista.
Tutkimuksen mukaan useampi kuin joka toinen sanoo tätä nykyä saavansa internetistä enemmän uutisia ja kiinnostavampaa tietoa kuin muualta. Printin mainitsi 15 prosenttia kanadalaistutkimuksen osallistujista.
Kyselyyn osallistuneet olivat netin käyttäjiä, joten pieni varaus yleistettävyydessä on hyvä pitää. Silti lienee oireellista, että vastanneet luopuisivat mieluummin kännykästä tai sanomalehdestä kuin kodin nettiyhteydestä.
> Tutkimusraportti kanadalaisten netinkäyttäjien media-asenteista (pdf)
> Juttua aiheesta Alfred Hermidan blogissa
Huffington Postin tuhkimotarina on saanut naarmuja, kun julkaisulle ilmaistyötä tehneet bloggarit ovatkin ryhtyneet peräämään palkkioita jälkikäteen. Huff Postin menestyshän perustui pitkälle siihen, että sen ideasta innostuneet lukijat tuottivat hyvinkin korkeatasoista sisältöä julkaisun sivuille. Kun julkaisu sitten myytiin isolla rahalla AOL:lle, ovat bloggarit tunteneet itsenstä petetyiksi.
Kaikki Huff Postin bloggarit eivät ole mukana nostetusta ryhmäkanteessa, eikä oikeusjutulla todennäköisesti ole menestymisen mahdollisuuksia. Kerrannaisvaikutus saattaa kuitenkin olla iso.
Jos bloggarit ja muut käyttäjäsisältöjen tekijät eivät enää tyydykään työn iloon, tämä liiketoimintamalli saattaa hiipua nopeastikin.
> Huffington Postiin kiukustuneista bloggareista Editors Weblogissa
