Tilaa Uutiskirje!

Ullanlinnan henkirikos osoitti, että iso uutinen on uskallettava hoitaa isosti

Mediahistoria tuntee uutisia, joiden käsittely on ollut lähimmille medioille vaikeaa. Mitä siis HBL:ssä teimme, kun Ullanlinnan henkirikos tuli liian lähelle?

Näkökulmat

Kirjoittaja on HBL:n vastaava päätoimittaja.

Kaikki me haluamme tehdä lukijoita lähellä olevaa sisältöä. Sellaista mediatuotetta ei olekaan, joka ei haluaisi brändätä itseään juuri lukijalähtöiseksi.

Mutta mitä tällainen tuotelupaus tarkoittaa, kun lukijaa lähelle ei tule sähkön hinta, oman alueen asuntomarkkinatilanne tai lumimyräkkä vaan henkirikos?

Kun perhesurma tulee keskelle omaa yhteisöä, luodaan uutisoinnilla myös tuotemielikuvaa – halusipa toimitus sitä tai ei. Kovin harvoin tappouutista ja lukijalähtöisyyttä kuitenkaan mietitään yhtä aikaa. Välillä on pakko.

Ullanlinnassa tapahtui joulukuussa henkirikos, jossa psykiatrimiestä epäillään vaimonsa tappamisesta. Ullanlinna ja koko Helsingin eteläinen kantakaupunki ovat Hufvudstadsbladetin tärkeimpiä levikkialueita ja alueen ruotsinkielinen yhteisö pieni. Moni lukijoistamme sai nopeasti selville, kuka on uhri ja kuka epäilty.

Syntyi uutistilanne, jossa oma yleisö halusi lukea asiasta poikkeuksellisen paljon ja jossa Hufvudstadsbladetilla oli myös laajat mahdollisuudet hankkia tietoa. Samalla lukijat muuttuivat kuitenkin myös uutisyleisöstä oman yhteisön jäseniksi, ja yhteisöä oli kohdannut tragedia.

”Maksava yleisö ei arvioi vain faktoja vaan myös sitä, mitä oma uutisbrändi tyylillisesti tekee – etenkin jos lukijan päällimmäinen tunne on järkytys.”

Omalta medialta saatetaan tällöin odottaa ristiriitaisia asioita. Lukijan tiedonnälkä saattaa vaivata häntä itseään ja tuntua tirkistelyltä. Maksava yleisö ei arvioi vain faktoja vaan myös sitä, mitä oma uutisbrändi tyylillisesti tekee – etenkin jos lukijan päällimmäinen tunne on järkytys.

Suomen mediahistoria tuntee paljon uutisia, joiden käsittely on ollut lähimpänä oleville medioille vaikeaa. Asioita on jätetty suosiolla iltapäivälehtien hoidettaviksi, tai uutisia ei ole lähdetty perkaamaan aktiivisesti, koska tiedonhankinta tuntuu vaikealta. Joskus asioista on vain häveliäästi vaiettu. Tämä on koskenut vuosien varrella monenlaisia aiheita.

Etenkin kokeneemmat toimittajat muistavat uutisia, joissa myös toimituksen johto on toiminut uutishankinnan jarruna tai ainakaan ei ole millään tavoin kannustanut aktiivisuuteen.

Mitä me sitten Ullanlinnasta opimme? Perusasioita, mutta kertaamisen arvoisia.

Uutinen on uskallettava aina hoitaa isosti, kun se selvästi on iso. Kaikki muut linjaukset johtavat suoraan omituisiin perusteluihin tai edellä mainittuun häveliäisyyteen.

Julkaisupäätökset ja tiedonhankinnan priorisointi kannattaa keskittää heti niille, joilla on valta tehdä nopeita ratkaisuja ja kantaa niistä myös vastuu. Heidän on oltava koko ajan tavoitettavissa.

Yksityiskohtien julkaisun pitää olla tietoista, jotta palautteeseen voi vastata jälkikäteen. Oli esimerkiksi relevanttia kertoa heti, että psykiatri on hoitanut potilaitaan ruotsiksi, koska tämä oli merkittävä tieto potilaille.

Volyymi on aina tuoteratkaisu. Teimme useita aktiivisia linjauksia uutisoinnin koosta. Perusidea oli panostaa muutamaan pääjuttuun, joissa on omaa uutishankintaa mutta välttää valtavaa määrää erillisiä otsikoita – vaikka jokaista olisikin varmasti klikattu ahkerasti.

Ja lopuksi. Lähelle tulevan uutisen purkutilaisuus kannattaa pitää matalalla kynnyksellä kaikille. Tällöin linjaratkaisut tulevat sisäisesti läpinäkyviksi myös niille, jotka eivät uutisia olleet kirjoittamassa.

Lisää aiheesta

Uusin lehti

Tilaa uutiskirje

Varmista, että pysyt kärryillä, ja tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Viikoittaisessa kirjeessä kerromme media-alan uusista kokeiluista, hyvistä käytännöistä, ilmiöistä ja sen, missä nyt mennään.

Podcast