Olette tutkineet Helsingin Sanomain Säätiön rahoittamassa Media Work 2030 -hankkeessa kyselytutkimuksen avulla työn intensifikaation eli esimerkiksi tehostumisen ja vaatimusten lisääntymisen kokemuksia. Miten media-alan työskentelyn intensiivisyyttä voi kuvata, psykologian yliopistonlehtori Johanna Rantanen Jyväskylän yliopistosta?
Asteikolla 1–5 työn intensifikaation kokemuksen kokonaiskeskiarvo aineistossa oli 3,9 eli todella korkea. Henkilökohtaisista ominaisuuksista edes resilienssi ja mieltymys multitaskaamiseen eivät suojanneet siltä. Emme ole vielä tutkineet yhteyksiä työhyvinvointiin, mutta yleisellä tasolla voi sanoa, että jos intensifikaatiota on liikaa, se voi aiheuttaa työuupumusoireilua.
Vastausten perusteella jaoitte mediatyöntekijät neljään psykologisten voimavara- ja riskitekijöiden profiiliin: virheisiin kiinnittymättömiin rentoilijoihin, resilientteihin multitaskaajiin, tarkkoihin keskittyjiin ja haavoittuviin ylisitoutujiin. Mitä hyötyä tällaisesta profiloinnista voi olla?
Mediaorganisaatioissa on erilaisia työtehtäviä, ja työntekijöiden erilaisuus on rikkaus. Ei pitäisi vaatia kaikilta samaa, vaan katsoa, missä ihmiset pystyvät hyödyntämään vahvuuksiaan. Jos on tehtäviä, joissa täytyy olla erityisen tarkka, laitetaan sinne ihmisiä, jotka ovat tarkkoja keskittyjiä.
Miksi toiset ajattelevat ja jännittävät virheitä enemmän kuin toiset?
Luulen, että se palautuu temperamenttiin. Toisilla aivot ovat rakentuneet niin, että ne kiinnittävät helpommin huomiota negatiivisiin seurauksiin. Virheen synnyttämä tunnereaktio voi olla toiselle paljon isompi kuin toiselle, jolloin virheistä voi olla vaikeampi olla välittämättä.
Millaista haittaa virheiden pelkäämisestä voi olla media-alalla ja työelämässä yleensä?
Voi aiheuttaa kärsimystä, jos omasta mielestäsi teet liian huonoa jälkeä päästämällä työn liian aikaisin käsistäsi. Tai jos luonteenomaisesti tsekkaat, tsekkaat ja tsekkaat, jotain muuta kiinnostavaa voi mennä sivu suun.
Profiileissa on kuitenkin monia eri piirteitä ja ne ovat myös tilannesidonnaisia. Joku voi olla tietyssä tehtävässä virheisiin kiinnittyjä, mutta toisella tehtäväalueella ilmentääkin jotain muuta. Tässä mielessä itsetuntemus työelämässä on tärkeää. Pitäisi olla rohkeutta huomata, jos jokin työ ei ole juuri omaa luonnetta varten.
Kuinka pysyviä profiilit ovat eli voiko esimerkiksi haavoittuvasta ylisitoutujasta tulla virheitä pelkäämätön tykittelijä?
Profiileissa on paljon yhteyttä persoonallisuuden piirteisiin ja temperamenttiin. Sanoisin, että ihmisen profiili voi muuttua, mutta se saattaa vaatia paljon tietoista duunia itsensä kanssa.
Pitää olla myös hyvä työympäristö, jossa ei vaadita liikaa, mutta haastetaan menemään sopivassa määrin epämukavuusalueelle. Jos siitä saa hyvää palautetta työkavereilta mutta erityisesti esihenkilöltä, se voi kasvattaa uusiinkin tehtäviin.
