”Olen varmaan paitsi Suomen eniten katugallupeja tehnyt myös eniten poliiseille ja palomiehille soittanut toimittaja. Tämä on alimman tason toimittajan työtä, ja olen tehnyt sitä Ilta-Sanomissa 35 vuotta ilman minkäänlaista vertikaalista tai horisontaalista urakehitystä.
Palomestarit ovat hirveän reiluja ihmisiä. He ovat koko ajan tekemisissä kammottavien asioiden kanssa ja ajattelen, että heidän kanssaan pitää vain rupatella. He eivät varmasti tykkää, jos toimittaja kohkaa.
Poliisien kanssa taas lähestysmistapa on toisenlainen, koska poliisi yrittää pimittää kaiken. Silloin vyörytetään kammottavin yleisövinkki, jolloin poliisista saa irti, että ainakaan tuollaista ei ole tapahtunut. Jolloin voi saada myös tiedon siitä, mitä oikeasti on tapahtunut.
Haastatteleminen on jokseenkin välttämätön ja usein hauskakin osa työtäni. Ihmisten tapaaminen on pääsääntöisesti mukavaa, ja usein tuntuu, että loppujutun tekeminen on pakkopullaa.
”Jos on jokin vaikeampi juttu, ihminen vähemmän todennäköisesti hermostuu, jos jutussa on yritetty vähän viljellä huumoria.”
Uutistoimittaja joutuu usein tekemään ‘mitä nyt’ -haastatteluja, kun joku ihminen on joutunut epämääräiseen valoon tai tehnyt jotain ikävää. Silloin haastattelun tyyli ja lähtökohta ovat haastavampia ja kysymykset pitää keksiä etukäteen.
Kysymysten pitää olla tosi hyviä tai tosi tyhmiä. Pitää pystyä myös nopeasti reagoimaan vastauksiin ja keksiä vastakysymyksiä.
Haastattelu on jatkumo, joka harvoin menee alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan. Ja sitten pitää jankuttaa, etenkin jos vastassa on poliitikko, jotka ovat taitavia vastaamaan kysymysten ohi.
Jankuttaminen ei ole kivaa, eivätkä toimittajat usein halua leimautua jankuttajiksi. Mutta jankuttaminen eli saman kysymyksen kysyminen on tärkeää. Sen pitää myös näkyä tekstissä, jos se on rehellisesti tehty. On reilua haastateltavallekin, että sekin näkyy, jos hän on nokkela ja onnistuu vaikka nolaamaan toimittajan.
En koskaan yritä häpäistä ihmistä, vaan huumorin pitää olla lämminhenkistä. En halua nolata ihmistä, koska sitten hän tulisi lankoja pitkin. Jos on jokin vaikeampi juttu, ihminen vähemmän todennäköisesti hermostuu, jos jutussa on yritetty vähän viljellä huumoria.”
