Ostin itselleni joululahjaksi The Correspondentin vuoden jäsenyyden. En lahjoittanut rahaa, ostanut tuotetta vaan sijoitin demokratiaan, journalismiin. Maksoin sata dollaria. Joku toinen maksoi enemmän, joku toinen vähemmän. Kukin sai päättää hinnan itse. Kuten osakekaupoilla, ostaja arvioi investoinnin kannattavuuden ja kantaa riskin.
Me jäsenet, joiden joukko kasvaa tasaisena virtana, olemme tuskin kaikki kiinnostuneet samoista asioista. Sen sijaan uskon, että jaamme samat arvot. Tai sitten olemme vain uteliaita. Kaipaamme tiedostavaan minäkuvaamme uusia rakennuspalikoita.
The Correspondentin perustajan Rob Wijnbergin mukaan uutiset ovat mielemme roskaruokaa, tyhjiä kaloreita. Ne ruokkivat tiedonnälkäämme, mutteivat lisää ymmärrystämme eivätkä auta meitä ratkaisemaan ongelmia.
The Correspondent lupaa purkaa uutisen ja toimia vastavoimana kyynisyyttä ja jakolinjoja vahvistavalle journalismille. Aloittaessaan myöhemmin tänä vuonna englanniksi julkaisu jatkaa sitä samaa journalistista työtä, mitä se on tehnyt vuodesta 2013 hollanniksi. En muista, milloin olisin viimeksi odottanut näin malttamattomasti pääseväni lukemaan uutta julkaisua, olevani pienen pieni osa sitä.
”En muista, milloin olisin viimeksi odottanut näin malttamattomasti pääseväni lukemaan uutta julkaisua, olevani pienen pieni osa sitä.”
Uutukaisen lupauksessa minua viehättää moni asia.
Alusta on vapaa mainoksista. Toimitus ei teennäisesti yritä olla neutraali. The Correspondent pyrkii oikeasti läpinäkyvyyteen, kuten Olli Sulopuisto kirjoitti tämän lehden Kopioi tämä -palstallaan ennen joulua.
The Correspondent synnyttää jäsenistönsä kautta kansainvälisen yhteisön, jota se hyödyntää tehdessään journalismia ja jonka asiantuntijuus kattaa yli 130 maata.
Visualistina minua viehättää julkaisun hallittu design, joka on hollantilaisen suunnittelutoimiston Momkain käsialaa.
Toinen uusi digitaalinen julkaisu, jolta odotan vuonna 2019 paljon, on yhdysvaltalainen The Markup.
Voittoa tavoittelemattomassa uutisorganisaatiossa ProPublicassa ennen työskennelleet tutkivat toimittajat Julia Angwin ja Jeff Larson perustivat vuoden 2018 päätteeksi mediavaikuttaja Sue Gardnerin kanssa uuden toimituksen.
The Markup aikoo käyttää tutkimuksen maailmasta tuttuja työkaluja selvittäessään teknologian yhteiskunnallisia vaikutuksia. Se lupaa julkaista – aina kun mahdollista – datan ja sen alkuperän sekä koodit ja tilastolliset menetelmät, joihin uutinen ja analyysi perustuvat.
The Markupin perustajat toivovat, että journalistit, tutkijat ja poliittiset päättäjät pystyvät toistamaan tehdyt analyysit sekä arvioimaan ja kehittämään niitä eteenpäin.
The Correspondentin englanninkielisen version ensimmäisen vuoden budjetti on reilut 2,2 miljoonaa euroa.
The Markupin alkupääoma on noin 20 miljoonaa euroa, joista 17,5 miljoonaa on peräisin miljardööri Craig Newmarkin säätiöltä.
Vuodessa 2019 orastaa pilkahdus digitaalisen työn tutkijan Esko Kilven sanoittamaa toivoa.
”Ajattelu on perinteisesti ollut kvantitatiivista, mutta jos tuottavuus onkin sitä, että huomenna tehdään arvokkaampaa työtä kuin eilen? Silloin tuottavuuden määritelmä lähtee oppimisesta, sen nopeudesta ja suunnasta.”
> Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Tilaa Suomen Lehdistö.
Lisäys: The Correspondent ilmoitti aloittavansa julkaisemisen englanniksi 30.9.
