Sulje

Ari Heinonen

Tuhti apupaketti sisältöjen arviointiin

sisällöt

Kun päivittäin verkossa liikkuu 500 miljoonaa twiittiä ja joka minuutti You Tubeen ladataan 300 tuntia videoita, toimitukset tarvitsevat apua käyttäjäsisältöjen lähdekritiikkiin. Uusi First Draft News -verkkosivusto tarjoaa sitä monipuolisesti.

Verkossa on siellä täällä tarjolla ohjeita ja työkaluja, joiden avulla journalistit – ja muutkin – voivat ainakin yrittää tarkistaa, onko vaikkapa kriisialueelta lähetetty video sieltä, mistä sen sanotaan olevan, tai onko se kuvattu silloin, kun väitetään. Uuttera toimittaja on saattanut koota näistä oman työkalupakkinsa. Apuja aineistojen aitouden tarkistamiseen tarvitaan kaiken aikaa enemmän ja useammin, sillä käyttäjien verkkoon toimittama niin sanottu silminnäkijämateriaali on lisääntynyt valtavasti. Tuoreen First Draft Newsin erinomainen idea on, että toimittajan apuvälineet löytyvät nyt yhdestä paikasta ikään kuin kattavasta käsikirjasta.

Ulkoasultaan ja jäsennykseltään selkeän sivuston tai oikeastaan palvelun ydintä on Resources-osasto, johon on koottu aineistoja alaosastoittain. Esimerkiksi Social Newsgathering sisältää ohjeita erilaisten menetelmien käyttöön juttuaineistojen hankkimiseksi verkon sosiaalisista palveluista. Verification-osasto puolestaan antaa käytännönläheisiä ohjeita erilaisten todentamistyökalujen käyttöön. Esimerkiksi havainnollisella diaesityksellä näytetään, miten voi tarkistaa, kuuluuko Twitter-tili ihan oikeasti vaikkapa Hassan Rouhanille tai George Clooneylle.

”Vaikka silminnäkijä on livauttanut verkkoon veriteosta videon, onko reilua julkaista se?”

Toinen keskeinen osasto on Topics, jossa on hieman hämmentävästi osin samannimisiä osastoja kuin Resources-osastossa. Sisällöt kuitenkin poikkeavat. Topics-osastossa aiheita lähestytään pohtivien artikkeleiden kautta kertomalla esimerkiksi, miten toimituksiin voisi luoda työrutiineja verkkoaineistojen todentamiseksi.

First Draft News ei olekaan ainoastaan työkalujen ja -menetelmien kokoelma, vaan myös pyrkimys keskustella aiheeseen liittyvistä näkökohdista.

Käyttäjäsisältöihin liittyvät eettiset pulmakysymykset ovat vahvasti esillä sivustolla. Kysehän on osaltaan siitä, että mediat eivät useinkaan vaivaudu antamaan julkaisemistaan aineistoista kunniaa alkuperäiselle kansalaisjournalistille tai muulle silminnäkijälle. Toisaalta hyvään journalistiseen etiikkaan kuuluisi myös harkinta: vaikka joku silminnäkijä on (ehkä shokissa) livauttanut verkkoon veriteon tapahtumapaikalta videon, onko reilua julkaista se ainakaan niin, että se iäti löytyy verkosta silminnäkijään yhdistyen?

First Draft Newsin taustalla on mielenkiintoisen kirjava joukko yhteisöjä akateemistaustaisista kansalaisjournalistisiin. Ja kuinka ollakaan, täälläkin on mukana Google, sen News Lab, mutta ei yhtään tunnettua media.

 

Lukijat äänestävät jutuista

Yleisön osallistuminen journalismiin voi olla muutakin kuin rähjäämistä uutiskommenttialueilla. Nieman-säätiön raportissa kerrotaan chicagolaisen WBEZ-radioaseman tavasta pyytää lukijoilta juttuehdotuksia, joista lukijat saavat äänestää omat suosikkinsa. Näistä sitten toimitus toteuttaa eniten ääniä saaneita, toki journalistiseen harkintaan perustuen. WBEZ:ssä tätä yleisölähtöistä journalismia kutsutaan termillä ”public-powered journalism”. Raportin mukaan kokemukset tällaisesta aidosti yhteistyöhön paneutuvasta ja panostavasta journalismista ovat antoisat. Lukijat kannattaa ottaa mukaan ehdottamaan juttuaiheita ja jopa päättämään niistä.

Tuloksena ei ole kissavideoita. Esimerkkitapauksiin perustuva raportti osoittaa, että oikein toteutettu osallistaminen tuottaa tuoreita näkökulmia ja yleisöä kiinnostavia aineksia juttuihin – mutta se vaatii vähintään ajallista investointia toimituksilta.

 

Lehdet kampanjoivat

Jos mediat osallistavat yleisöä, myös medioiden osallistuminen kansalaiskampanjoihin näyttää olevan ajan trendi. Journalism-julkaisu kertoo, että Britanniassa useat sanomalehdet ovat alkaneet järjestää omia vetoomuskampanjoita. Esimerkiksi Daily Mirror on vaatinut hallitukselta toimia maan terästeollisuuden pelastamiseksi ja Independent pakolaismäärän lisäämiseksi. Keskeisenä välineenä brittilehdillä on kampanjaverkkopalvelu Change, jossa on kampanjoita myös muualta maailmasta.

”Useat sanomalehdet ovat alkaneet järjestää omia vetoomuskampanjoita.”

Sinänsä ei ole uutta, että lehdet ajavat tätä tai tuota yhteiskunnallista asiaa. Verkon aikakaudella toiminta on kuitenkin muuttunut. Journalism-julkaisun jutun mukaan lehdet voivat nyt paitsi kutsua lukijoita mukaan kampanjoihinsa myös kätevästi kertoa aiheen taustoista ja kampanjan vaiheista. Lehdet voivat keskustella kampanjasta lukijoiden kanssa ja näin ottaa heidät mukaansa yhteiselle kampanjaretkelle, jutussa kuvaillaan.

 

Muurit veivät lukijat

Ruotsista kuuluu uutisia, joiden mukaan paikallislehdet ovat menettäneet verkkolukijoitaan maksullisuuden vuoksi. Mediamentorerna-konsulttiyhtiön selvityksen mukaan maksumuurien ja lukijakatojen välillä on selvä yhteys.

Selvityksen tekijät tulkitsevat ikävää kehitystä niin, että lehtien vetäytyessä maksumuurin taakse ne samalla lakkaavat olemasta luonteva osa lukijoiden arkipäivää. Tähän viittaa sekin, että verkkolehtiä edelleen käyttävät tekevät niin aiempaa harvemmin ja lukevat vähemmän juttuja.

Kommentit