Tämän jutun haastattelupäivänä Tuulikki Viilolla on meneillään juuri sellainen arkipäivä, joka hänelle parhaiten sopii. Maaseudun Tulevaisuuden maataloustoimittajana työskentelevä Viilo heräsi vähän ennen kello 8.35 alkavaa tiimipalaveria. Sen jälkeen hän kävi koiran kanssa hakemassa polttopuita ja antoi linnuille ruokaa. Sitten kahvia ja töitä.
Lounasaikaan Kirkkonummen Evitskogissa asuva Viilo otti koiran mukaan metsäkävelylle. Sen jälkeen hän kirjoitti juttua alkuiltaan asti.
– Minun on vaikea kirjoittaa aamupäivisin, sillä olen tehokkaimmillani vasta iltapäivisin. Toimituksessa työskennellessäni tämä aiheutti sen, että istuin joskus kirjoittamassa vielä kuuden-seitsemän maissa illalla, Viilo kertoo.
Hänen elämänsä ja hyvinvointinsa mullisti koronapandemia. Sen seurauksena Helsingissä asunut ja työskennellyt Viilo hankki avopuolisonsa kanssa ”koronakodin” ja ”koronakoiran”. Nyt hän voi yhdistää työt ja muun elämänsä itselleen paremmalla tavalla, jos vain päivän uutistilanne sen sallii.
Maaseudun Tulevaisuuden puolelta estettä ei ole, sillä se ilmoitti jo pari vuotta sitten siirtyvänsä suosimaan etätyötä. Viilon odotetaan käyvän toimituksessa pääasiassa vain kerran viikossa tiimipalaverissa. Koulujen loma-aikaan Maaseudun Tulevaisuudessa viikkopalaveritkin hoidetaan virtuaalisesti, kunhan Helsingin keikoille saadaan riittävä miehitys.
– Se, että työpaikkani mahdollistaa tällaisen työskentelymallin, on iso etu ja sitouttaa minua. On vaikea kuvitella, että palaisin kokonaan lähityöhön. Nykyään nukun paremmin ja minulla on enemmän energiaa työpäivän jälkeen.
Viilon ajatukset etätyön eduista jakaa moni suomalaisessa mediassa. Toimitukset siirtyivät pandemian alussa hetkessä etätyöhön, eikä paluuta sataprosenttiseen lähityöhön vaikuta toivovan kukaan.
Suomen Lehdistön suurimpien päivä- ja iltapäivälehtien toimituksille suuntaamaan etätyökyselyn mukaan valtaosa toimituksista luottaa tällä hetkellä hybridimalliin eli etä- ja lähityön yhdistelmään. Hybridimallia suositaan toimituksissa myös kansainvälisesti, kertoo asiaa 39 maassa selvittänyt Reuters-instituutti.
Etä- ja lähityön yhdistelmän koetaan olevan työntekijöiden hyvinvoinnin kannalta paras vaihtoehto.
– Varsinkin pitkämatkalaisten työtehoa parantaa, kun ei tarvitse ajaa työpaikalle. Etätyö sallii joustavan tekemisen esimerkiksi sairauden jälkeen, kun sairausloman tarvetta ei enää ole. Se parantaa työrauhaa toimituksessa, kun kaikki eivät ole samaan aikaan paikalla, perustelee Forssan Lehden päätoimittaja Outi Lindqvist.
Etätyön mahdollisuudesta halutaan pitää kiinni, mutta samalla Maaseudun Tulevaisuuden mahdollistama hyvin laaja etätyö harvinaistuu. Monessa mediassa lähityön määrää on viime aikoina lisätty. Tyypillistä on edellyttää toimituksilta 2–3 lähipäivää viikossa, mutta vaihtelua on paljon.
Esimerkiksi Satakunnan Kansassa, Hufvudstadsbladetissa, Länsi-Suomessa ja Turun Sanomissa pääasiallinen tavoite on lähityö, mutta käytännössä etätyötä sallitaan edelleen varsin laajasti työntekijän roolista, työtilanteesta ja osastosta riippuen. Sanomalehti Keskisuomalaisessa taas on tehty pääosin lähityötä myös pandemian alkuaikoina.
Yksi lähityötä suosivista on Alma Media. Tiimit saavat kuitenkin itse päättää, millainen yhdistelmä etä- ja lähityötä sopii parhaiten juuri heille.
– Isoimmilla osastoilla viihteessä, uutisissa ja urheilussa, joissa on paljon uutisreagointia, läsnäoloprosentti on suurempi. Lifestyle-toimituksessa tehdään enemmän etänä, mutta heilläkin on viikossa yksi lähityöpäivä, kertoo Iltalehden uutispäätoimittaja Valtteri Varpela.
Lähityön määrää on lisätty hiljattain myös STT:ssä. Etätyötä saa nyt tehdä enintään 60 prosenttia työajasta eli kolme päivää viikossa. Jokaisella toimituksen työntekijällä on oikeus etätyöhön, mutta sen toteuttaminen riippuu työtehtävästä. Esimerkiksi uutispäälliköt ovat paikan päällä iltavuoroissa mutta etänä päivisin.
Vastaava päätoimittaja Minna Holopainen perustelee kahden lähityöpäivän vaatimusta sillä, että toimitus haluaa hyödyntää sekä etä- että lähityön maksimaalisesti.
– Aivan kuten kaikissa asioissa, myös etä- ja lähityössä on molemmissa sekä hyviä että huonoja puolia, Holopainen sanoo.
Tärkeimpiä syitä lähityön lisäämiseen on työyhteisön yhteishengestä huolehtiminen.
– Ihmisten lisääntynyt kanssakäyminen on selkeästi parantanut tunnelmaa, kertoo Satakunnan Kansan vastaava päätoimittaja Tomi Lähdeniemi.
Myös Minna Holopainen pitää yhteisöllisyyden säilymistä tärkeimpänä syynä lähityön lisäämiseen.
– Se, että tuntee työkaverin, tukee myös etätyöskentelyä. Väärinkäsitykset ja sosiaalinen kitka vähenevät.
Myös kotona työskentelevä, vuonna 2014 Maaseudun Tulevaisuuden kesätoimittajana aloittanut Viilo kaipaa ”upeaa” työyhteisöään.
– Näkisin mahtavia työkavereita mieluusti enemmänkin. Korona-aikana oli sääli, ettei ollut juhlia, sillä meillä on hyvä porukka ja innokkaita tanssijoita. On harmi, että ne työntekijät, jotka ovat tulleet koronan jälkeen, eivät ole päässeet ihan samalla tavalla nauttimaan työyhteisöstä, mikä itseeni teki lähtemättömän vaikutuksen.
Lähityön lisäämisessä on kyse myös muusta. Moni korostaa, millaisia ongelmia laaja ja jatkuva etätyö luo johtamiselle. Iltalehden Varpelan kokemuksen mukaan asiat kyllä tulevat hoidetuksi, mutta johtaminen – ihmisten ja toiminnan kehittäminen – on paljon muutakin kuin sitä, että jutut saadaan joka viikko valmiiksi.
– Edes yksi lähityöpäivä on tärkeä, jotta tiimissä ehditään jutella yhdessä ja keskustella siitä, missä on onnistuttu ja missä on parannettavaa. Kehittämistyötäkin pitäisi onnistua tekemään joka viikko, Varpela sanoo.
Etänä johtamisessa osaa on huolestuttanut myös keikkojen jakautumisen tasapuolisuus, jos osa tekijöistä ei ole paikalla, sekä se, miten työntekijät kotona voivat ja millaisia ovat etäesihenkilöiden kyvyt ja keinot auttaa heitä työskentelyssään.
Tuulikki Viilon mukaan etätyöskentely vaatii enemmän itsensä ohjaamista ja organisointikykyä kuin lähityö.
– Teen listoja enemmän ja laitan päivän tavoitteet ylös. Johdolta tämä vaatii selkeitä ohjeita. On riski, että ihmiset alkavat tehdä ihan eri vision mukaan ja tulee rikkinäistä puhelinta, kun asioista keskustellaan vain lyhyesti.
Sekä johtamisen että työhyvinvoinnin näkökulmasta etätyöajan yksi isoimmista pulmista toimituksissa onkin ollut juuri viestintä. Huoli koskee esimerkiksi sitä, miten väliportaan esihenkilöt ”hukkuvat Slack-viesteihin”.
– Etätyö vaatii esimiehiltä enemmän yhteydenpitoa, viestittämistä, puheluja ja Teams-palavereja. Eli se on lisännyt esimiesten työmäärää selvästi, Itä-Savon päätoimittaja Jaana Rautio-Teijonmaa sanoo.
Myös toimittajat painivat viestitulvan kanssa. Viilo on esimerkiksi kokenut ongelmalliseksi sen, että Teams-keskusteluissa käsitellään paitsi töitä, myös muita asioita. Läpänheittoa tarvitaan jaksamisen ja yhteishengen kannalta, mutta toimituksen kahviautomaatilla vapaamuotoinen viestintä ei häirinnyt keskittymistä samalla tavalla kuin etätöissä tietokoneen näytöllä.
– Pitäisi jaotella selkeämmin, missä keskustellaan vapaasti ja missä töistä. On myös niin, että iltaisin voi olla vaikea laittaa työkonetta kiinni, kun viestejä tulee pitkin päivää. Helposti palaa vielä tarkistamaan, mitä on tullut, Viilo kertoo.
Toimitukset ovat pyrkineet parantamaan viestintää esimerkiksi keskittämällä sen pääasiassa vain yhteen kanavaan ja luomalla suosituksia siihen, missä viestitään mitäkin.
Lähitöihin palaamisella halutaan lisätä kasvokkain tapahtuvaa viestintää. Töiden tekeminen hybridinä voi kuitenkin sekin olla viestinnän kannalta pulmallista. Varpelan mukaan kaiken viestinnän hoitaminen etänä voi olla selkeämpää ja kiireisissä uutistilanteissa tehokkaampaa kuin se, että osan kanssa huudellaan sermin yli ja osan kanssa viestitään etänä.
Hän on kuitenkin iloinen siitä, että perinteinen viestintä lisääntyy.
– Olemme kannustaneet siihen, että uutistilanteessa deskissä voi nyt taas ihan sanoa, että nyt tapahtui näin, tee siitä juttu. Se tuo omanlaistaan virtaa, että ollaan äänessä. Läsnätyö on energisoivampaa.
Etätyöaikana moni on ollut huolissaan ideoinnista. Lähityön uskotaan parantavan ja lisäävän oivaltamista ja aiheiden pallottelua. Tässäkin asiassa kokemukset ovat kuitenkin ristiriitaisia.
– Vaikka kaikki entisaikaan olivat läsnä toimituksessa, niin eihän se silloinkaan ollut sellaista, että kokoontumiset toimivat aina täydellisesti ja syntyi briljantteja ideoita, huomauttaa Etelä-Saimaan entinen päätoimittaja, viime vuonna A-lehtien sisältöpäälliköksi siirtynyt Eeva Sederholm.
Minna Holopainen muistuttaa etäpalaverien eduista – oli tavoitteena ideointi tai jokin muu. Etänä osallistuminen edistää paitsi yksittäisten työntekijöiden työn ja muun elämän yhteensovittamista, myös usein koko toimituksen työtehoa.
– Jos miettii, miten paljon energiaa on käytetty siihen, että kaikki ovat tiettyyn aikaan tietyssä paikassa, niin eihän siinä ole mitään järkeä verrattuna siihen, että nykyään voi laittaa kuulokkeet päähän missä vaan.
Etätyön eduiksi luetellaan tottuneesti joustavuus ja muut työhyvinvointiin liittyvät tekijät, kuten esimerkiksi avokonttorin hälyn väheneminen. Suomen Lehdistön kyselyn perusteella myös ylitöitä on tehty ainakin paikoin vähemmän. Nyt, kun kokoaikaista tai osittaista etätyöaikaa on takana lähes kolme vuotta, toimitukset ja työntekijät ovat havahtuneet muihinkin hyötyihin.
Etätyö muuttaa esimerkiksi rekrytointia. Lappeenrannassa asuva Sederholm ei usko, että hänelle olisi ennen pandemiaa tullut mieleen, että hän voisi ottaa työpaikan vastaan Helsingistä. Nyt Sederholm viettää A-lehtien tiloissa pääsääntöisesti yhden tai kaksi lähityöpäivää viikossa ja työskentelee muun ajan kotonaan Etelä-Karjalassa.
– On suuri rikkaus itselle, että pystyy viettämään arkea kahdessa miljöössä. Uskon, että se on hyvä myös ammatillisesti etenkin valtakunnallisessa mediassa, että näkee erilaista elämää.
Sekä Iltalehden Varpela että STT:n Holopainen myöntävät, että rekrytointi muilta alueilta kuin pääkaupunkiseudulta on pandemian opetusten jälkeen varteenotettavampi vaihtoehto kuin ennen.
Holopainen pitää hyvänä sitäkin, että nykyiset omat toimittajat työskentelevät myös vapaa-ajan asunnoillaan. Hän itse mökkeilee ja tekee samalla töitä Kuopion seudulla.
– Pelkkä pääkaupunkiseudun näkökulma on journalismissa riski. Se, että ihmiset asuvat tai viettävät osan ajastaan muualla on vain etu, kunhan pystymme varmistumaan siitä, että ihmiset ovat riittävässä määrin käytettävissä uutistilanteissa Helsingissä.
Kokonaisuutena etätyön jääminen osaksi toimitusten arkea nähdään Suomen Lehdistön kyselyssä positiivisena asiana. Pandemia oli raskas kokemus, mutta siitä seurasi hyvää. Yleisesti ottaen niin toimitusten työskentelytavat, työntekijät, välineet kuin tilat ovat sopeutuneet hyvin ja joustavasti niin etätyöhön kuin nyt osittaiseen paluuseen toimistolle.
Toisin kuin pandemian alussa spekuloitiin, Suomessa tiloja ei ainakaan toistaiseksi ole laajasti vähennetty tai muokattu etä- ja hybridityön takia. Esimerkiksi Maaseudun Tulevaisuus on kuitenkin pienentänyt tilojaan, ja toimittajien omista työpisteistä on luovuttu. Reuters-instituutin mukaan maailmalla joka kolmas toimitus on luopunut osasta tiloistaan.
Sederholmin mielestä pandemia on hyvä esimerkki siitä, mihin pystytään, kun on hyvä motivaatio ja tarve.
– Tämä kokemus on hyvä muistaa, kun tuskaillaan, miten muutoksia ikinä pystyisi tekemään, hän huomauttaa.
Viilo taas korostaa, että etä- ja lähityön yksityiskohdat ovat iso, mutta kuitenkin vain yksi asia, joka vaikuttaa työntekijöiden hyvinvointiin ja journalismin laatuun. Vaikka hän nauttii etätyön hyvistä puolista, stressiä on yhä.
– Uudistuvat toimitusjärjestelmät, kiristyvät aikataulut ja tulostavoitteet ovat kiristäneet tahtia. On vaikea sanoa, mikä osa stressistä johtuu niistä ja mikä etätyöstä.
Suomen Lehdistö teki jutun taustaksi kyselyn etätyökäytännöistä ja -kokemuksista. Kysely lähetettiin 33:n päivä- ja iltapäivälehden sekä STT:n johdolle. Kyselyyn tai haastattelukysymyksiin vastasi 16 toimituksen edustajat.
- Toimitusten johto kommentoi etätyön eri puolia
- ”Nopeasti kehittyvissä uutistilanteissa etätyö asettaa johtamisen osalta tiettyjä haasteita.” – Jussi Orell, Turun Sanomien päätoimittaja
- ”Osa henkilöstöstä on etätyössä erityisen luovia, toisten luovuus kärsii. Suo siellä, vetelä täällä. Aina on joku tyytymätön.” – Stina Haaso, Maaseudun Tulevaisuuden toimituspäällikkö
- ”Etätyölinjaus on niin avoin, että se ymmärtääkseni sopii työntekijän haluamalla tavalla jokaiselle. Syvimpään korona-aikaan pakotetulla etätyöllä oli myös kielteisiä vaikutuksia, kun sosiaaliset kontaktit vähenivät runsaasti.” – Teemu Lampinen, Ilkka-Pohjalaisen toimituspäällikkö
- ”Päädyimme rajaamaan etätyön levikkialueelle siksi, että näin on mahdollista tarvittaessa lähteä nopealla varoitusajalla keikoille. Pienessä toimituksessa on tärkeää varmistaa, että voimme kaikissa tilanteissa reagoida nopeasti.” – Timo Laitakari, Länsi-Savon päätoimittaja
- ”Kannustamme voimakkaasti lähityöhön, koska toimituksessamme ja tuotteessamme on käynnissä isoja strategisia muutoksia, joissa ryhmätekemisellä ja kollegojen sparraamisella sekä koko porukan mukaan saamisella on iso merkitys.” – Erja Yläjärvi, Hufvudstadsbladetin päätoimittaja