Toimittajiin on aina yritetty vaikuttaa, mutta journalismiin vihamielisesti suhtautuvat yleisöryhmät kyseenalaistavat ammattikunnan uudella tavalla. Some mahdollistaa tehokkaan painostuksen, häirinnän, maalittamisen ja uhkailun.
Verkon häirintä- ja uhkailukampanjoita vastaan voi suojautua pitämällä toimitusorganisaation sisäisen luottamuksen, yhtenäisyyden ja tietoturvan kunnossa. Toimittajan pitää voida luottaa, että esihenkilöt ovat hänen tukenaan painostustilanteissakin. Toisaalta esihenkilöiden pitää voida luottaa, että heidän alaistensa työskentely kestää painostuksen sekä eettisen ja juridisen kritiikin.
Käytännössä journalistien kokemukset omista organisaatioistaan vaihtelevat. Viidesosa toimittajista ei luota saavansa tarvittavaa tukea ulkoisissa vaikutusyrityksissä.
- FAKTA
- Tutkija: Ilmari Hiltunen
- Tutkimus: Journalistiikan väitöskirja ”External Interference in Finnish Professional Journalism” tarkastetaan Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa perjantaina 23. syyskuuta.
Tiedot käyvät ilmi journalistiikan tutkija Ilmari Hiltusen väitöskirjasta, joka perustuu 875 suomalaisen ammattitoimittajan kyselyvastauksiin sekä 31 journalistin teemahaastatteluun.
Tutkimuksessa toimittajien esiin nostama vastakeino painostuksen torjumiseen on pyrkimys ennakoida kiistakysymykset ja reaktiot jo jutuntekovaiheessa. Ääritapauksissa vihanilmauksilta suojaudutaan julkaisemalla juttu työryhmän tai tiedotusvälineen nimissä. Tarvittaessa journalistit rajoittavat vuorovaikutusta yleisön kanssa, henkilökohtaista julkisuuttaan ja suoria yhteydenottomahdollisuuksia.
Tiedonhankintavaiheessa toimittajat kokevat häiritsevää ja uhkaavaa käytöstä erityisesti mielenosoitusten ja oikeudenkäyntien yhteydessä. Vastakeinoja ovat riskiarvioon perustuva etukäteissuunnittelu sekä tarvittavat turvatoimet. Työskentely pareittain tai ryhmässä vähentää painostuksen uhkaa.
”Eniten menee ihon alle, jos väitetään, että ajan tiettyä asiaa tai toimin epäeettisesti.”
Työhön liittyvät uhat heijastuvat osalla yksityiselämään. Toimittajia kannustetaan tekemään työtä persoonallaan ja brändäämään itseään, mutta somenäkyvyys voi myös kasvattaa häirinnän riskiä.
Osa tutkimukseen haastatelluista journalisteista nosti esiin impulsiivisen väkivallan uhan, koska kasvoillaan esillä olevat toimittajat on helppo tunnistaa ja jakaa verkossa tietoa heidän liikkeistään. Yksityiselämään ulottuvia uhkia ovat myös identiteettivarkaudet, valeprofiilit ja tietojen kalastelu.
Suurin osa suomalaisista journalisteista kohtaa asiatonta ulkoista vaikuttamista harvoin ja vain pieni osa joutuu säännöllisen häirinnän kohteiksi. Riski keskittyy tutkiviin journalisteihin ja päätoimittajiin.
Väitöskirjan jatkotutkimuksessa kolmasosa kyselyyn vastanneista journalisteista ilmoitti, ettei tee mielellään juttuja tietyistä aiheista ja kuudesosa kertoi jättävänsä tiettyjä juttuja kokonaan tekemättä painostuksen ja uhkailun pelossa.
Tutkimus ennustaa, että vihamielisten yleisöreaktioiden kohtaamisesta muodostuu aiempaa tavanomaisempi osa journalistin ammattia. Journalismin autonomian ja suuren yleisön luottamuksen kannalta onkin ratkaisevan tärkeää, miten hyvin toimituksiin kohdistuvaa ulkoista vaikuttamista onnistutaan vähentämään ja torjumaan.
Tuomas Rimpiläinen, sinulla on yli kymmenen vuoden kokemus rikos- ja oikeustoimittajan työstä maakuntalehdissä ja Ylellä. Kuinka yleisiä epäasialliset ulkoiset vaikutusyritykset ovat?
– Niitä tulee satunnaisesti, ei säännöllisesti edes kuukausittain. Sattuman seurauksena saattaa joskus olla kausia, että jokaisesta jutusta tulee jotain ja vaikuttaminen voi olla intensiivistä.
- FAKTA
- Tekijä: Tuomas Rimpiläinen
- Kokemus: Työskennellyt Ylessä vuodesta 2020. Aiemmin hän työskenteli Aamulehden rikos- ja oikeustoimittajana vuodesta 2011 ja sitä ennen Turun Sanomien uutistoimittajana vuodesta 2006. Hän on valmistunut valtiotieteen maisteriksi Turun yliopistosta.
Millaiset aiheet aiheuttavat eniten asiatonta vaikuttamista jutunteossa ja sen jälkeen?
– Klassiset esimerkit ovat maahanmuutto, rasismi sekä äärioikeistoon ja erilaisiin mielenosoituksiin, kuten Elokapinaan, liittyvät jutut. Yleensä aiheet ovat sellaisia, joista ihmisillä on vahvoja mielipiteitä, jolloin tunteet alkavat herkästi räiskymään.
Miltä painostuksen ja häirinnän kohteeksi joutuminen sinusta tuntuu?
– Julkaisen jatkuvasti tietoja, jotka voivat olla kiusallisia ja nöyryyttäviä juttujen kohteiden mielestä. Saatan saada palautetta, jota en pidä hyväksyttävänä, mutta pidän sitä inhimillisesti ymmärrettävänä.
– Pidän rasittavimpana arvostelua, joka sisältää vihjailuja epäammattimaisesta toiminnasta. Eniten menee ihon alle, jos väitetään, että ajan tiettyä asiaa tai toimin epäeettisesti. Väitteitä saatetaan levittää laajasti sellaisen porukan keskuudessa, joka haluaa niihin uskoa ilman pienintäkään lähdekritiikkiä. Tähän on joskus pakko puuttua vähän matalammalla kynnyksellä, koska kyseessä voi olla ammatillinen uskottavuuteni.
Painostus voi olla jopa omaisuuden vahingoittamista tai fyysistä väkivaltaa. Oletko kohdannut vakavia painostuksen muotoja?
– Olen muutaman kerran. Minuun yritettiin käydä kiinni, kun hankin tietoa uusnatsijärjestöstä ja olin heidän kerhotalollaan. Toinen tapaus liittyy äärioikeiston mielenosoitukseen.
Onko sinulla erityisiä suojautumisstrategioita painostusta vastaan?
– Pyrin ymmärtämään niitä inhimillisiä reaktioita, joita jutut saavat aikaan. Yleensä sivuutan kohtuuttoman palautteen ja pidän kynnystä reagoida korkeana. En tee palautteesta julkista, enkä näytä sosiaalisessa mediassa millaista palautetta saan. Saatan korkeintaan näyttää kollegoille, että katsokaas mitä taas tuli.
Millä keinoilla työnantaja ja toimitus voivat tukea suojautumisessa?
– Toimituksen kulttuurin pitää olla sellainen, että toimittaja uskaltaa aina pyytää tukea ja että sitä tarvittaessa saa. On tärkeää voida luottaa, että palautetta ja palautteeseen vastaamista voi kanavoida esihenkilöille, jotta ei joudu yksin vastaanottamaan koko vyöryä.
Vaikuttaako ulkoisen painostuksen uhka siihen mistä tai mistä näkökulmista teet juttuja?
– Ei vaikuta. Mielestäni tämän työn perusedellytys on, että ei lankea tuollaiseen.
Jääkö suomalaisessa mediassa jotain olennaista kertomatta ulkoisen painostuksen vuoksi?
– En usko, koska meillä on paljon erilaisia, suuriakin tiedotusvälineitä. Väitän, että ainakin kaikista tutkivaa journalismia tekevistä toimituksista löytyy toimittajat, jotka käsittelevät hankalat ja painostusta aiheuttavat aiheet.
– En tiedä tapauksia, joissa toimittaja olisi jättänyt jutun tekemättä palautteen pelossa. Jokaisen toimittajan velvollisuus ei voi olla tehdä jokaisesta aiheesta juttua. Kokonaisuutena toimitusten pitää kuitenkin olla sellaisia, että olennaisia aiheita ei jätetä käsittelemättä.
