Tilaa Lehti!

Toimittajan kannattaa kaventaa ”omaa hyökkäysrajapintaansa”: Käyttöön ainakin vahva salasana ja kaksivaiheinen tunnistus

"Jos nämä asiat ovat kunnossa, niin et ole ainakaan savannilla lauman hitain, joka syödään ensimmäisenä", sanoo kyberturvallisuuden asiantuntija Christina Forsgård.

Toimituksissa kaikille sosiaalisen median tileille täytyy olla määriteltynä vastuuhenkilö, tähdentää Christina Forsgård. Kuva: Marjo Koivumäki
Ajankohtaiset

Kyberturvallisuuteen erikoistunut kriisiviestintäkonsultti Christina Forsgård sanoo, että informaatio- ja kybervaikuttamisella pyritään lisäämään toimittajien itsesensuuria, rapauttamaan luottamusta yhteiskunnallisiin instituutioihin, kuten mediaan, sekä kaventamaan journalistien liikkumatilaa.

Vaikutusyritysten torjunnassa Forsgård pitää tärkeänä oman digitaalisen hyökkäysrajapinnan kaventamista. Se tarkoittaa tiivistetysti sitä, että toimittajan tai muun digitaalisissa ympäristöissä työskentelevän pitäisi käydä läpi laitteidensa ja verkkopalvelujensa tietoturvan ajantasaisuus. Asia koskee myös perheenjäseniä sekä kaikkia sellaisia kodin laitteita, kuten valvontajärjestelmiä, joista on yhteys internetiin.

– Ihmisen elämä saadaan sekaisin siten, että päästään käsiksi hänen tai lähimmäisen sähköpostiin tai verkkotileihin, tai varastetaan identiteetti. Suomen kaltaisessa avoimessa maassa sellainen on yllättävän helppoa, Forsgård sanoo.

Tästä syystä nykypäivän perusdigitaitoihin pitäisi hänen mielestään kuulua esimerkiksi se, että osaa kuolettaa puhelimen ja sim-kortin mahdollisimman nopeasti.

Työpaikoilla taas it-tuki yltää yleensä talon sisäisiin järjestelmiin, mutta ei välttämättä esimerkiksi Youtube- ja Twitter-tilien käyttöön. Forsgård pitää olennaisena, että kaikille median käytössä oleville tileille on määritelty vastuuhenkilö, joka pitää huolta salasanoista ja siitä, kenellä kaikilla on oikeudet käyttää tiliä.

”Ihmisen elämä saadaan sekaisin siten, että päästään käsiksi hänen tai lähimmäisen sähköpostiin tai verkkotileihin.”

– Jaettu vastuu on käytännössä aina ei-kenenkään vastuu.

Forsgård sanoo, että jos muuta ei aio tehdä, olisi tärkeää ainakin ottaa käyttöön vahva salasana, kaksivaiheinen tunnistus ja autentikaattori eli sovellus, jonka kautta kirjautuessa käytössä on salasanan lisäksi vaihtuva numerokoodi.

– Jos nämä asiat ovat kunnossa, niin et ole ainakaan savannilla lauman hitain, joka syödään ensimmäisenä.

Forsgård ottaa esiin pitkä­kestoisen stressin ja mielenterveys­ongelmien vaikutuksen siihen, miten ihminen jaksaa huolehtia vaikkapa tietoturvastaan. On helppo sanoa, että doom­scrollaus pitäisi lopettaa, mutta se nyt vain kuuluu monen toimittajan työhön.

Varsinkin koronan pahimpina etätyöaikoina moni toimittaja joutui käsittelemään ristiriitaisia viranomaisviestejä ja polarisoivaa verkkokeskustelua yksin kotonaan, mikä voi Forsgårdin mukaan helposti johtaa epävarmuuteen, lamaantumiseen ja jopa itsesensuuriin.

– Tästä syystä yhtäkään toimittajaa ei saisi jättää yksin, ei edes kilpailijaa. Me emme voi jättää vapaata journalismia taistelemaan yksinään, kun kaikki kuitenkin ovat demokratian, sanan- ja lehdistönvapauden puolella.

Forsgård puhuu psykologisesta turvallisuudesta. Työnantajien pitäisi järjestää paitsi yhteisiä kokoontumisia myös yksilöille mahdollisuus rankkojen kokemusten purkamiseen.

– Sehän auttaa valtavasti, kun turvallisessa piirissä saa sanoa, että eniten vituttaa kaikki. Että sinua kuunnellaan, eikä kukaan tuomitse.

Lisää aiheesta

Uusin lehti

Tilaa uutiskirje

Varmista, että pysyt kärryillä, ja tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Viikoittaisessa kirjeessä kerromme media-alan uusista kokeiluista, hyvistä käytännöistä, ilmiöistä ja sen, missä nyt mennään.