Sanomalehtien kannattavuuskehitys on viime vuosina ollut “loputonta kilpajuoksua”, kuvailee PunaMusta Paikallismedioiden toimitusjohtaja Esa Nevalainen.

Hänen johtamansa paikallismediayhtiö oli viime vuoden tilinpäätöstietojen perusteella selvästi voitollinen. Tänä syksynä yrityksessä kuitenkin käytiin muutosneuvottelut, joissa todettiin, että 2-päiväisten printtilehtien tekeminen ei enää ensi vuonna ole riittävän kannattavaa. Samalla kaksi toimittajaa irtisanotaan.

– Meillä ei ole viisasten kiveä kannattavuuteen jakelun kallistuessa ja vaikeutuessa, Nevalainen sanoo.

Juuri nyt olisi olennaista tehdä onnistuneita digitaalisia ratkaisuja. Nevalainen muistelee, miten aikanaan tuntui hurjalta tehdä verkkosähkeitä, joilla oli 20 lukijaa ja ajatella, että siinäkö on lehtien tulevaisuus.

Hän arvioi, että monessa lehtitalossa saattaa jäädä huomaamatta, että digimaailman kulupuoli on erilainen kuin printin. Siirtymäaikana tarvitaan kuitenkin päällekkäin monenlaisia järjestelmiä, jotta lehden tekeminen onnistuu.

Arjessa kuluseuranta tapahtuu lähinnä viikko- ja kuukausitasolla. Raporteista pyritään kaiken aikaa löytämään piilokustannuksia ja toimintoja, joita voisi tehostaa.

Nevalainen arvioi, että tämän vuosikymmenen aikana printtilehtiä alkaa toden teolla tippua markkinoilta. Hänen mukaansa PunaMusta Paikallismedioissa todellista kriisiä ei ole vielä nähty, vaan lehdet ovat pystyneet tekemään omia ratkaisujaan säilyen kannattavina.

Hän toivoo omistajilta edelleen luottoa siihen, että tämänhetkiset väliaikaiset taloudelliset vaikeudet kyetään selvittämään ilman, että todellista kriisivalmiutta on syytä testata.

– Vaikka jotkut mittarit menevät keltaiselle, toivotaan, että ne eivät mene punaiselle.

Monilla suomalaisilla sanomalehdillä mittarit ovat jo punaisella, ainakin väliaikaisesti. Lehtiä kustantavien yritysten kannattavuus on laskenut selvästi neljässä vuodessa.

Suomen Lehdistön selvityksen perusteella Uutismedian liiton jäsenyritysten keskimääräinen liikevoittoprosentti viime vuonna oli 2,7, kun se vielä neljä vuotta aiemmin oli 3,8. Liikevoittoprosenttien mediaani on laskenut vielä tätäkin enemmän, mikä kertoo siitä, että monilla suurilla yhtiöillä menee edelleen hyvin, mutta varsinkin pienempien yhtiöiden kannattavuus on heikentynyt.

Laskelmat tehneen Medialiiton ekonomistin Olli-Pekka Paasivirran mukaan tunnusluvut vahvistavat sen, että viime vuosien taloudellinen epävarmuus ja kustannusten nousu ovat osuneet myös lehtikustantajiin.

Juttua varten tehdyissä laskelmissa on otettu huomioon vain lehtiä kustantavat liiton jäsenyritykset. Esimerkiksi konsernien emoyhtiöiden tilinpäätösluvut on jätetty huomiotta sellaisissa tapauksissa, joissa emoyhtiöt eivät kustanna lehtiä vaan ovat lähinnä hallinnollisia yhtiöitä tai saavat tuottoja muista liiketoiminnoista kuin lehtien kustantamisesta. Rajauksen tarkoituksena on pureutua nimenomaan varsinaisen lehtikustantamisen kannattavuuteen.

– Ylipäätään toimialakohtaisia lukuja tarkasteltaessa on hyvä huomata, että luvut voivat kätkeä sisäänsä paljonkin hajontaa. Siksi on fiksua katsoa rinnakkain keskiarvoja ja mediaaneja, Paasivirta toteaa.

Suomen Lehdistön kokoamaan aineistoon tutustunut laskentatoimen professori Antti Rautiainen Jyväskylän yliopistosta panee merkille suurten lehtien kaksi ääripäätä: Turun Sanomat ja Hufvudstadsbladetin, joiden tunnusluvut ovat ”omassa luokassaan”.

Turun Sanomat ja TS-Yhtymän muut yhtiöt ovatkin vuodesta toiseen olleet poikkeuksellisen kannattavia yrityksiä. Esimerkiksi Turun Sanomat Oy teki viime vuonna reilun 35 miljoonan euron liikevaihdolla lähes 9 miljoonaa euroa liikevoittoa. Liikevoittoprosentti oli erinomainen, noin 25 prosenttia.

Hufvudstadsbladetin tappionsietokykyä taas selittää sen omistus. KSF Median omistanut Konstsamfundet-säätiö on sitoutunut kattamaan lehtiyhtiön tappiot, joita viime vuonnakin kertyi yli 3,5 miljoonaa euroa. Nykyään Hufvudstadsbladetin ja muiden KSF Median entisten lehtien enemmistöomistaja on ruotsalainen Bonnier News, jonka aikeena on tehdä Hufvudstadsbladet Ab:stä kannattava. Konstsamfundet jatkaa uudessa yhtiössä vähemmistöomistajana.

Rautiainen analysoi, että lehtiyhtiöt ovat todennäköisesti aiempina hyvinä vuosina kyenneet varautumaan heikkenevään kannattavuuteen. Omistajille ei esimerkiksi ole mitä luultavimmin jaettu suuria osinkoja, vaan on pyritty myös kerryttämään yhtiöiden omaa pääomaa.

Hän sanoo, että varoittava merkki on esimerkiksi se, jos yritys on tappiollinen ja sen omavaraisuusaste on pieni. Tällöin yrityksen voi olla vaikea selvitä veloistaan. Lehtiyhtiöiden omavaraisuus näyttää selvityksen perusteella olevan pääosin hyvällä tasolla.

– Monilla lehdillä kuitenkin liikevaihdon määrä on ollut laskussa, mikä voi kertoa osaltaan esimerkiksi alan keskittymisestä ja digitalisaatiokehityksestä, Rautiainen toteaa.

Hän viittaa ilmiöön, jossa suurimmat mediat ja konsernit vievät valtaosan esimerkiksi mainosrahoista.

Lehtiyhtiöiden tarkemmat taloustiedot voi tarkistaa tämän linkin takaa (pdf).

Medialiiton Paasivirta pitää erityisen huolestuttavana pienempien lehtien tuottavuuskehitystä. Selvityksestä käy ilmi, että alle viiden miljoonan euron liikevaihdolla toimivista mediayrityksistä jopa 40 prosenttia oli tappiollisia vuonna 2022. Pienten lehtien mediaaniliikevoittoprosentti on laskenut neljän vuoden takaisesta 3,2 prosentista viime vuoden 1,2 prosenttiin.

Vuosien 2019 ja 2022 väliin mahtuu tunnetusti koronapandemia sekä Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Ne ovat kiihdyttäneet inflaatiota eli hintojen nousua.

Etelä-Pohjanmaalla toimiva, Ujaisten suvun omistuksessa oleva lehtiyhtiörypäs on onnistunut säilyttämään kannattavuutensa vaikeiden vuosien keskellä. Perheen kolmen lehtiyhtiön toimitusjohtajana toimiva Johannes Ujainen pohtii, että mitään erityistä tehokeinoa heillä ei ole ollut kannattavuuden säilyttämisessä.

Todennäköisesti jonkinlainen hyöty on ollut useamman lehden omistuksesta. Yhtiö pyörittää viittä lehteä pienellä hallinnolla, mikä tuo säästöä henkilöstökuluissa. Tästä on hyötyä myös esimerkiksi it-järjestelmien kehittämisessä.

– Mutta emmehän me minkään Postin tai painon kanssa pysty sen paremmin neuvottelemaan. Siinä ei ole eroa, onko yksi vai 10 lehteä, Ujainen sanoo viitaten siihen, että alan suurimmat kustannusnousut ovat viime vuosina olleet jakelun ja painamisen kallistuminen.

Ujaiset ovat reagoineet taloustilanteen tiukentumiseen vähentämällä kaikkien lehtiensä printti-ilmestymisen vain yhteen päivään viikossa. Samoin esimerkiksi kalliit peittojakelut ovat vähentyneet.

Ujainen sanoo, että yhtiössä ei ole kannattavuudelle asetettuja tavoitteita, mutta esimerkiksi myynnin kehitystä toki seurataan kaiken aikaa.

Vielä tämäkään vuosi ei Ujaisen mukaan näytä talouslukujen valossa yhtiön lehdille pahalta. Hän arvioi sen johtuvan siitä, että pienille paikkakunnille maailmanlaajuiset talouden ilmiöt ja niistä seuraavat kuluttajakäyttäytymisen muutokset iskevät ehkä hieman myöhemmin kuin suuriin kaupunkeihin.

Tulevaisuus kuitenkin huolestuttaa häntäkin. Ujainen arvioi alan keskittymiskehityksen edelleen jatkuvan, mutta paljon on kiinni myös siitä, pystyvätkö lehdet teroittamaan alan merkitystä paikallisesti.

– Näinä aikoina, kun journalismia muutenkin haastetaan, meillä on kova paikka vakuuttaa ihmiset siitä, että riippumaton journalismi on tarpeellista.

Keskisuomalainen-konsernin tytäryhtiöillä menee tilinpäätöstietojen valossa kaksijakoisesti. Savon Median ja Keski-Suomen Median kannattavuus on hyvällä tasolla, Hämeen Median ja Kaakon Viestinnän keskivertoa mutta Etelä-Suomen Medialla vaikeaa. Pitkälti kaupunkilehdistä koostuva yhtiö oli viime vuonna niukasti voitollinen.

– Peruskustantaminen on kohtuullisen kannattavaa ja tilattavilla lehdillämme menee siedettävästi. KMT:ssä lehtiemme lukeminen kasvoi voimakkaasti, mikä tuo siltaa digitaaliseen siirtymään, kuvailee konsernin taloudellista menestystä konsernijohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpi.

Etelä-Suomen Median heikkoon kannattavuuteen hän löytää useita syitä: paperin hinnan ja jakelukustannusten nousun sekä sen, että kaupunkilehdet ovat mainonnan varassa. Mainonta taas on mennyt alamäkeen viime vuosina.

Etelä-Suomen Media ilmoitti marraskuun alussa aloittavansa muutosneuvottelut, jotka tähtäävät printtilehtien ilmestymisen vähentämiseen ja mahdollisesti neljän lehden lakkauttamiseen. Irtisanomisia voi tulla yhdeksän henkilötyövuotta.

Kangaskorpi pitää tilannetta vaikeana. Kaupunkilehtien sisällöille on edelleen kova kysyntä, mutta ilmoitushinnat ovat jääneet liian mataliksi. Lehdet eivät pysty nostamaan ilmoitushintojaan samassa suhteessa kuin kustannukset nousevat, mitä Kangaskorpi pitää osin toimialan rakenteellisena ”tyrimisenä”.

Mediatalo Keskisuomalaisella on kymmeniä medioita, joista jotkut Kangaskorven mukaan erittäin huonosti kannattavia, jopa tappiollisia. Suuressa konsernissa tappioita voidaan sietää paremmin ja pidempään kuin pienemmissä yhtiöissä.

– Ei ole tarvetta tehdä paniikinomaisia ratkaisuja, Kangaskorpi kuvailee.

Hän sanoo, että lehdet eivät kuitenkaan voi olla elinvoimaisempia kuin niiden toimintaympäristö. Konsernissa on aika ajoin pohdittu joidenkin lehtien yhdistämisiä ja koemarkkinoitukin tällaisia tuotteita. Paikalliset identiteetit ovat kuitenkin niin vahvoja, etteivät suunnitelmat ole edenneet toteutukseen.

Kangaskorpi sanoo, että eri yhtiöiden liikevoittoprosenttien pitäisi olla vähintään 10, mieluusti lähempänä 20:tä, jotta yhtiö voisi investoida nykyistä enemmän ja pitää samalla huolta osakkaista. Samalla hän tunnustaa realiteetit: vanhoihin aikoihin ei ole paluuta.

– Silloin sai olla melkoinen tunari, jos teki lehtiyhtiöllä tappiota.

Oikaisu 16.11. klo 11.10: Vertailussa on vaihdettu emoyhtiö Hilla Group Oyj:n luvut koko Hilla Group -konsernin lukuihin, sillä tytäryhtiöiden sulautumisten vuoksi emoyhtiön vuoden 2022 tiedot eivät kuvaa luotettavasti liiketoimintaa. Muutos vaikuttaa koontitaulukon tietoihin. Kaikkien vertailussa mukana olevien lehtiyhtiöiden keskimääräinen liikevoittoprosentti oli viime vuonna 2,7 eikä aiemmin jutussa mainittu 2,4.

Oikaisu 4.12. klo 14.15: Korjattu leipätekstiin tieto, että Bonnier News on jo entisten KSF Median lehtien enemmistöomistaja uudessa Hufvudstadsbladet Ab -yhtiössä.