Kokoomuksen viestintäasiantuntija Mikko Laaksolla on 15 minuutin rako haastattelun antamiseen. Eduskuntaryhmän kokous on juuri päättynyt, ja pian alkaa kyselytunti. Sitä Laakso seuraa eduskuntatalon viidennessä kerroksessa pienessä työhuoneessaan, jonka hän jakaa tiedotussihteeri Niilo Heinosen kanssa. 

Laakso on myös itse poliitikko, kaupunginvaltuutettuna Espoossa. Omalla Twitter-tilillään hän ei varsinaisesti pidättele käydessään erityisesti SDP:n poliittisten avauksien kimppuun. Juuri Twitter onkin noussut hänen mielestään entistä tärkeämpään rooliin poliittisessa viestinnässä.

– Politiikka on minulle myös elämäntapa. On automaatio ja rutiini, että kun Mäkynen ottaa kantaa nelipäiväiseen työviikkoon, haluan laukoa asiasta myös oman mielipiteeni. 

Laakso viittaa SDP:n varapuheenjohtajaan Matias Mäkyseen. 

Laakso kuvaa, että vaalien lähestyessä mediat eivät niin herkästi tartu puolueiden lähettämiin tiedotteisiin ja ”perusviestintään”. Kokoomuksen tilanne on hänen mukaansa kuitenkin sikäli hyvä, että gallupeja johtava puolue kiinnostaa mediaa erityisen paljon. Toimittajat esimerkiksi mielellään spekuloivat vaalitilanteita ja vaalien jälkeisiä asetelmia, joissa kokoomuksella arvioidaan olevan merkittävä rooli. 

Laakson mukaan kokoomuksella on hyvät suhteet kaikkiin medioihin. Puolue on tarkoituksella panostanut hyvien suhteiden rakentamiseen ja tunnettuuteen politiikan toimittajien keskuudessa. 

Suomen parlamentissa se on myös helppoa, sillä eduskunnan kuppilassa ja käytävillä toimittajat ja poliitikot kahvittelevat ja ovat muutenkin epämuodollisesti tekemisissä kaiken aikaa. 

– Pelikenttä on aika sopuisa. Kaikki aika lailla tuntevat toisensa. 

Eduskunnassa työskentelevät politiikan toimittajat kuvaavat taustakeskusteluissa, että viestintävaikuttaminen on siirtynyt eduskunnan käytäviltä entistä enemmän someen, osin koronastakin johtuen. Enää ministerien ja kansanedustajien avustajat eivät ole eduskunnan käytävillä kuiskuttelemassa toimittajien korviin niin paljon kuin aiemmin, vaikka toki sitäkin edelleen tapahtuu.  

Toisaalta kärkipoliitikkojen ympärille on ilmestynyt vaalien lähestyessä entistä enemmän portinvartijoita, jotka vastaavat mediasuhteista. Esimerkiksi pääministeri, SDP:n puheenjohtaja Sanna Marin on tunnettu siitä, että hän ei juuri koskaan kommentoi eduskunnassa spontaanisti toimittajille ajankohtaisia asioita vaan kulkee omia reittejään. 

Toimittajien epämuodollinen yhteydenpito onnistuu kuitenkin pääosin mutkattomasti kaikkien puolueiden edustajien kanssa.

Eduskunnan kuppilan pöydässä istuu SDP:n mediasuhteiden asiantuntija Iisakki Kiemunki. Taustalla suurella tv-ruudulla pyörii seinän takaa lähetettävä kyselytunti. 

Kiemunki on työskennellyt demarien eduskuntaryhmässä viime syksystä ja sitä ennen toiminut muun muassa viestintäpäällikkönä ja toimittajana Hämeenlinnassa. Hän kuvailee rooliaan tulkiksi median ja eduskuntaryhmän välillä.

Hän käy taustakeskusteluja toimittajien kanssa, pyrkii avaamaan päätöksenteon taustoja ja selventämään demarien kantaa. Toisaalta Kiemunki on myös apuna poliitikoille, jotka joutuvat kriittisen mediajulkisuuden kohteeksi tai haluavat muuten apua esimerkiksi haastatteluihin. 

Kiemungin mukaan on naiivi ajatus, että puolueiden taustavaikuttajat voisivat syöttää suoraan politiikan toimittajille haluamiaan narratiiveja poliittisista kiemuroista. Varsinkin eduskunnassa säännöllisesti työskentelevät journalistit ovat niin ”kokeneita kettuja”, että tällainen ei mene läpi.

Kilpailu julkisuudesta varsinkin vaalien alla on ”pirun kovaa”, koska kaikki haluavat lausuntonsa esiin. Se tarkoittaa poliittisen retoriikan koventumista ja vastakkainasettelujen kärjistymistä. 

– Aika usein saamme palautetta, että miksi ette kerro vain omasta asiastanne vaan kiusaatte toista puoluetta. Mutta median silmissä se menee usein niin, että jos ei ole vastakkainasettelua, julkisuuteen ei pääse, Kiemunki sanoo.  

Hän arvioi, että valtakunnan mediaan mahtuu vain yksi iso politiikan uutisaihe kerrallaan. 

– Esimerkiksi tänään yritimme kritisoida kokoomuksen sotepuheiden onttoutta, mutta julkisuuteen oli turha yrittää tunkea, koska Ukrainalle annettiin kolme jämätankkia. 

Hän viittaa aiemmin päivällä olleeseen tiedotustilaisuuteen, jossa puolustusministerinä toiminut keskustan Mikko Savola kertoi Suomen lähettävän Ukrainalle kolme Leopard-panssarivaunua. 

Kiemungin mukaan demareissa mietitään hyvinkin tarkkaan, mihin tiedotusvälineeseen ja kenelle toimittajalle kannattaa tarjota juttuaihetta tai skuuppia. Tähän vaikuttaa se, kuka toimittaja on seurannut kulloistakin aihetta aiemmin ja toisaalta, minkä sävyinen juttu olisi tarkoitus saada aikaan. 

Asiallisempia juttuja halutaan ja tarjotaan esimerkiksi Ylelle tai Helsingin Sanomiin. Jos taas kyse on riidoista tai rumista tempuista, vinkki lähtee ennemmin iltapäivälehteen. 

– Kannattaa pohtia, kuka olisi oikea toimittaja, sillä monet toimittajat eivät edes peittele sympatioitaan tai ideologioitaan, Kiemunki väittää. 

– Agendajournalismi on koko ajan vahvistunut, eikä joillain toimittajilla ole enää pienintäkään häpyä siinä, että vältettäisiin kolumneissa tai kommenteissa näyttämästä omaa ideologiaa tai agendaa, hän jatkaa. 

Taustavaikuttajana hän voi laukoa julkisuuteen räväkämpiä näkemyksiä kuin puolueen kärkipoliitikot. Kiemungin mukaan esimerkiksi iltapäivälehdessä voi olla avoimesti kokoomuslainen toimittaja, mutta demaritaustaisia toimittajia ei tahdo löytyä mistään. 

Hän sanoo myös suoraan, että demarien välien Iltalehteen koetaan heikentyneen erityisesti Sanna Marinin aamupalakohun ja jauhojengiuutisoinnin myötä. 

Toisaalta samaan hengenvetoon hän kuvailee poliitikkojen ja journalistien suhteita Suomessa luonteviksi. Erimielisyydetkin useimmiten sovitaan, ja sen jälkeen kanssakäyminen on taas normaalia. 

– Mielestäni on hyvä piirre, että suhteet ovat luontevat ja välittömät. Poikkeuksia ovat esimerkiksi Jarno Liskin ja joidenkin tahojen väliset suhteet. 

Perussuomalaiset tunnetaan paitsi vaikeahkosta suhteestaan valtamediaan myös siitä, että puolue on onnistunut sosiaalisessa mediassa, esimerkiksi TikTokissa, tavoittamaan erityisesti nuoria. 

Puolueella ei ole virallista viestintäosastoa, mutta puoluelehti Suomen Uutisten päätoimittaja Matias Turkkila on aktiivisessa ja näkyvässä roolissa puolueen viestinnässä.

Turkkila kuvailee puolueen suhdetta valtamediaan pitkän vaalikauden aikana paikoin ”toivottomaksi”, mutta vaalien lähestyessä tilanne paranee, kun media ei voi ohittaa gallupeissa suurimman puolueen paikasta kamppailevaa ryhmittymää.

Turkkila kritisoi erityisesti Yleä ja Helsingin Sanomia, joiden toimituksien hän väittää olevan kaukana sellaisesta journalismin perinteestä, jota puolue arvostaa.

– Muiden toimijoiden kanssa ilmiötä ei samassa mittakaavassa ole. Maikkarin, iltapäivälehtien ja pienempien medioiden kanssa on rauhallisempaa ja ikään kuin luontevampaa toimia, Turkkila sanoo puhelinhaastattelussa. 

Yksi osuva esimerkki sattui Turkkilan mukaan maaliskuun alkupuolella, kun perussuomalaisten varapuheenjohtajaa ei otettu keskustelijaksi A-studioon, vaikka kokoomuksen ja SDP:n varapuheenjohtajat siellä olivat. Ylen A-studion tuottaja kommentoi asiaa käsitelleessä Twitter-ketjussa, että “perussuomalaiset ovat olleet tasapuolisesti edustettuina A-studioissa tänä vuonna”. 

Vaikka puolue onnistuu tavoittamaan kannattajia muuallakin, valtamedian näkyvyydellä on silti erittäin tärkeä rooli poliittisen liikkeen kyvyssä saada viestiään läpi kansalaisille. 

– Ylen A-ohjelmaputki on käytännössä nykyiselle vallalle tapa puhua, mistä he haluavat puhua. Se on alusta, joka dominoi mediajulkisuutta. 

Turkkila lisää, että vaikka hänen mielestään perussuomalaisten ja Ylen sekä Hesarin välillä on selkeä ja voimistuva julkinen jännite, puolue myös kunnioittaa median yhteiskunnallista roolia. 

– Median kuuluu valvoa politiikkaa. Jos tämä ei toteudu, politiikan laatu kärsii. 

– Hyvin toimiva, ongelmiin tarttuva media on hyvä asia. Sen kuuluu palauttaa itseensä ihastuneet poliitikot maan pinnalle ja kytkeä heidät arkitodellisuuteen. 

Turkkila arvioi, että perussuomalaiset rakentaa suhteita toimittajiin samaan tapaan kuin minkä tahansa muidenkin puolueiden edustajat. 

– Sanoisin, että välit ovat luonteeltaan henkilökohtaisia ja muodostuvat pitkän ajan kuluessa, hän sanoo. 

– Avainsana on kunnioittaminen. Tämä ei ole mitään pikavoittopeliä.