Sulje

 Markku Mantila

Tabloidi ei ole oikotie onneen

Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Kalevan päätoimittaja Markku Mantila.

Tabloidi on jokaisessa mediatalossa johdon ajatuksissa, monessa jo pöydälläkin. Helsingin Sanomien muuttuminen broadsheetista tabloidiksi vuodenvaihteessa vaikuttaa muihin päivälehtiin. Suurin näyttää suuntaa.

Tabloiditiellä on mutkansa, ja suomalaisen sanomalehdistön yhteistyön lippulaivan Kärkimedian kautta vaikutukset muihin lehtiin voivat olla myös suoria. Etenkin brändimainonta muuttunee tabloidin kokoiseksi. Broadsheet-kokoisiin lehtiin suoraan sijoitettuna se tietää niille vähempiä millejä ja pienempiä tuloja. Muutos on riski, joka pohjaa seuraaviin viiteen tekijään.

 

Ensiksi lukijalle tabloidikokoinen päivälehti, iltapäivälehti ja ilmaisjakelulehti näyttävät kovin samanlaisilta. Kestotilauksia myyvän tehtävä ei ainakaan helpotu.

Toiseksi julkinen liikenne on pääkaupunkiseutua lukuun ottamatta monessa Suomen isossa kaupungissa retuperällä. Valitettavasti en voi tässä suhteessa kehua kotikaupunkiani Ouluakaan. Lehti luetaan valtaosin kotona pöydällä. Ja ne jotka matkustavat työkseen, ovat jo ottaneet iPadin käyttöön.

Kolmas seikka on se, ettei Suomesta sen enempää kuin muualtakaan maailmasta tahdo löytyä tabloidiksi käännettyä päivälehteä, joka olisi saanut lisää tilaajia tai mainostuloja. Levikissä sama lievästi alaspäin sojottava käyrä vain kasvaa pituutta samalla tavalla kuin broad­sheeteillakin. Kysyä tietenkin voi, olisiko käyrä alaspäin ollut monella jyrkempi ilman koon muuttamista. Epäillä tuota ainakin sopii.

 

Neljäs on lukijaprofiili. Suurimman osan tilattavista lehdistä tilaavat +50-vuotiaat. He ovat broadsheetiin tottuneita. Vastaavasti alle 30-vuotiaita on työläs saada printtilukijoiksi. Nuoret ovat netin löytäneet ja siihen uponneet. Varttuneemmalle väelle tabloidi on iso muutos samalla, kun nuorten halukkuus tarttua paperiseen lehteen saatikka vielä maksaa siitä on kyseenalainen.

Viides syy on se, että suurimmalla osalla sanomalehdistöstä ei ole juurikaan kokemusta tabloidin tekemisestä. Muutos ei tarkoita vain sivun pinta-alan pienentämistä. Toimituksia on organisoitava uudelleen ja lehden rakenne menee uusiksi.

Ne eivät aina suinkaan ole huonoja asioita. Kunnon ravistelu aika ajoin tekee terää. Mutta kun esimerkiksi Kalevassa pääkirjoituksen siirto pois kakkossivulta innosti osaa lukijoista harkitsemaan päätoimittajan julkista lynkkaamista, en uskalla arvailla, millaisia ajatuksia tabloidi-Kaleva herättää. Edes lukijatutkimukset eivät yksiselitteisesti tue tabloidia.

 

Pahimmillaan tabloidi tarkoittaa sitä, että käytämme suuren summan rahaa lehtiuudistuksiin, pelotamme varttuneet ja vankimmat tilaajamme pois, menetämme mainostuloja emmekä kuitenkaan saa nuoria tilaamaan sanomalehteä kotiinsa.

Rakennemuutoksen hallinnastahan tässä on kysymys. Pitäisi olla varma, että hoitaa oikeaa vaivaa oikeilla lääkkeillä.

Paperilehtien levikkien laskua ei aiheuta kyllästyminen painetun sanomalehden kokoon. Rakennemuutoksen aiheuttajana on uusi media, jota ei nautita painettuna.

Kommentit