Tuki on arvioitu lukuisia kertoja ja aina tulos on sama.
Liiketoimintapäällikkö Bjørn Wisted Norjan media-alaa edustavasta liitosta Mediebedriftenestä puhuu Norjan mediatukea hallitsevasta tuotantotuesta.
– Jokainen työryhmä päätyy siihen, että tuotantotuki edistää Norjan median maantieteellistä kattavuutta sekä uutisoinnin ja mielipiteiden moninaisuutta, Wisted sanoo.
Suomessa työryhmä pohtii pysyvän mediatukijärjestelmän rakentamista. Siksi kysyimme, miten tuki toimii muissa Pohjoismaissa.
Norjassa tuotantotuki on julkaisualustasta riippumatonta, mutta sitä saavat pääasiassa taloudellisesti tiukilla olevat sanomalehdet.
– Erityisen hyvin tuki toimii pienten sanomalehtien näkökulmasta. Ne voivat saada varat yhteen tai useampaan toimittajaan, ja sillä on valtava merkitys parin hengen kokoisissa toimituksissa.
Wistedin mukaan tuotantotuen ansiosta Norjaan on syntynyt 2000-luvulla uusien hyperpaikallisten sanomalehtien ilmiö. Pienilevikkisiä, painettuja lehtiä perustavat yksityiset ihmiset ja niiden ansiosta maan sanomalehtien määrä ei ole vähentynyt.
Tuotantotuesta hyötyvät myös alueidensa toiseksi suurimmat lehdet sekä valtakunnalliset erikoislehdet, jotka uutisoivat asioista laajasti painottaen esimerkiksi kristillisiä tai maatalouden näkökulmia. Suurimmat lehtikohtaiset tuet tässä sarjassa lähenevät neljää miljoonaa euroa.
– Nämä lehdet eivät selviäisi nykymuodossaan ilman tukea. Norjassa on tuen ansiosta isojakin lehtiä, jotka eivät kuulu konserneihin ja jotka lisäävät näkökulmien monimuotoisuutta.
Uutismedian liitto teetti muutama vuosi sitten raportin pohjoismaisten mediatukien toimivuudesta. Sen tulos oli, että avustus on pelastanut etenkin paikallisia ja alueellisia lehtiä mutta toisaalta tuki voi passivoida medioita omassa digikehityksessään.
Wisted epäilee argumenttia tuen passivoivuudesta.
– Tuen saajat ovat joko niin pieniä, ettei niillä ole muskelia kehittää digiä missään tapauksessa, tai sitten ne kehittävät digiä tuesta huolimatta.
Hän muistuttaa, että tukijärjestelmä ei toki ole koskaan valmis, vaan se vaatii jatkuvaa säätämistä. Ja tietenkin tukea myös arvostellaan, ”jatkuvasti”.
– Osan mielestä tuki vääristää kilpailua, mikä on totta. Mutta eikö se ole tarkoituskin?
”Aikamoinen palapeli”, kommentoi puolestaan Ewa Thorslund Ruotsin viittä erilaista mediatukea. Hän toimi vielä haastatteluhetkellä lokakuussa TU:n eli Ruotsin sanomalehtien edunvalvojan toimitusjohtajana mutta jätti tehtävänsä marraskuussa.
– Tukea on lisätty ja lisätty. Systeemi pitäisi nyt bootata ja säätää se sopimaan siihen, miltä maailma näyttää juuri nyt, Thorslund sanoo.
Ruotsissa mediatuki perustui pitkään lehdistötukeen alueensa toiseksi suurimmalle lehdelle. Rahaa jaetaan yhä myös tällä perusteella.
– Ongelma on, ettei kakkoslehtiä juuri enää ole. Vain muutamalla alueella Ruotsissa lehdet kilpailevat keskenään.
Yhä useampi alueensa ainoakin lehti täyttää kriteerin maksimissaan 30 prosentin alueellisesta peitosta. Moni lehti olisi ongelmissa ilman tukeaan. Suurimmat toimintatuen saajat ovat valtakunnallinen päivälehti Svenska Dagbladet ja Göteborgs-Posten, joiden tuki ylsi tänä vuonna miltei neljään miljoonaan euroon per lehti.
Yksimielisimmin media-ala hyväksyy journalismin tuen ”valkoisten läiskien” alueilla, joilla uutisseurantaa ei ole tai se on heikkoa. Viime vuonna jaettiin ensimmäistä kertaa tukea, joka tähtää paikallismedian vahvistamiseen juuri näissä paikoissa.
Joulukuussa taas jaetaan ensimmäistä kertaa tukea, jota voivat hakea taloudellista apua tarvitsevat, millä tahansa alustalla toimivat uutismediat toimituksellisten kustannustensa kattamiseen.
Ruotsissa lehdistötuki on perinteisesti ollut lehtien oikeus: kaikki tuen ehdot täyttäneet ovat saaneet rahaa. Sen sijaan uusista tuista joudutaan kilpailemaan tiukemman budjetin rajoissa. Viranomainen päättää hakemusten perusteella, ketkä tukea saavat. Tämä herättää närää.
– Kutsumme sitä kauneuskilpailuksi, Thorslund sanoo.
Hänen mukaansa Ruotsin media-ala on ollut tyytyväinen siihen, miten nopeasti ja paljon media sai tukea koronatilanteessa. Silläkin on ollut kuitenkin myös häiritseviä vaikutuksia.
Hiljattain Thorslund vieraili elinvoimaisessa paikallislehdessä, jossa oltiin hyvin pettyneitä.
– Kilpaileva ilmaisjakelulehti oli saanut koronatukea ja palkkasi lisää väkeä toimitukseen. Yhtäkkiä kilpailutilanne alueella oli aivan erilainen.
Mediatukien kanssa työskentelevä Nikolaj Lægaard Simonsen Tanskan medialiitosta yllättyy kuullessaan, että Suomessa ilmestyy lähes 200 paikallista lehteä ilman valtion tukea.
Hän uskoo, että vastaavassa tilanteessa Tanskassa olisi alueita vailla omaa lehteä.
Tanskassakin pohditaan nyt tuen kohdentamista etenkin paikalliseen uutistoimintaan.
Maan uutismedia saa tuotantotukea korkeintaan 35 prosenttia toimituksellisista kuluistaan.
– Tätä rahaa voisi ohjata jonkin aikaa etenkin paikallisille ja alueellisille lehdille. Osa niistä on vaarassa, elleivät ne kehitä digitaalista bisnestään, Lægaard Simonsen sanoo.
Muissa Pohjoismaissa tilausten arvonlisäverot ovat Suomea alhaisemmalla tasolla. Ruotsissa ajetaan nyt kuuden prosentin arvonlisäkantaa nollaan. Ruotsin TU:n selvittelyjen mukaan se pitäisi olla mahdollista toteuttaa heti niin EU:n kuin kansallisenkin sääntelyn puolesta.
– Se on nyt tärkein tavoite, Ewa Thorslund sanoo.
Myös Norjan Bjørn Wisted pitää alv:n nollatasoa vieläkin olennaisempana kuin suoraa tukea medialle.
– Olemme luultavasti maailman ykkösmaa digitaalisissa tilauksissa asukaslukuun suhteutettuna. Digitaalisten tilausten arvonlisäveron laskeminen nollaan on ollut valtava menestys ja se on tärkein yksittäinen median tukimuoto, Wisted sanoo.
