Venäjän hyökkäys Ukrainaan 24. helmikuuta käynnisti toimituksissa täyden toimittajien liikekannallepanon. Näin uutistapahtuman suuruutta ja tekijöiden tarvetta luonnehtii Iltalehden uutispäätoimittaja Valtteri Varpela.
– Kaikki resurssit on otettu käyttöön, mitä on pystytty.
Iltalehdessä toimituksen normaalia työskentelyä muutettiin Venäjän hyökkäyksen alettua esimerkiksi niin, että koko uutistoimitus teki töitä Ukrainan sodasta. Myös muiden osastojen uutisointi siirtyi sotaan liittyviin aiheisiin oman viitekehyksen sisällä ja avustajat kutsuttiin töihin.
Myös Helsingin Sanomien toimitus on järjestäytynyt uudelleen sodan vuoksi. Jo kuukausi ennen Venäjän hyökkäystä toimitukseen perustettiin turvallisuuspoliittinen toimittajaryhmä, joka alkoi raportoida uhkaavasta tilanteesta Ukrainan rajalla. Moskovan kirjeenvaihtajan lisäksi lehdellä oli oma toimittaja Venäjällä sekä toimittaja ja kuvaaja Ukrainassa. Kun hyökkäyksen alusta oli kulunut neljä päivää, uutistoimitus jaettiin viiteen eri ryhmään, joille määriteltiin sodasta omat seuranta-alueet. Hesari loi nopeasti myös yövuoron.
– Ennen tätä meillä ei ollut läpi yön kestävää päivystysvuoroa, vaikka eri aikavyöhykkeillä olevat kirjeenvaihtajat toki seurasivat oman työpäivänsä puitteissa, mitä Ukrainassa tapahtuu, toimituspäällikkö Laura Saarikoski
Kainuun Sanomien toimituksessa oli juuri siirrytty kahdesta iltadeskiläisestä yhteen, kun sota alkoi.
– Tämä tilanne osoitti, että iltavuoroon tarvitaan yhä kaksi, koska Lännen Median ja STT:n sisältöä tulee ja sitä pitää koordinoida niin paljon, sanoo päätoimittaja Leena Hirvonen.
Venäjän laajamittainen hyökkäys Ukrainaan on ollut Suomessa poikkeuksellinen uutistapahtuma, joka näkyy myös tilastoissa. FIAM Suomen mukaan maan suurimpien uutissivustojen kävijämäärät nousivat selvästi sodan laajennuttua. Toimitusten mukaan kävijämääriä, sivulatauksia ja juttujen lukemiseen käytettyä aikaa voi verrata koronapandemian alkuun kaksi vuotta sitten.
Aivan kuten koronakriisin akuuteimmassa vaiheessa, moni lehti kuten Hesari ja Kainuun Sanomat poisti sotasisällöistä väliaikaisesti maksumuurin. Päätöstä perusteltiin luotettavan tiedon välittämisellä mahdollisimman monelle vakavassa uutistilanteessa.
Venäjän valtion propagandan, sosiaalisen median sisältöjen ja tilanteen herkkyyden takia toimituksissa on pohdittu tarkasti sitä, että välitetty tieto todella on luotettavaa. Hesarissa pidetään tärkeänä, että omat toimittajat ovat paikan päällä eri maissa. Esimerkiksi Ukrainasta raportoi jo viides toimittaja-kuvaaja-pari putkeen.
– On nähtävä omin silmin, mitä tapahtuu ja saatava tietoa siitä, mitä ukrainalaiset ajattelevat ja kertovat, Saarikoski sanoo.
Iltalehti on käyttänyt Ukrainassa samaa paikallista avustajaa vuodesta 2014 ja paikan päältä on raportoinut myös kaksi toimittajaa kotitoimituksesta.
Tiedonsaannin kannalta ongelmallisempi paikka on Venäjä, jonka uusi medialaki sai monen ulkomaisen median vetämään kirjeenvaihtajansa pois. Näin teki myös Hesari, joka pyrkii nyt varmistamaan naapurimaata koskevan uutisoinnin useamman toimittajan Venäjä-ryhmällä.
Iltalehden Varpelan mukaan Venäjän sisäisten tapahtumien seuraamista auttaa se, että Suomea erityisen paljon koskettavassa tilanteessa kotimaisia asiantuntijoita on ollut poikkeuksellisen hyvin saatavilla.
– Pyrimme seuraamaan, miten asioista kerrotaan Venäjällä ja käyttämään asiantuntijoita sen arvioinnissa, mitkä asiat ovat propagandaa ja mitkä totta.
Kainuun Sanomien toimitus kirjoittaa sodasta paikallisesta näkökulmasta, ja nämä sisällöt ovat olleet myös luetuimpia. Silti ensimmäistä kertaa pitkään aikaan myös Lännen Median tuottamat sisällöt ovat yltäneet verkkosivun kymmenen suosituimman jutun joukkoon.
– Lännen Median sisällön merkitystä on aiemmin pohdittu hyvinkin tarkkaan, mutta tämä tilanne on osoittanut poikkeuksellisella tavalla sen sisällön tarpeellisuuden ja tieto on myös ollut luotettavaa, Hirvonen kiittää.
Sota on saanut toimitukset tarkkailemaan eri tavalla myös keskusteluja. Ongelma ei niinkään ole ollut keskustelujen sisältö vaan määrä. Moderoijien kiireen takia Kainuun Sanomissa ei ole viety jokaista uutista Facebookiin.
”Vaikka nämä ovat raskaita aikoja journalisteille, nämä ovat myös aikoja, jolloin oman työn merkitystä ei tarvitse miettiä.”
Aivan kuten korona, myös tämä kriisi jatkuu. Se on saanut toimitusten johdon pohtimaan sitä, miten toimittajat jaksavat. Erityisen kovilla voivat olla sota-alueelta raportoivat tai aivan Venäjän-rajan tuntumassa asuvat. Kotipaikan merkityksen ihmisen tunnereaktioille on huomannut Keski-Pohjanmaalla syntynyt Hirvonen, joka johtaa Kainuussa myös useampaa paikallislehteä.
– On ollut kiinnostavaa huomata alueellisen ja paikallisen median kautta, minkälaisia erilaisia tunnetiloja tämä nostaa esiin niin yleisössä kuin tekijöissä.
Toimituksissa on tuettu toimittajia lisäämällä yhteisön sisäistä keskustelua ja hankkimalla ulkopuolista apua. Jaksamista auttaa osaltaan sekin, että ahdistava tilanne sytyttää toimittajat.
– Vaikka nämä ovat raskaita aikoja journalisteille, nämä ovat myös aikoja, jolloin oman työn merkitystä ei tarvitse miettiä, sanoo Saarikoski.
Kriisin pitkittyessä ongelmia voivat aiheuttaa käytännön asiat. Venäläisestä sanomalehtipaperista luopuminen voi tarkoittaa paperipulaa. Hesarissa on jo pienennetty printin sivumääriä, ja Nyt-liite on korvattu ohuemmalla tv-liitteellä.
Toimituksissa varaudutaan myös siihen tilanteeseen, että tilanne kärjistyy Suomessa.
– Pitää miettiä sitä, miten suoriudumme työstämme, jos emme voi olla toimituksessa. Toki siihen on saatu koronan aikana harjoitusta, mutta siinä on vielä petrattavaa, Varpela sanoo.
Oikaisu 16.3. kello 7.50: Tarkennettu Helsingin Sanomien journalistien määrää Ukrainassa ja Venäjällä sodan alettua.
