”On aika kunnianhimoista, jos toimittaja voi ajatella olevansa läsnä neljässä, viidessä, kuudessa sosiaalisen median kanavassa. Jos siihen pystyy, se on vaikuttavaa.”
Britannian yleisradioyhtiö BBC:n uutisjuontajan Ros Atkinsin sitaatti kuvastaa hyvin some-aikaa: kanavia on runsaasti, ja moni toimittaja miettii, mitä kaikkia niistä olisi hyvä käyttää – ja ennen kaikkea miten.
Olin opintovapaalla Oxfordin yliopiston Reuters-instituutissa, jossa etsin vastauksia näihin kysymyksiin haastattelemalla suomalaisia ja brittiläisiä toimittajia muun muassa Yleltä, Suomen Kuvalehdestä, BBC:ltä, The Sunday Timesista ja The Economistista.
Keskeinen löydökseni oli, että sosiaalisen median käyttö vaatii toimittajalta valintoja ja keskittymistä omiin vahvuuksiin.
Tyypillisesti haastattelemani toimittajat käyttivät aktiivisesti kahta sosiaalisen median kanavaa. Esteinä useamman haltuun ottamiseksi mainittiin ajanpuute ja epätietoisuus siitä, miten ne hyödyttäisivät omaa työtä.
”Kun käyttää kanavia, joissa tuntee olonsa luontevaksi, on todennäköisesti samalla kiinnostava tyyppi, jota halutaan seurata.”
Se tiedostettiin, että esimerkiksi Snapchatia ja Instagramia käyttää nuorempi yleisö. Juttuideoiden löytäminen ja juttujen jakaminen niissä koettiin kuitenkin vaikeammaksi kuin Facebookissa ja Twitterissä.
Parin sosiaalisen median kanavan käyttö ei kuitenkaan ole huono juttu, vaan toimittajan kannattaa nimenomaan valita, mihin panostaa. Kun käyttää kanavia, joissa tuntee olonsa luontevaksi, on todennäköisesti samalla kiinnostava tyyppi, jota halutaan seurata. Väkisin minkään palvelun käyttäminen ei onnistu.
Toimittajana sosiaalisessa mediassa toimiminen vaatii muitakin tietoisia päätöksiä. Toimittajan kannattaa esimerkiksi tehdä selväksi, mitä kertoo: vain työjuttuja vai myös yksityisasioita. Päätöksen tehtyään kannattaa myös pysyä siinä, sillä tyylin vaihtaminen saattaa olla vaikeaa.
Työminän ja siviiliminän sekoittaminen tai erillään pitäminen voivat olla molemmat yhtä toimivia ratkaisuja.
Esimerkiksi rikosuutisointia tai tutkivaa journalismia tekevät toimittajat eivät mielellään kerro omasta elämästään läheisiään suojellakseen. Arkielämään tiiviimmin liittyvistä aiheista juttuja tekevät toimittajat taas saattavat tuoda yksityiselämäänsä esiin – tai yhden haastateltavan sanoin ainakin ”luoda illuusiota yksityiselämästä”.
Mitä toimittajan sitten kannattaisi kertoa sosiaalisessa mediassa? Yhden vastauksen tähän antaa erikoistuminen.
Jos on perehtynyt esimerkiksi politiikkaan, Lähi-itään tai koulutukseen, jaetut jutut liittyvät usein kyseiseen erikoisalaan. Yksi Lähi-itää seuraavista haastateltavistani kuvaili omaa erikoistumistaan sanomalla, että jos häntä seuraa sosiaalisessa mediassa, pysyy aika hyvin kartalla alueen tapahtumista.
Haastattelemani toimittajat kertoivat, että somen käyttö on alkanut omasta aloitteesta ja tyyli on löytynyt kokeilemalla. Joillakin esimerkiksi kepeämpi, ehkä vitsikäskin tyyli tulee luonnostaan.
> Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: [email protected]
