Yhä useampi sanomalehti on myynnissä lukijoille paitsi paperilehtenä, myös verkossa, tableteissa tai älypuhelimissa. Digitaaliset sisältötuotot ovat jo täyttä totta.
Maksullinen näköislehti verkossa on pitkään kuulunut tuotevalikoimaan pienimpiä paikallislehtiä myöten. Nyt iPad ja muut lukulaitteet avaavat uusia, helpommin luettavia vaihtoehtoja.
Sanomalehtien Liiton tammikuussa tekemä jäsenselvitys kertoo, että jonkinlainen maksullinen tabletti- tai muu mobiiliversio on käytössä usealla kymmenellä sanomalehdellä. Seitsenpäiväisistä lehdistä valtaosa on jo tabletissa tai menossa siihen hyvin pian, ja loputkin harkitsevat, kuten tässä numerossa julkaistavasta Suomen Lehdistön jutusta ilmenee.
Lehdet luottavat digitaalisten tilaustulojen kasvuun. Kun liiton kyselyssä tulojaan arvioineet 50 lehteä saavat tällä hetkellä sisältötuotoistaan keskimäärin alle kaksi prosenttia muusta kuin paperilehdestä, ne ennustavat osuuden olevan ensi vuoden lopussa keskimäärin seitsemän prosenttia.
Sanomalehtien on järkevää olla mukana uusissa jakelualustoissa.Tulot ovat aluksi pieniä, mutta kun jokin kanava alkaa vetää, ovat hinnoittelu- ja maksutavat valmiina.
Kuluttaja lopulta päättää, mistä hän haluaa vastaanottaa itselleen merkityksellisen sisällön.
Painettu lehti on useimmilla sanomalehdillä päätuote niin pitkälle kuin silmä kantaa. Pelkästään paperin varaan ripustautuminen olisi kuitenkin uhkarohkeaa. Levikkinäkymä on kappaleissa mitattuna hitaasti aleneva. Kokonaismenestykseen tarvitaan muutakin.
Valinta ei ole joko tai. Sama ihminen nauttii paperilehden tarjoaman kokonaiskuvan ja syventävät aineistot lehden ilmestyessä ja sen lisäksi verkosta tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet. Tabletit tarjovat täydennyksen tai vaihtoehdon tilattavalle paperilehdelle. Lisäksi koekäytössä on jo taipuisa sähköisesti latautuva ”paperi”.
Voisiko olla, että sanomalehden kaipailtu ansaintalogiikka digitaalisessa maailmassa olisi sama kuin printtimaailmassa: lukijalle myydään sisältöä tilausmaksulla ja ilmoittajille näkyvyyttä mainoshinnoilla.
Tilaajien laskuttaminen verkossa on ollut sekä teknisesti että periaatteellisesti vaikeaa. Sisältöä on tarjottu kävijämäärien ja ilmoitustulojen saamiseksi valtaosin ilmaiseksi. Kokonaan tältä tieltä ei voi vetäytyä takaisin, koska verkossa on paljon muitakin sisällöntarjoajia – jopa lakiin perustuvalla pakkomaksulla rahoitettuja.
Mutta omalle, usein alueelliselle ja paikalliselle, sisällölle sietää pohtia hintalapun laittamista. Näin on moni lehti jo tehnytkin. Yleisin tapa on sitoa laajat digitaaliset palvelut paperilehden tilaukseen lisämaksulla. Maksava asiakas saa verkossakin enemmän kuin satunnainen matkailija.
Tabletit näyttävät hyvää suuntaa. Lehti on tilattavissa yksittäiskappaleina tai jatkuvana tilauksena maksua vastaan.
Lähes kaikki lehdet harkitsevat maksullisuuden lisäämistä verkkopalveluissaan, joko uusina lisäpalveluina tai niin, että kaikille ilmainen palvelu rajataan tiettyyn juttujen lukumäärään. Tämä on trendi myös maailmalla.
Laadulle, olipa se sisältöä, palvelua tai kontakteja, on rohjettava asettaa hinta. Riittäisikö se logiikaksi ansainnalle?
