Olen palannut viime aikoina yhä uudestaan toimittaja Ilkka Malmbergin tekstiin, jossa hän kuvaa tunnelmiaan Hesarin toimituksen aamukokouksessa 1990-luvun lopulla. Mistä nämä kollegat puhuvat? Miksi heitä kiinnostavat nimitykset, lausunnot, yrityskaupat, Itävallan ministerivaihto?
Teksti on kirjassa Journalismia! Journalismia? (1998) ja siinä Malmberg kuvaa, miten niin tekijöitä kuin lukijoitakin saattavat kiinnostaa mediassa kovin erilaiset asiat. Tähän tapaan: En edes huomannut kollegojen ylistämää uutispläjäystä! Ja: miksi kukaan ei mainitsekaan sitä kiinnostavaa kuvaa, jota jäin tutkailemaan pitkäksi aikaa?
Minun on helppo samaistua Malmbergin ajatteluun, varmaankin siksi, että olen uutistyössä ollessanikin edustanut feature-perinnettä.
Featurea voi kuvata kokonaan eri journalismin lajiksi kuin uutiset.
Itse ajattelen, että kyse on uutiskäsitysten eroista.
Näin minua on opetettu Hesarin feature-toimituksissa: reportaasikin on skuuppi, jos jokin asia tulee sen kautta ymmärretyksi ja läheiseksi.
”Pitäisikö meidän kiihtyä enemmän myös hitaampien muutosten ja monimutkaisuuden äärellä?”
Jako uutisiin ja featureen saatetaan sekoittaa ”vakaviin” ja ”kevyisiin” juttuihin. Siitä ei ole kyse.
Malmberg selittää erilaisia uutiskäsityksiä kahdella eri tiedonintressillä. On ihmisiä, jotka haluavat tietää nimiä, numeroita, prosentteja, mitä ja paljonko jokin on. Heillä on tekninen tiedonintressi. Sitten olemme me, jotka haluamme tietää, miltä jokin tuntuu ja mitä se tarkoittaa. Haluamme ymmärtää ja tulkita. Meitä voi kuvata tiedonintressiltämme hermeneuttisiksi.
Malmberg jakaa ihmiset tällä perusteella uroisiin ja naaraisiin. Hän itse oli naaras, niin sanotun tavallisuuden havainnoinnin mestari.
Toimituksissa puhutaan usein uutishankinnan terävöittämisen tarpeesta. Pitää olla uutisia! Kaivakaa, urokset!
Mutta yleisölle merkityksellistä journalismia löytyy myös naaraiden tontilta.
Maailma on monimutkainen ja nopea, eikä tiedosta sinänsä ole pulaa. Pitää katsoa ympärilleen kuin naaras, jos haluaa ymmärtää tietoja ja sitä, miten ne liittyvät toisiinsa. Nopeiden muutosten rinnalla täytyy kuvata asioita, paikkoja ja ihmisiä, joissa hitaammat muutokset näkyvät. On irrottauduttava tahoista ja hallinnosta, osattava havainnoida ja ajatella.
Minulla on ollut työni takia mahdollisuus osallistua hyvin erilaisten toimitusten uutiskokouksiin. Välillä tulee vaikutelma, että toimituksissa kyllä kovasti kannatetaan sitä, että journalismin pitäisi selittää monimutkaisia asioita kansantajuisesti ja tarjota kontekstia ja eväitä ymmärrykselle. Puhumme mielellämme siitä, miten avaamme ovia eri todellisuuksiin ja olemme läsnä arjessa. Mutta odotas, kun virallisessa Suomessa tapahtuu jotain urosuutisellista!
Tunnelma kiihtyy, kone sähköistyy, uutiset hoidetaan kaikkiin kanaviin, toimitus on parhaimmillaan. Ihailen itsekin uutiskoneen käynnistymistä ja tunnen sen lumon. Mutta en voi olla miettimättä, pitäisikö meidän kiihtyä enemmän myös hitaampien muutosten ja monimutkaisuuden äärellä. Maailma on vaikka minkälainen – nyt mennään!
> Lue arkistojuttu: Ilkka Malmberg: Huolestuttaa, että pitkästytän
