Sulje

 Ari Heinonen

Reilu peli sosiaalisessa mediassa

Ari Heinonen, dosentti, tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa

Vaikka sosiaalisen median palveluista on helppo ottaa materiaalia valtamedioiden käyttöön, pitäisi tällaisen aineiston käyttö arvioida vastuullisesti, opastetaan BBC:n uusissa toimituksellisissa ohjeissa. Kussakin tapauksessa toimittajien tulee punnita aineistojen mahdollista arkaluonteisuutta suhteessa mediajulkaisemisella saavutettavaan yleiseen etuun.

Sosiaalista mediaa koskevat hyvän journalistisen tavan ohjeet hiljan päivitetyissä BBC:n toimituksellisissa ohjeissa vaikuttavat päteviltä ohjenuorilta myös sanomalehtien journalistisen harkinnan perustaksi. BBC esimerkiksi opastaa väkeään miettimään aineistolähteenä käytettävän verkkojulkaisun alkuperäistä tarkoitusta. Julkisuudella ja julkisuudella on eroa, toimittajille korostetaan.

Ohjeissa on journalistista perusjärkeä, joka ottaa huomioon ihmisten erilaisen mediakompetenssin. Vaikka henkilökohtainen kotisivu tai Facebook-status on eittämättä maailmanlaajuisessa tietoverkossa, ei jokainen yksilö ole tätä välttämättä tullut loppuun asti miettineeksi.

Kuvan leväyttäminen maailmalle valtamedian kautta on aivan toista kuin sen sijoittaminen kotisivulle, jossa ajateltu kohdeyleisö on useinkin vain kaveripiiri. Eikä ehkä jokainen verkossa julkaistun kuvan poseeraaja ole edes tietoinen siitä, että kuva on koko maailman saatavilla netissä.

BBC:n ohjeissa on myös ilahduttavaa arvostusta sosiaalisen median omia periaatteita kohtaan. Toimittajien kyllä on luvallista, jopa suotavaa olla mukana sosiaalisissa medioissa, mutta niissä ei pitäisi toimia näiden vakiintuneiden tapojen vastaisesti. Valtamedian – ja tässä tapauksessa vielä ison sellaisen – tulisi tiedostaa, että se on vieraana toisten yhteisössä.

Toisaalla BBC:n uudistetuissa ohjeissa hahmotetaan hyvää journalistista tapaa omilla sivustoilla olevien yleisöaineistojen käsittelylle. Ohjeiden mukaan jokaisella vuorovaikutteisella osiolla pitää olla moderaattori, joka tarvittaessa siivoaa sisältöjä.

Tavoite asetetaan kuitenkin korkeammalle: jokaisella osiolla pitäisi olla vetäjä (host), joka on ”aktiivisesti ja näkyvästi” läsnä esimerkiksi kommentointi- tai keskustelupalstoilla. Useimmilla verkkolehdillä on tähän vielä pitkä matka…

Yleisön suuntaan pelisääntöjen pitäisi olla selkeitä ja läpinäkyviä. BBC:n ohjeiden mukaan yleisölle pitäisi kertoa, miten yhtiö saattaa käyttää yleisöaineistoja ja mitä oikeuksia niiden tekijöillä on. Keskustelualueiden ja muiden vuorovaikutteisten osioiden käytösohjeet tulisi tehdä suoraviivaisiksi ja asettaa helposti saataville.

BBC:n päivitetyissä toimituksellisissa ohjeissa on löydetty ilmeisen hyvä tasapaino sosiaalisen median hyödyntämisen ja hyvän journalistisen tavan kesken. Yhtäältä toimittajia rohkaistaan tutustumaan sosiaaliseen mediaan ja käyttämään sitä sekä työssään että sen ulkopuolella, toisaalta korostetaan vastuullisuutta ja tekemisten reiluutta. Ja mainiotahan on, että BBC:n ohjekirja on julkisesti kaikkien saatavilla.

> BBC:n Editorial Guidelines

 

Tiedon voi esittää kauniisti, väittää muun muassa Wiredille ja Guardianille kuvituksia tehnyt David McCandless – ja todistaa sen omilla sivuillaan lukuisten esimerkkien avulla. Sivusto ja McCandlessin ”leikekirja” Flickrissä ovat eräs rikas verkon ideapankki uutistyön tekijöille, jotka etsivät uusia visuaalisen kerronnan tapoja.

Esimerkiksi kaiken aikaa ajankohtainen uutisaihe mobiilisektoriyhtiöiden keskinäisistä raastupahaasteista saa havainnollisen muodon McCandlessin kokoamassa kaaviokuvassa. Liikevaihdon suuruutta kuvataan erikokoisilla neliöillä, syytteiden sinkoilun suuntaa tietenkin nuolilla ja muutaman sanan tekstit kertovat, mistä kussakin tapauksessa on kyse.

Enin osa McCandlessin esimerkeistä on perinteistä staattista infografiikkaa, mutta esimerkiksi kuvio luontaislääkkeiden oletetuista vaikutuksista on mainio interaktiivinen esitys. Siinä on toiminnallisuutta, joka aktivoi käyttäjää/lukijaa kokoamaan itse haluamaansa tietoa.

Olennaista on, että kaikki kuvitukset pohjautuvat journalistiseen perustyöhön, tiedonhankintaan ja sen käsittelyyn. Lopputuloksena vain ei ole tekstuaalinen vaan visuaalinen juttu.

> McCandlessin Information is beautiful -sivusto

> ja ”leikekirja” Flickrissä

 

Los Angeles Times tekee omanlaistaan visuaalista journalismia paikallisviritteisessä Mapping L.A. Neighborhoods -projektissaan. Nimensä mukaisesti lehden projekti kartoittaa levikkialueensa eri alueiden peruspiirteitä. Lukija saa karttapohjalle tiedot esimerkiksi väestön ikäjakaumasta tai koulutustasosta koko alueella tai sen eri osissa. Muita muuttujia ovat esimerkiksi väestötiheys, etninen alkuperä ja rikollisuus eri alueilla.

Käyttöliittymä on selkeä ja toimii sutjakkaasti. Tiedot on koottu sekä virallisista lähteistä että lukijoilta saaduista tiedoista. Erityisen vilkkaasti lukijat osallistuivat naapurustojen rajojen määrittelyyn, joka yksistään synnytti kiivaan keskustelun lehden verkkosivuilla. Sovellusta täydennellään pikkuhiljaa. Sen yksi käyttötarkoitus on toimia linkattavana tausta-aineistona lehden paikallisissa verkkojutuissa.

Huomionarvoista LA Timesin hankkeessa on, että se luotiin kokonaan ilmaisten ja avoimeen koodiin perustuvien ohjelmien avulla. Vastavuoroisesti karttapohjaa saa käyttää muualla Creative Commons -periaatteiden mukaisesti.

> LA Timesin Mapping L.A. Neighborhoods -projekti

 

Innostus hyperlokaaliin, ääripaikalliseen verkkojulkaisemiseen alkaa herättää jo kriittisiä kommentteja. American Journalism Review’ssa kirjoittava Barb Palser epäilee, että paikallisilla markkinoilla alkaa olla ainakin Yhdysvalloissa jo tunkua. Kysyntä yleisön keskuudessa ei kuitenkaan ole loputonta.

Pew-tutkimuskeskuksen lukuihin nojautuen Palser arvioi, että ehkä joka viides asukas olisi edes jollain tavalla kiinnostunut seuraamaan paikallisia asioita verkossa. Tästä on vaikea repiä vakaata yleisöpohjaa, kun ennen valtamedioita liikkeellä ovat jo olleet niin yhteisösivustot kuin median ulkopuoliset kaupalliset julkaisijatkin.

Ääripaikallisuus on vaikeaa, kallista eikä sovi arkajaloille, luonnehtii Palser. Todisteeksi hän vetää sen, että New York Times luovutti kesällä kaksikin paikallisjulkaisuaan muiden hoidettaviksi. Muitakin varoittavia esimerkkejä mönkään menneistä valtamedian paikallisretkistä on nähty.

Toisaalta paikalliseen verkkojournalismiin on olemassa myös toimiva malleja. Knight-säätiön rahoittamien New Voices -yhteisöuutisprojektien kokemukset kertovat, että parhaimmillaan uudenlaiset paikallissivustot monipuolistavat julkisuuskirjoa ja tuovat uutta virettä yhteisöihin. Kokemukset paikallisyhteisöjulkaisujen toiminnasta on kirjattu raporttiin New Voices: What Works. Se on varmasti hyödyllinen myös verkkopaikallisuutta luoville sanomalehdille.

> Ääripaikallisuuden pulmista American Journalism Review’ssa

> ja paikallisten yhteisöuutissivustojen kokemuksista raportissa New Voices: What Works

Kommentit