Antaa lukujen puhua.
Lähes joka viides Hufvudstadsbladetin numero menee päiväjakelussa haja-asutusalueille ympäri Suomea.
Noin neljä prosenttia lehden levikistä tulee Ahvenanmaalta.
Vuosi sitten sunnuntain lehti alettiin jakaa saaren koteihin vasta maanantaina, sillä seitsemänpäiväinen jakelu osoittautui liian kalliiksi.
Pelkät paino- ja jakelukustannukset ahvenanmaalaista tilausta kohti ylittivät tilaushinnan parilla kymmenellä eurolla vuodessa.
Ei siis ihme, että Hufvudstadsbladet testaa ensimmäisten suomalaisten sanomalehtien joukossa tablettijulkaisemista – ja nimenomaan Ahvenanmaalla.
– Nyt testataan lukulaitetta jakelukanavana. Tarkoitus ei ole ollut keksiä uutta kivaa hybridimediaa, joka on printin ja verkkolehden välissä, KSF Median tutkija Lotta Holm sanoo.
Tabletti korvasi lehden
HBL:n lukulaiteversion sisältö on liki identtinen paperilehden kanssa. Näköislehdestä ei kuitenkaan ole kyse. Muodossa paperilta tuttua ovat vain värit, logo ja sisällön jaottelu kolmeen osaan: nyheter, mitten, sport. Lukulaitelehti tuottaa testivaiheessa itse itsensä näköislehden tapaan, joten toimitukselle ei koidu siitä lisätyötä.
Koekaniineiksi valikoitui vapaaehtoisten joukosta 25 ahvenanmaalaisperhettä. Aalto-yliopiston työryhmä tutkii heidän käyttökokemuksiaan muun muassa kyselyllä ja havainnoimalla.
Alustavien tulosten perusteella tablettilehden testaajien suurin ilonaihe on lehden saaminen aamuisin ja sunnuntaisin.
Perheet lukivat lehteä laitteelta keskimäärin tunnin päivässä. Illalla kiinnostus hiipui, kun käsillä oli myös printtilehti.
Yleisin kritiikin aihe oli, ettei etusivulta voi päätellä juttujen tärkeysjärjestystä. Etenkin muita lukulaitteita ja älypuhelimia kokeilleet arvostelivat myös kiinalaisen tabletin, Hanvonin, käytettävyyttä. Muutama kaipasi päivittyviä uutisia verkon tapaan.
– Ihmiset ovat valmiita lukemaan lehteä lukulaitteelta, jos heillä ei ole paperilehteä. Iso kysymys on, paljonko he ovat siitä valmiita maksamaan, tutkimusta johtava Merja Helle Aalto-yliopistosta summaa.
Mielipiteet jakautuvat
Ainakin yksi Ahvenanmaan testaajista, Plaston toimitusjohtajana toimiva Nina Nyman-Johansson vaihtaisi surutta paperilehden lukulaiteversioon.
– Tätä voi lukea sylissä, eikä lehti vie puolta aamupalapöydästä. Laitetta on helppo kuljettaa paikasta toiseen, Nyman-Johansson kehuu.
– Se jo on ollut mullistavaa, että lehden saa aamulla.
Toista mieltä on yhteiskuntaopin opettajana toimiva Anders Casén. HBL:n lukulaiteversio saa hänet luottamaan siihen, ettei printtilehti ehkä kuolekaan.
– Tässä saa olla tökkimässä viisi kertaa ennen kuin jotain tapahtuu, Casén kuvaa.
