Koillissanomien Jenny Halvari: ”Päätavoitteemme on, että meillä on joka aamu tuore puheenaihe verkossa”

Sillä aikaa kun juttelemme Jenny Halvarin kanssa, Koillissanomat saa kolme luottokorttitilausta. Sellaiseksi sanotaan tilausta, jonka lukija tekee törmättyään maksumuuriin kuusamolaisen pai­kal­lislehden verkossa.

Päätoimittaja Halvari kertoo tavoitteiden tärkeydestä. Yksi niistä on saada 16 luottokorttitilausta viikossa.

– Täytyy määritellä oma tavoite ja huolehtia, että se tulee täytettyä. Päätavoitteemme on, että meillä on joka aamu tuore aiemmin julkaisematon puheenaihe verkossa. Se on kaiken lähtökohta, Halvari sanoo.

– Läheisyys ja kiinnostavuus ovat meille tärkeimmät kriteerit.

Puheenaiheet ovat keränneet hyvin kirjautunutta käyttöä – jonka lisääminen on yksi tavoitteista.

Halvari katsoo, että Koillissanomat ei mene vielä täysin verkko edellä, ainakaan printin julkaisua edeltävinä päivinä, vaikka taitto onkin keskitetty Ouluun. Seitsenhenkinen toimitus tuottaa kolmena päivänä viikossa myös printtilehden.

Verkon tekemistä helpottaa kuitenkin reilu vuosi sitten perustettu deskivuoro, jota jokainen toimittaja hoitaa vuorol­laan. Aiemmin ongelmana oli, ettei kenelläkään ollut aikaa tarttua ilmeisiin puheenaiheisiin. Nyt deskitoimittajalla on. Hän myös päivittää sosiaalisen median kanavia.

”Olen vitsaillut, että jos haluaa digin osuuden tilauksista kasvuun, ei tarvitse muuta kuin radikaalisti vähentää printin ilmestymispäiviä.”

Erittäin toimivaksi uudistukseksi Halvari mainitsee vuodenvaihteessa käyttöönotetun nettikellon, joka määrittää tarkasti, kuinka paljon juttuja verkossa tulee julkaista. Nettikello hoitaa verkkojulkaisemiseen olennaisesti kuuluvaa riittämättömyyden tunnetta, joka johtuu siitä, ettei ”aukkoja” saa koskaan täytettyä.

– Toimittajat ovat toivoneet tarkempia ohjeita. Itse ajattelin, että sen kuin vain katsotte, mikä tuntuu sopivalta. Se koettiin kuormittavana. Nyt deskitoimittaja voi lähteä kotiin sillä mielin, että maailma on valmis, tavoitteet täytetty ja tein työni hyvin.

Koillissanomien tapauksessa tätä tunnetta ovat toki lisänneet muutkin numeeriset mittarit.

Lehti ei tarkasta levikkiään, mutta ­tilaajamäärä kasvaa. Maaliskuussa päivit­täisen tilaajamäärän keskiarvo oli 7 prosentin kasvussa vuoden takaiseen verrattuna.

Pelkän digin osuus tilauksista on jo 28 prosenttia, ja Halvarin mukaan verkko on tulonlähteenäkin merkittävä. Tilaushinta verkossa ei ole polkuhinta vaan kolme neljäsosaa printin hinnasta euron kuukauden jälkeen. Toive on, että moni siirtyisi pelkkään digiin.

– Olen vitsaillut, että jos haluaa digin osuuden tilauksista kasvuun, ei tarvitse muuta kuin radikaalisti vähentää printin ilmestymispäiviä. Siinä kohtaa, kun hyppäsimme viidestä päivästä kolmeen, ihmiset ajattelivat, tarvitsevatko printin vai riittääkö 7-päiväinen digi.

Koillissanomissa monet käytännöt tukevat verkon tekemistä.

Torstaisin toimitus pitää lyhyitä tuokioita, joissa jaetaan vinkkejä uusista työkaluista ja hyvistä käytännöistä. Tarkoitus on yrittää pysyä kärryillä kehityksessä ja annostella uutta pienissä paloissa.

Merkittävä asia oli myös muutama vuosi sitten tehty sisältöstrategia, joka painottaa paikallisia uutisia sekä henkilö- ja luontojuttuja.

Halvarin mukaan verkkoon ei kuitenkaan ole mitään oikotietä.

– Olemme vuosikausien ajan määrätietoisesti kehittäneet verkossa tarjolla olevia tuotteita ja meidän toimittajiemme osaamista.

Toimituksessa kaikki osaavat esimerkiksi videoida ja tavoitteena on, että jokainen tekee yhden verkon rikkaita ominaisuuksia hyödyntävän jutun viikossa.

Muutoksia on viime vuosina ollut paljon, ja kuormitus on ollut toimitukselle kova. Sitä on käsitelty paitsi pitämällä tilaisuuksia, joissa on pääsyt purkamaan tuntojaan, myös no – vähentämällä kuormitusta.

– Yhtenä konkreettisena tekona oli se, että pienensimme printtilehtiä. Ennen kaikkea sen takia, että toimittajat saisivat rauhan tehdä hyvin, Halvari sanoo.

Etelä-Saimaan Eeva Sederholm: ”Päästämme irti asioista, jotka eivät ole lukijan sitoutumisen kannalta olennaisia”

Etelä-Saimaassa toimittajien ei tarvitse enää miettiä printtiä. Se on poistettu prosessista. Toimittaja ei tiedä printtijutun deadlinea, sen sijoittumista lehdessä eikä paljon ulkoasustakaan. Hän tekee jutusta vain verkkoversion.

Lehti kootaan reilun kymmenen hengen printtitiimissä, joka aloitti viime syksynä ja tuottaa noin 1000 sivua viikossa kuudelle Kaakon Viestinnän lehtibrändille.

– Ylätasolla voidaan linjata vaikka mitä ja puhua digi edellä tekemisestä, mutta niin kauan, kun se ei ole tekijäportaassa, se ei ole todellisuutta, sanoo Etelä-Saimaan päätoimittaja Eeva Sederholm.

Etelä-Saimaan tuottajat kyllä ajattelevat yhä printtiä. He tekevät suunnitelman lehdestä printtitiimille, joka kuitenkin päättää itse lopulliset juttumallit ja esimerkiksi sen, mitä juttuja STT:ltä valitaan lehteen.

– Olemme höllentäneet siitä, että me paikallistasolla määrittelisimme printin yksityiskohtia. Päästämme irti asioista, joista katsomme, etteivät ne ole lukijan sitoutumisen ja tilaushalukkuuden kannalta olennaisia, Sederholm sanoo.

Irrottaminen on tarkoittanut surutyötä siitä, ettei toimittajan kädenjälki näy enää printissä niin vahvasti.

– Ihmisillä on ammattiylpeyttä, johon on voinut kuulua se, että printti näyttää hyvältä, otsikko rimmaa kuvan kanssa ja että jutussa on hyvä sitaattinosto. Nyt onnistumisen kokemusta pitää saada verkosta.

Etelä-Saimaa sai tarkastetun kokonaislevikkinsä prosentin nousuun viime vuonna. Prosenttiakin voi pitää käänteentekevänä.

”Nyt onnistumisen kokemusta pitää saada verkosta.”

Lehti oli kuitenkin viimeisiä päivälehtiä, joka otti käyttöön maksumuurin vuonna 2018. Sen jälkeen on tapahtunut nopeasti: tulivat avainjutut, organisaatiouudistus, printtiuudistus. Prosesseja on hiottu ja rytmi kiepautettu niin, että jutut julkaistaan ensin verkossa. Hiljattain maksumuuria on tiukennettu ja siihen törmäämistä lisätty poistamalla maksullisuudesta kertova avaintunnus.

– Niukat resurssit on yksi syy siihen, että olemme uudistuneet tehokkaasti, Sederholm sanoo.

Toimituksessa on siirrytty verkon tarpeisiin vastaavaan organisaatioon. Nyt lehdessä on kuvaamon, urheilu- ja verkkotoimituksen lisäksi vain uutis- ja ajankohtaistoimitus sekä ilmiötoimitus.

Sisällöt jakautuvat kolmeen: uutiset, ihmiset ja ilmiöt. Ilmiötoimituksen alle kuuluvat esimerkiksi kulttuuri laajasti ymmärrettynä, feature ja henkilöjutut.

Sederholmin mukaan journalismi on muuttunut niin, että kunnianhimo yksittäisten juttujen suhteen on korostunut ja näkökulmat ovat tarkentuneet.

Toimituksen väkimäärä on pienentynyt eikä kaikkia asioita voi seurata yhtä intensiivisesti kuin aiemmin. Toisaalta Seder­holm ei enää haluaisikaan. Analytiikka osoittaa, että välimallin tekeminen ei kannata.

– Joka ikinen tässäkin lehdessä on saanut palautetta, että miksi ei käyty taidenäyttelyssä ja miksi meidän kylästä ei kirjoiteta enää mitään.

– Ajattelen kuitenkin, että meidän pitää löytää aiheet, jotka kiinnostavat alueella monia ihmisiä. Meidän pitää pystyä avaamaan monimutkaisia poliittisia asioita tällä alueella. Ja käymme me taidenäyttelyssäkin, jos on jokin erityisen kiinnostava keissi, Sederholm sanoo.

Hän arvioi, että vuonna 2018 toimituksessa oltiin vähän hukassa. Ei oikein tiedetty, riittääkö ammattitaito.

Motivaatiota ja uskoa ovat kasvattaneet onnistumiset etenkin suurissa yhteisissä ponnistuksissa, kuten verkon live-lähetyksissä, joissa on Sederholmin mukaan pystytty valtakunnallisen tason toteutuksiin. Samoin se, että analytiikka on näyttänyt hyvin tehdyn paikallisen journalismin kiinnostavan.

– Olennaista on, että on väliportaan pomoja, jotka uskovat siihen, mitä me teemme ja pystyvät perustelemaan, että tämä on tärkeää. Nostamaan ja luomaan onnistumisia, Sederholm sanoo.

Lue myös: Kehitystiimi tukee Kaakon Viestinnän verkkosisältöjen uudistumista – ”Meitä ei kiinnosta, tuleeko joku lukemaan satunnaisesti Fingerporia”

Urjalan Sanomien Heli Lehtelä: ”Meni vuosia jo sen kartoittamiseen, mistä saa apua uudistumiseen”

Miten uudistaa tekemistä verkkolähtöiseksi ilman konsernin tukea?

Miten esittää isoja investointeja hallitukselle, kun rahoja on vaikea saada takaisin? Näitä kysymyksiä on pyöritellyt Urjalan Sanomien päätoimittaja-toimitusjohtaja Heli Lehtelä.

Lehtelällä oli pitkään ajatuksia siitä, miten toimintaa pitäisi uudistaa. Oli selvää, että muutokseen tarvittaisiin osaamista, palveluita ja työvoimaa oman talon ulkopuolelta.

– Meni vuosia jo sen kartoittamiseen, mistä saa apua uudistumiseen, Lehtelä kuvaa.

Sitten tuli korona, joka vapautti työaikaa ja toi saataville yritystukia. Urjalan Sanomat sai Ely-keskukselta kehittämishankkeeseen yhteensä 73 000 euroa, joka kattoi osan uudistuskuluista.

Lehdessä uudistettiin verkkosivu, printti, toimituksen ja myynnin työprosessit sekä järjestelmät.

– Pyrimme tekemään viikoittaisen rutiinin mahdollisimman helpoksi, jotta käyttäisimme vähät resurssit niin hyvin kuin mahdollista sekä toimituksessa että tilaus- ja ilmoituspuolella, Lehtelä sanoo.

Lehden mainosmyyntitiimi alkaa tehdä sisältömarkkinointia. Ilmoitusvalmistus on ulkoistettu, jotta työpanosta voi käyttää aiempaa enemmän myyntityöhön. Vastuuta myynnistä siirrettiin toimitusjohtajalta asiakkuuspäällikölle.

”Pyrimme tekemään viikoittaisen rutiinin mahdollisimman helpoksi, jotta käyttäisimme vähät resurssit niin hyvin kuin mahdollista.”

Toimituksen työ käännettiin niin, että jutut julkaistaan heti verkossa. Se on iso muutos, sillä vuodenvaihteeseen saakka Urjalan Sanomilla ei ollut maksumuuria ja verkossa julkaistiin lähinnä tiisereitä ennen printin ilmestymistä.

– Taittopäivänä lähdemme miettimään, millainen paketti kasataan printtiin, Lehtelä sanoo.

– Ennen pinnistimme painoonlaittopäivään ja sitten tuli täydellinen väsähtäminen. Nyt rytmi on tasaisempi. Totta kai taittoon menee yhä aikaa. Meillä oli vähän yltiöpositiiviset mielikuvat, miten helposti se syntyy.

Verkossa julkaistaan neljä juttua joka päivä, myös viikonloppuisin. Se on paljon kolmen hengen toimitukselle. Työtä helpottaa, että jutut ovat aiempaa merkittävästi lyhyempiä.

Juttumitat standardoitiin ennakoivan taiton sujumiseksi. Lehden pääjuttu on 4 500 merkkiä, muut isot jutut 3 500 merkkiä, keskikokoinen 1 800 ja pieni juttu 1 000 merkkiä.

– Pelkäsin, että emme pysty enää tekemään syvällisiä juttuja, mutta juttumitat ovat napakoittaneet kirjoittamista. Olemme saaneet palautetta, että olemme kriittisempiä kuin ennen, mutta se ei pidä paikkaansa. Olemme olleet aina kriittisiä, mutta lyhy­essä mitassa näkökulman pitää olla napakka.

Heli Lehtelä sanoo, että kollegiaalinen apu on ollut itsenäisessä lehdessä korvaamatonta. Ylä-Satakunnan päätoimittaja Jukka Huikko on auttanut häntä palveluntarjoajien kartoittamisessa.

Printin uudistus toi lehdelle aluksi jonkin verran tilausperuutuksia, toisaalta verkossa halukkuus maksaa määräaikaistilauksista on yllättänyt Lehtelän. Analytiikkaa seurataan aiempaa tarkemmin. Se osoittaa, että kriittinen kuntauutisointi kiinnostaa.

Päätoimittajan stressi on vähentynyt.

– Välillä stressiä aiheuttaa se, että miten hoidan tätä pestiä niin, että turvaan julkaisun ilmestymisen myös vuosikymmenien päästä. Nyt olemme ainakin tuotteiden ja tekemisen puolesta 2020-luvulla.

– Jotkut lukijat ovat sanoneet, että Urjalan Sanomat on instituutio, joka ei saa muuttua. Mutta kyllä me olemme instituutio, jonka pitää muuttua ajassa.

> Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Tilaa Suomen Lehdistö.

Oikaisu 6.5. klo 16:10: Toisin kuin jutussa aiemmin kerrottiin Koillissanomien digiversion hinta suhteessa printin hintaan on kolme neljäsosaa eikä kaksi kolmasosaa.