Tilaa Uutiskirje!

Pörssin jättäminen on median ”megatrendi” – alkaako se näkyä Suomessa?

Norjalainen Schibsted ilmoitti joulukuussa irrottavansa medialiiketoimintansa pörssiyhtiöstä säätiöön. Samalla suomalaisista pörssiin listatuista sanomalehdistä tuli pohjoismainen poikkeus.

Näkökulmat

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja kriitikko.

Joulukuussa kuultiin suuri pohjoismainen mediauutinen. Oslon pörssiin noteerattu Schibsted ilmoitti jakautuvansa.  

Medialiiketoiminta siirretään kuluvan vuoden ensimmäisellä puoliskolla uuteen Schibsted Media -yhtiöön, joka myydään nykyisen Schibstedin suurimmalle omistajalle Tinius-säätiölle. Pörssiin jää markkinapaikkayhtiö, joka omistaa muun muassa suomalaiset Tori.fi:n ja Oikotien. 

Kauppahinta on 6,2 miljardia Norjan kruunua eli noin 550 miljoonaa euroa. 

Schibstedin lehtiä ovat Norjassa Aftenposten ja VG, Ruotsissa Svenska Dagbladet ja Aftonbladet. 

Lisäksi yhtiö omistaa noin neljänneksen Oslon pörssiin noteeratusta Polaris Mediasta, joka julkaisee Göteborgs-Postenia, Trondheimin Adresseavisenia sekä kymmeniä paikallislehtiä Ruotsissa ja Norjassa. Myös nämä omistukset siirretään uuteen yhtiöön. 

Samalla Suomesta tulee poikkeus. Meillä suurista lehdistä on helpompi listata ne, joiden omistaja ei ole pörssissä: Kaleva, Turun Sanomat ja Maaseudun Tulevaisuus. 

Muiden Pohjoismaiden suurimmista mediayrityksistä pörssissä on enää Polaris. 

”Yhtiön sisäisessä investointikilpailussa journalismi harvoin voittaa.”

Selvää on, ettei mediabisnes innosta sijoittajia tällä hetkellä – mutta tuskin tulevaisuudessakaan. 

Tätä painottavat mediayhtiöitä seuraavista analyytikoista niin OP:n Kimmo Stenvall kuin Inderesin Petri Gostowski. Helsingin pörssin mediataloista Sanoma on ensi sijassa oppimateriaaliyhtiö, Alma Media markkinapaikka. Keskisuomalainen ja Ilkka tekevät lehtiä, mutta niiden omistusrakenne on betonoitu yksityisille omistajille. Vaihto on vähäistä, ja suurten omistusjärjestelyiden tekeminen pörssissä vaikeaa. 

Jos sijoittaja haluaa sijoittaa Sanoman oppimisliiketoimintaan, hän ei välttämättä halua sijoittaa medialiiketoimintaan ja journalismiin, Gostowski tiivistää ristiriidan.  

Kun toimialat eivät juuri hyödytä toisiaan, voi syntyä halu suhtautua journalismiin ”lypsylehmänä”: välineenä nyhtää rahaa muuhun, paremmin tuottavaan liiketoimintaan sijoitettavaksi. 

Yhtiön sisäisessä investointikilpailussa journalismi harvoin voittaa.

Tinius-säätiön toimitusjohtajan Kjersti Løken Stavrumin mukaan pörssin jättäminen on median megatrendi. Hänestä vapaus kvartaalitavoitteista sopii paremmin liiketoiminnalle, jolla on myös yhteiskunnallinen tehtävä. 

Journalismiin säätiöittäminen vaikuttanee vain vähän. Tinius on kyllä perustettu takaamaan Schibstedin ”vapaa ja laadukas journalismi”, mutta Göteborgin yliopiston mediatutkija Tobias Lindberg arvioi, että tulostavoitteet pysyvät ennallaan. 

Säätiöomistus ei ole myöskään hidastanut median keskittymiskehitystä. 

Hänestä Schibstedin jakaminen on silti järkevä liike ainakin keskipitkällä aikavälillä. Mediabisnes saa lisää liikkumatilaa, mikä voi olla avuksi suhdanteen heiketessä. Markkinapaikkabisnes voi tehdä tarvitsemiaan suuria tekoälyinvestointeja. Toimialojen synergiat olivat jo heikkenemään päin. 

”Suomessa vain yhdellä pörssin mediayhtiöllä voisi olla mahdollisuus säätiöomistukseen: Sanomalla.”

Mutta jos pitäisi miettiä vaikka 50 vuoden päähän, arviointi on vaikeampaa. Säätiön huono puoli on, että jos raha alkaa loppua, sitä on vaikea saada lisää, vaikka uudet suuret investoinnit olisivat kuinka välttämättömiä. 

”Mutta Tinius on vauras säätiö, heille tuskin tulee tästä ongelmaa”, Lindberg sanoo. 

Koko mediakentän vahvuuden kannalta on sitä parempi, mitä moninaisemmat omistuspohjat ovat. Esimerkiksi yhdistysomisteisen KSF Median lehtien pääomistajaksi tuli viime vuonna ruotsalainen Bonnier News, joka ei ole pörssissä.

”Joidenkin vaikeuksien uhatessa yksityisomisteinen toimii parhaiten, toisessa listattu, kolmannessa säätiö”, Lindberg sanoo.

Suomessa vain yhdellä pörssin mediayhtiöllä voisi olla mahdollisuus säätiöomistukseen: Sanomalla. Sen omistusrakenne on Schibstedin kaltainen: suurin omistaja on Jane ja Aatos Erkon säätiö.

”Journalismi on myös arvovalinta, sillä yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumisella on länsimaissa erityistä arvoa”, OP:n Kimmo Stenvall sanoo. 

Helsingin Sanomille tammikuun lopussa antamassaan 70-vuotishaastattelussa Aatos Erkon luotettuna tunnettu Nils Ittonen arvioi, että tällä hetkellä Sanoman oppimateriaali- ja medialiiketoiminnan erottaminen ei toisi yhtiöille lisäarvoa. 

”Molemmat ovat vielä liian heikkoja. Ne ovat liian pieniä, ja velkaa on liikaa. Ja suhdanne on huono”, Ittonen sanoi. 

Jollakin aikavälillä asia tulee silti harkintaan ”todennäköisesti” mutta ei ”automaattisesti”. 

Lisää aiheesta

Uusin lehti

Tilaa uutiskirje

Varmista, että pysyt kärryillä, ja tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Viikoittaisessa kirjeessä kerromme media-alan uusista kokeiluista, hyvistä käytännöistä, ilmiöistä ja sen, missä nyt mennään.

Podcast