Tilaa Lehti!

Politiikan journalismi on jatkuvassa liveseurannan tilassa, sanoo Robert Sundman: ”Tarvitaan vähemmän tykittelyä silloin, kun ollaan epävarmoja”

Suomen Lehdistön haastattelemat asiantuntijat eivät allekirjoita professorien Kanava-lehdessä esittämää analyysiä Iltalehden puoluepoliittisesta värittyneisyydestä. Politiikan journalismista löytyy kuitenkin korjattavaa.

Robert Sundmanin mukaan julkkisten ja somevaikuttajien kanssa aikaa viettävä Sanna Marin on levittäytynyt politiikan julkisuuden lisäksi viihdejulkisuuteen, mikä aiheuttaa ongelmia juttujen tulkintaan. Haastattelu tehtiin ennen uutisointia Marinin bilevideoista.
Ajankohtaiset

Käsitteleekö media tasapuolisesti eri puolueiden poliitikkoja?

“Iltalehti kehuu porvarihallitusta ja haukkuu punavihreää hallitusta”, toteavat emeritusprofessorit Heikki Luostarinen ja Raimo Salokangas toukokuun Kanava-lehden artikkelissaan

Tekstistä on sen jälkeen väitelty runsaasti. Jutun aineistoksi päätyneitä artikkeleita tehnyt toimittaja Jarno Liski kirjoitti vastauksena lähes 80 tviitin ketjun, jossa hän kritisoi aineiston luokittelutapaa. Kirjoittajat vastasivat 17-sivuisella tekstillä otsikolla “Tuloksemme Iltalehdestä pitävät”.

Politiikan ilmiöitä Jaa, ei, tyhjiä, poissa -podcastissa analysoinut toimittaja Robert Sundman pitää keskustelua journalismin riippumattomuudesta hyvänä. Hän toivoo kuitenkin myös tarkempaa analyysiä politiikan journalismin sisällöistä.

– Onko siellä lakiehdotuksia vai esimerkiksi ministerejä henkilöinä? Sellainen analyysi on kiinnostavaa, koska tekemisen keskeltä toimittajien on vaikea nähdä vinoumiaan.

Hänet on haastateltu ennen uutisointia Sanna Marinin bilevideoista.

Objektiivisuuden sijaan Sundman on huolissaan tekemisen tahdin kiihtymisestä. Politiikan journalismi on hänen mukaansa jatkuvassa liveseurannan tilassa. Tästä seuraa laadun ja osumatarkkuuden heikentyminen.

– Viime vuosilta on paljon esimerkkejä, joissa on tehty juttuja anonyymien lähteiden pohjalta, ja niitä on myöhemmin muutettu ilman muutosmerkintöjä. Tiedän, että tällaisia raflaavia juttuja saatetaan kadehtia toisissa toimituksissa, kun ne saavat paljon lukijoita, mutta myöhemmin ne ovat osoittautuneet virheellisiksi, Sundman sanoo.

Sundman kaipaa säntillisemmin oikaisuja tilanteisiin, joissa politiikan käänteitä ennakoivat tiedot ovat osoittautuneet vääriksi. Tällaista jää hänen mukaansa tekemättä, vaikka tiedot olisi mainittu otsikossa ja niistä olisi lähetetty push-notifikaatio.

– Tarvitaan vähemmän tykittelyä silloin, kun ollaan epävarmoja, ja enemmän pohdintaa siitä, kuinka on arvioitu lähteen luotettavuutta.

”On silti hyvä kysymys, voiko pääministeriä kohdella journalismissa kuin ketä tahansa julkkista.”

Minkälaisia vinoumia politiikan journalismi sitten sisältää? Robert Sundmanin mukaan eri julkaisujen jakolinjat eivät juurikaan seuraa puoluepoliittisia linjoja.

– Journalismin positiota voisi leikkimielisesti kutsua common sense -ajattelua edustavaksi arkijärkiliberalismiksi, sellaiseksi, mitä suomalainen keskiluokka kannattaa, hän sanoo.

Luostarinen ja Salokangas toteavat Kanava-lehdessä, että Ilta-Sanomat olisi vapaamielisempi kuin Iltalehti. Iltapäivälehtien muutoksesta väitellyt toimittaja ja viestintäalan yrittäjä Pasi Kivioja ei tutkijoiden käyttämän aineiston perusteella allekirjoita väitettä.

– Molemmat iltapäivälehdet ovat ainakin takavuosina olleet varsin konservatiivisia. Niissä kummassakin on heiluteltu moraalisia etusormia kettutytöille, Kivioja sanoo.

Kiviojan mukaan iltapäivälehtien juttujen näkökulmissa on kuitenkin riittävästi hajontaa, että julkaisuja ei voi sanoa puoluepoliittisesti värittyneiksi.

”Kaipaisin kovempia paljastuksia kuin aamupalakohut tai taksiajelut, merkittävän korruption paljastamista.”

Kanavan artikkeli sivuaa myös pääministeri Sanna Marinia, joka on kirjoittajien mukaan iltapäivälehdille “kultaisella nauhalla sidottu lahjapaketti”.

Sundman huomauttaa, että julkkisten ja somevaikuttajien kanssa aikaa viettävä Marin on levittäytynyt politiikan julkisuuden lisäksi viihdejulkisuuteen. Tämä aiheuttaa Sundmanin mukaan ongelmia juttujen tulkintaan. Yleisö ei tee eroa politiikan ja viihteen uutisoinnin välille, vaikka ne eroavat esimerkiksi kriittisyyden asteeltaan.

Sundman suhtautuu Marinista tehtyihin viihdejuttuihin kriittisesti.

– Moni on sitä mieltä, että media kohtelee Marinia liian kivasti, kun se tekee esimerkiksi juttuja kuvista Ruisrockissa. Nuo jutut ovat kuitenkin viihdetoimittajien tekemiä ja samanlaisia, joita tehdään kenen tahansa Instagram-postauksista. On silti hyvä kysymys, voiko pääministeriä kohdella journalismissa kuin ketä tahansa julkkista.

Samalla Kanava-lehden artikkelin mukaan iltapäivälehdet ovat siirtäneet painopistettä viihteestä politiikkaan. Pasi Kivioja allekirjoittaa väitteen. Hän teki vastaavan löydöksen väitöskirjassaan, jossa hän erittelee yhteiskunnan ja politiikan aiheiden alkaneen korostua iltapäivälehdissä 2000-luvun alun aikana.

Sundmanin mukaan iltapäivälehdet ovat muuttuneet aiempaa merkittävämmiksi politiikan uutisoijiksi. Kivioja kaipaa tason nostamista ja ottaa esille Iltalehden tekemät tutkivien toimittajien rekrytoinnit.

– Kaipaisin kovempia paljastuksia kuin aamupalakohut tai taksiajelut, merkittävän korruption paljastamista. Resurssia toimituksissa on, toivon mukaan kovia uutisia löytyy lisää.

GALLUP

Miten politiikan journalismi on
muuttunut viime aikoina?

Jenni Tamminen
Päätoimittaja, Uusi Suomi


”Politiikan journalismissa mennään nykyään enemmän viihdejournalismin puolelle. Jos poliitikko tai pääministeri tekee jotain somessa ja siitä raportoidaan, onko se politiikan vai viihteen journalismia? Supistimme Uudessa Suomessa aihekirjoa politiikkaan vuonna 2016. Nyt yritämme perehtyä ilmiöihin ja niiden juurisyihin syvällisemmin. Lisäksi yritämme löytää työkaluja päättäjille. Kriisiaika on vaikuttanut journalismiin. Poliitikot eivät halua näyttää ristiriitoja ulospäin, eikä toimittaja saa niitä heistä ulos väkisin.”

Pauliina Pohjala
Toimittaja, Suomenmaa

”Politiikan jutut eivät ole enää pientä yleisöä kiinnostavia tylsiä asiapläjäyksiä kuten joskus takavuosina, vaan niihin haetaan laajaa lukijakuntaa kiinnostavia kulmia. Kaikkinensa politiikan journalismi on pysynyt asiakeskeisinä, eikä se ole viihteellistynyt siihen tapaan kuin 15 vuotta sitten ennustettiin. Samalla mediat harrastavat somenostoja: uutisoidaan siitä, mitä joku sanoo Twitterissä ja mitä toinen siihen vastaa. Se on aika kritiikitöntä ja pinnallista journalismia mutta toisaalta myös lukijaystävällistä.”

Lisää aiheesta

Uusin lehti

Tilaa uutiskirje

Varmista, että pysyt kärryillä, ja tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Viikoittaisessa kirjeessä kerromme media-alan uusista kokeiluista, hyvistä käytännöistä, ilmiöistä ja sen, missä nyt mennään.