Koronaepidemia tuli Suomessa suoraan päättäjien ja median syliin helmi-maaliskuussa. Siinä missä tilanne oli haastava poliitikoille ja johtaville virkamiehille, se oli täysin poikkeuksellinen myös suomalaiselle medialle. Mikä on median rooli ja tehtävä poikkeustilanteessa? Miten tulisi toimia arjen uutistyössä?
Eettisestä näkökulmasta asiaa voi lähestyä muutamasta peruslähtökohdasta. On kiinnostavaa, että poikkeusaikoina vallanpitäjät korostavat utilitaristisia näkökulmia median arvon mittana.
Utilitaristisessa seurausetiikassa median arvo määräytyy sen tuottaman hyödyn perusteella.
Tämä kävi ilmi esimerkiksi pääministeri Sanna Marinin (sd.) tviitissä, jossa hän totesi, että ”kriisiaika ei ole se hetki, jolloin kyseenalaistetaan toimivaltaisten viranomaisten osaaminen ja kyky”. Vaikka Marin viittasi todennäköisesti presidentti Sauli Niinistön ehdotukseen paljon puhutusta ”nyrkistä”, se kohdistui myös mediaan, tahallaan tai tahattomasti.
”Kun media tuo ilmi kriittisiä näkökulmia ja valvoo viranomaisia, se ei tuota suoraa hyötyä vallanpitäjille. Media voi toimia heidän silmissään jopa epäsopivasti.”
Kun media tuo ilmi kriittisiä näkökulmia ja valvoo viranomaisia, se ei tuota suoraa hyötyä vallanpitäjille. Media voi toimia heidän silmissään jopa epäsopivasti. Vallan näkökulma uutisoinnissa keskittyy sen omaan hyötyyn ja unohtaa kansalaisten edun. Niiden, jotka hyötyvät eniten totuudenmukaisesta tiedosta ja kriittisyydestä.
Iisalmen Sanomat kertoi keväällä, missä vanhainkodissa korona oli ensimmäisenä levinnyt. Jos Kallionsydämen hoivakodin koronatilanteen uutisoinnissa olisi painanut vallanpitäjien näkökulma, uutinen olisi jätetty tekemättä. Hoivakodin taustalla toimiva yritys ei halunnut uutista julki, kuten ei moni keskeinen poliitikkokaan. Päätös julkaista tehtiin toisaalta se mielessä, mikä on alueen asukkaiden etu eli hyöty ja toisaalta punnitsimme, millaisen periaatteen pohjalta voimme toimia kestävästi.
Journalistin ohjeet nojaavat velvollisuusetiikan periaatteisiin. Ne nähdään saksalaista moraalifilosofia Immanuel Kantia mukaillen kategorisina eli velvoittavina. Ohjeeksi vastuulliselle medialle sopii toimia sellaisen periaatteen mukaan, jonka toivoisi tulevan yleiseksi laiksi. Harva journalisti toivoisi yleiseksi laiksi hienotunteisuutta valtaapitäviä kohtaan. Poikkeusoloissa median on pystyttävä tarjoamaan tavallista enemmän näkökulmia tehtyihin päätöksiin. Kriittisyyden tulee korostua eikä päinvastoin.
Yhdysvaltalaisessa sananvapauskeskustelussa presidentti Donald Trumpin kansalliset tiedotustilaisuudet korona-aikana on nähty ongelmallisiksi poliittisen kampanjoinnin näkökulmasta. Myös Suomessa Yle antaa johtaville poliitikoille ja virkamiehille jatkuvasti oman alustansa puhua suoraan kansalle. Tässä ei nähdä ongelmaa.
Kun asiaa tarkastellaan velvollisuusetiikan näkökulmasta, harva journalisti haluaisi kuitenkaan sellaisen säännön tulevan yleiseksi laiksi, että johtavat virkamiehet ja poliitikot saisivat Yleisradion toistuvasti omaksi suoraksi tiedotuskanavakseen.
Erityisesti poikkeusaikana eettiselle keskustelulle tulisi raivata tilaa toimituksen palavereissa. Miksi toimituksessa tehdään juttuja, joita tehdään? Miten näkökulmat valitaan? Kenen intressejä näkökulmat palvelevat?
