Sulje

Ari Heinonen

Pikauutisointi siirtää valtaa lähteille

Ari Heinonen, dosentti, tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa

Tämän vuoden State of the News Media -raportti yhdysvaltalaisen uutismedian tilasta on pääpiirteiltään tuttua juttua.

Tiedotusvälineiden taloustilanne jatkui viime vuodenkin kehnona, toimittajia irtisanottiin, verkkoviestintä valtasi lisää alaa, ja verkon uudet haastajat hiostivat perinteisiä medioita.

Yhdysvaltojen median vuosi kului parempia aikoja odotellessa, joskaan niiden tulosta ei ole kuin toivoa. Pew-tutkimuskeskuksen kokoamasta yleisankeasta raportista voi kuitenkin nostaa esiin joitakin ajatuksia herättäviä havaintoja.

Verkkouutisoinnissa yleinen pakonomainen nopeusvaatimus on raportin mukaan siirtänyt valtaa lähteille. Kun yhä vähäväkisempiä toimituksia vaaditaan tuottamaan pikapikaa uutisia lähes samanaikaisesti useaan jakelukanavaan, toimittajien huomio kohdistuu pikemminkin uutisten jakeluun kuin niiden hankintaan sanan vaativassa mielessä. Niinpä uutistyö on reagointia lähteiden toimintaan eikä proaktiivista journalismia.

Seurauksena on, että yleisö saa ensivaikutelmansa uutistapahtumasta lähteiden ehdoilla. Lähteiden näkemykset leviävät pikauutisina usein ilman minkäänlaisia tarkistuksia tai kyseenalaistuksia. Raportin mukaan seuraavassa aallossa toimitukset kyllä jakelevat kommentteja, mutta uutisaihetta syventävä raportointi on vähäistä.

Raportti nostaa esille saman ongelman, josta brittiläinen veteraanitoimittaja Nick Davies on ollut huolissaan kirjassaan Flat Earth News. Molemmissa julkaisuissa katsotaan, että toimitusten ohentaminen on vaarantanut niiden kyvyn vastata alati vahvistuvien ja yhä ammattitaitoisempien lähteiden toimintaan.

Daviesin mielestä kyse on bisneslogiikan aiheuttamasta rakenteellisesta ongelmasta, kun yhdysvaltalaisraportti nostaa esille erityisesti verkkouutisoinnin käytännöt.

Jos toimitukset tyytyvät yhä useammin siihen, mitä niille tarjoillaan, näyttää yleisö toimivan valikoivammin. Raportin mukaan noin puolet uutisyleisöstä seuraa neljästä kuuteen tiedotusvälinettä päivittäin.

Verkossa yleisö seuraa tavanomaisesti kahdesta viiteen verkkosivustoa. Vain joka viides seuraa yhtä verkkomediaa, ja niinkin vähän kuin kolmannes osaa tai haluaa nimetä edes suosikkisivustonsa.

Etenkin yleisön nuorempi osa etsiytyy uutisten äärelle aiheiden mukaan hakemalla eikä menemällä ensin jonkin verkkolehden etusivulle. Verkkoyleisö ikään kuin napostelee uutisia sieltä, missä ne näyttävät olevan kiinnostavimpia. Eniten seurataan edelleen perinteisten medioiden verkkojulkaisuja.

Raportin mukaan valtamedian rinnalle syntyneet uudet verkkomediat tarjoavat ennen muuta näkemyksellisiä sisältöjä ja kykenevät synnyttämään valtamediaa paremmin keskusteluja uutisaiheista. Sen sijaan niiden resurssit eivät yleensä nykyisellään riitä kovin kattavaan uutisseurantaan. Pääosin ne seurailevat uutisagendaa, jonka valtamedia on tuottanut.

Tästä tilanteesta raportti nostaa esille sekä uhkia että mahdollisuuksia. Yhtäältä julkinen keskustelu voi käydä entistä kapeammaksi, jos heikentynyt valtamedia ei kykene kriittiseen uutistuotantoon, ja siten uusissakin verkkomedioissa keskustellaan itse asiassa lähteiden asettamasta agendasta.

Toisaalta asetelmassa nähdään potentiaalia perinteisen median ja esimerkiksi paikallisten yhteisöjulkaisujen yhteistyölle, joka voisi rikastuttaa uutismedian kokonaistarjontaa.

> State of the News Media -raportti

> Nick Daviesin kirjan Flat Earth News verkkosivusto

 

State of the News Media -raportti vahvistaa aiemmat tiedot yleisön nihkeydestä maksaa verkkouutisista. Vaivaiset seitsemän prosenttia verkkoyleisöstä olisi halukas maksamaan verkkouutisista.

Edes ahkerimmat ja uskollisimmat verkkouutisten lukijat eivät halua maksaa. Niistä verkkolukijoista, jotka sanoivat seuraavansa tiettyä verkkojulkaisua vähintään kerran päivässä vain 19 prosenttia olisi valmis maksamaan julkaisusta. Ja näiden joukossa ovat nekin, jotka jo maksavat verkkojulkaisustaan. Valtaosa lähtisi muille saiteille, jos maksumuuri pystytettäisiin.

Yhtä karuja ovat mielipiteet verkkojulkaisujen mainoksista. Sinänsä väki ei vastusta verkkomainoksia, vaan yli 80 prosenttia hyväksyy ne, koska mainosten turvin julkaisut ovat ilmaisia. Mutta melkein yhtä moni (77 %) sanoo, ettei kiinnitä mainoksiin huomiota. Runsas 40 prosenttia ilmoittaa, ettei ikinä klikkaa mainoksia.

> State of the News Media -raportin katsaus verkkojulkaisujen maksullisuuteen

 

Journalistisen kerronnan kannalta State of the News Media-raportti on itsessään esimerkillinen. Se on laaja verkkojulkaisu, joka tekstipitoisuudestaan huolimatta on kätevä käyttää. Navigointi on selkeätä ja artikkeleihin upotetut tekstilinkit eivät lainkaan haittaa lukemista, vaan toimivat parhaiden hypertekstiperiaatteiden mukaan. Linkit avaavat tilanteen mukaan tietoa käytetyistä lähteistä tai termien selityksiä.

Lukijan ja tekstin vuorovaikutusta on myös käytetty luontevan taitavasti. Esimerkiksi sanomalehtiraportissa olevaa levikkigraafia voi lukija räätälöidä kiinnostuksensa mukaan.

Verkkojuttuna erityisen kiinnostava ja samalla informatiivinen on raportin artikkeli Year in the News, joka perustuu Pew-tutkimuskeskuksen analysoimiin melkein 70 000 uutisjuttuun viime vuodelta.

Artikkelissa ei ole oikeastaan lainkaan tekstiä, vaan interaktiivisia taulukoita. Lukija voi valita tarkasteluun häntä kiinnostavan mediasektorin, aihealueen ja sen sisältä muutaman erityiskohteen sekä ajallisen tarkastelujakson. Pienen klikkailun jälkeen syntyy infograafi, jota lukija voi edelleen itse muokata. Sen voi jopa upottaa omalle verkkosivulleen; koodinpätkäkin on tarjottu valmiiksi.

> Uutisvuosi 2009 State of the News Media -raportin interaktiivisena juttuna

 

Joukkoistamista (crowdsour­cing) sekä tehdään että pohditaan molemmin puolin Atlantia. Pohdintapuolella Steve Myers antaa ohjeita joukkoistamista miettiville verkkojulkaisuille muistuttaen muun muassa siitä, ettei lukijoita pidä vaivata turhaan. Jos lukijoita rohkaistaan mukaan projektiin, jossa heidän on oikeasti tehtävä töitä julkaisun projektin eteen, se on mietittävä etukäteen huolellisesti. Lässähtäneeseen näennäispuuhasteluun kerran turhautunut lukija ei jatkossa innostu julkaisun mistään houkuttelusta.

Myers huomauttaa myös, että osallistuvia lukijoita ei saisi uuvuttaa. Lisäksi erilaisille osallistumisen tavoille on annettava sijansa – esimerkiksi kurkistelijoillekin on annettava pääsy projektiin.

Telegraphin verkkolehti on käynnistänyt joukkoistamiseen perustuvan projektin, jossa kartoitetaan lukijoiden näkemyksiä maan tulevien parlamenttivaalien tärkeistä kysymyksistä. Debate 2010 -alueella on oikeaoppisesti rooleja sekä puhujille että kuuntelijoille. Kaikki voivat lukea, mutta vain erikseen tälle osastolle rekisteröityneet voivat keskustella ja äänestää esitetyistä mielipiteistä. Keskustelut ovat moderoituja ja määräaikaisia.

Telegraphin keskustelualueella on tusinan verran aihealueita, joista käytäviin keskusteluihin lukijat voivat ehdottaa omia ideoitaan, keskustella ja kommentoida. Lehti kuvailee Debate 2010 -osastoaan kaikkien aikojen laajimmaksi vaalikeskusteluksi, jonka avulla kartoitetaan tulevien vaalien ydinkysymyksiä.

> Poynterin Steve Myersin ohjeita joukkoistamisesta

> Telegraphin Debate 2010 -osasto

Kommentit