Tilaa Lehti!

Pienet edellä digimurroksessa

Näkökulmat

Tällä kertaa kissan nosti pöydälle tiedotusopin määräaikainen professori Heikki Heikkilä Tampereen yliopistosta.|Tällä kertaa kissan nosti pöydälle tiedotusopin määräaikainen professori Heikki Heikkilä Tampereen yliopistosta.

Sanomalehtien nettimurros täyttää 20 vuotta.

Vuonna 1995 ensimmäisinä verkkoon menneitä mediataloja olivat muun muassa Laukaa-Konnevesi, Turun Sanomat ja Iltalehti. Kynttilöitä kakkuun!

Sen jälkeen Suomeen on ehtinyt kasvaa uusi lukijasukupolvi. Samalla vanhemmat ikäluokat ovat oppineet käyttämään verkkoa ja erilaisia päätelaitteita myös uutisten seuraamiseen.

Lopullinen loikka digitaalisuuteen on jäänyt tekemättä, sillä etenkin suurissa mediataloissa se on koettu liian radikaaliksi. Niillä on yksinkertaisesti ollut liikaa hävittävää.

Digimurroksen hitaus ei ole suuremmin vaivannut lukijoita, sillä sen ansiosta heille on ollut tarjolla mediasisältöjä moneen lähtöön. Sen sijaan sanomalehdille kahden tuotanto- ja jakelulinjan ylläpitäminen on taloudellisesti ja toiminnallisesti raskasta.

Nämä ongelmat eivät katoa vaan ne pahenevat. Tässä tilanteessa paikallislehdillä olisi syytä näyttää tietä, koska niillä olisi muita välineitä paremmat mahdollisuudet saada lukijat puolelleen.

Ensinnäkin paperilehdestä luopuminen alkaa olla kustannussyistä pakon sanelemaa.

On helppo ymmärtää, että paikallislehden tekeminen ja jakeleminen levikkialueen jokaiseen kolkkaan ei ole kultakaivos. Jos paperilehden jakamisesta säästyvät rahat turvaisivat paikallislehden aseman, moni lukija olisi valmis hyväksymään tämän.

Toiseksi lehdet voivat perustella toimiaan sillä, että paperiversiosta luopuminen parantaisi paikallisjournalismin tasoa.

Lopullinen loikka digitaalisuuteen on jäänyt tekemättä, sillä etenkin suurissa mediataloissa se on koettu liian radikaaliksi. Niillä on yksinkertaisesti ollut liikaa hävittävää.

Jos toimitus saisi siirtää turvallisesti työpanostaan verkkoon, se voisi tehdä aidosti ajankohtaisia paikallisuutisia. Paikallislehti toimisi kuten kaikki muukin verkossa: lähes 24/7 eikä kerran tai kaksi kertaa viikossa.

Kolmanneksi paikallislehdet voisivat yllättää lukijansa tarjoamalla uudenlaisen paperilehden vain kerran viikossa.

Loppuviikosta ilmestyvä paperiversio olisi erilainen ja ehkä suppeampi kuin tähän saakka. Ennen kaikkea se olisi nykyistä mietitympi, sillä sen tekemisessä toimitus voisi harkita, millä tavoin se haluaa täydentää tai syventää verkkouutisointiaan.

Muiden muassa Oriveden Sanomat on jo ottanut askeleen tähän suuntaan, kun se harvensi ilmestymiskertojaan. Lehden uudistus on vain tehty suomalaisittain niin matalalla profiililla, että muutoksen perustelut ja siinä saadut ilmeisen positiiviset kokemukset eivät ole ehkä kantautuneet monien korviin.

Paikallislehtien digiloikkaa ei voi tietenkään tehdä yhdellä rysäyksellä eikä epäuskottavilla mainoskampanjoilla.

Sitä varten tarvittaisiin avoin siirtymäprosessi, jossa päätoimittajat ja paikallislehtien talousjohto sitoutuisivat keskustelemaan aiheesta lukijoiden kanssa.

Itsekin kymmeniä ryhmäkeskusteluja vetäneenä tiedän, että yleisötilaisuudet ovat työläitä ja aikaa vieviä. Niitä ei voi kuitenkaan ampua alas sillä, etteivätkö lukijat muka ymmärtäisi paikallislehtien tilannetta ja journalismin merkitystä.

> Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: [email protected]

Lisää aiheesta

Uusin lehti

Tilaa uutiskirje

Varmista, että pysyt kärryillä, ja tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Viikoittaisessa kirjeessä kerromme media-alan uusista kokeiluista, hyvistä käytännöistä, ilmiöistä ja sen, missä nyt mennään.