Tilaa Uutiskirje!

Paikallisuutta on…

Näkökulmat

Suomen Lehdistön toimittaja Riikka Virranta

Viime vuoden parhaat paikallislehdet on taas valittu.

Paikallislehtiväkikin on ehkä palannut arkeen, joten on aika pohtia, mitä tämän vuoden kilpailusta voidaan oppia.

Tuomaristo Tampereen yliopiston Comet-tutkimuskeskuksessa kävi läpi syksyn aikana yli sata paikallislehteä ja niiden verkkopalvelua.

Raati arvioi jälleen kerran paikallislehtien paikallisuutta. Mutta mitä se on?

Viime vuosina sanomalehdissä on korostettu kovasti sitä, että ollaan lähellä lukijaa, kiinni tämän arjessa. Lukijasta riippuen häntä lähellä ollaan kuitenkin kovin eri tavoin.

Viime vuosina sanomalehdissä on korostettu kovasti sitä, että ollaan lähellä lukijaa, kiinni tämän arjessa. Lukijasta riippuen häntä lähellä ollaan kuitenkin kovin eri tavoin.

Tuomariston työtä johtaneen yliopistotutkija Heikki Heikkilän mukaan hyvän paikallislehden pitäisi analysoida paikallisia oloja kolmella tasolla. Ensimmäinen liittyy päätöksentekoon, toinen elinkeinoelämään ja kolmas ihmisten vapaa-ajan toimintaan.

Miten lehdet sitten pärjäsivät tällä kriteeristöllä?

Uutisointi päätöksenteosta ja julkisista palveluista oli asiantuntevaa ja ”itsenäisempää kuin joskus aiemmin”, Heikkilä arvioi.

Elinkeinoelämä pääsi esille muutenkin kuin puffeina. Virkistävää oli, jos lehdissä kirjoitettiin muun muassa paikallisesta työelämästä ja elinkeinorakenteen muutoksista.

Heikkilän mukaan kilpailutöiden joukossa oli kuitenkin lehtiä, joissa muut elämän osa-alueet jäivät vapaa-ajan toiminnan varjoon. Näitä lehtiä oli vähän ja yhden numeron otos on ehkä epäreilu, mutta riski kannattaa tunnistaa.

Noin puolet kilpailuun lähetetyistä numeroista hoiti tonttinsa laajasti. Parhaimmissa lehdissä vaatimustaso oli korkealla ja aihekirjo monipuolinen kuin maakuntalehdillä.

Heikkilän mukaan ”paikallislehdet eivät tyydy siihen, mitä isommat välineet antaisivat niiden osaksi”.

Loppuun vielä yksi kolmijako, jolla paikallisuutta voi analysoida.

Heikkilän mukaan paikallislehden tehtävään kuuluu paitsi nykyhetken ja tulevan myös historian analyysi. Raadin mielestä ihmisten ja paikkojen menneisyyttä käsitellään lehdissä turhankin harvoin, mutta verkko antaa mahdollisuuden tehdä sen entistä kunnianhimoisemmin.

Esimerkiksi Jämsän Seutu julkaisee verkossa 1990-luvulla toimineen paikallistelevision materiaalia. Alueen vanhoja lehtiä 1920–40-luvuilta voi lukea Kansalliskirjaston sivuilta.

Lisää aiheesta